Himputin himputti... Misiulla pistää jo semmoista tahtia tassut jo harkoissakin että olen pulassa, siis kertakaikkiaan kiipelissä. Sille on tullut hevosvoimia ja diesel on vaihtunut joksikin suihkuturboksi. Mä pysyn edelleen kakstahtibensassa... hieno, kerrassaan omalaatuinen yhtälö. Hoh hoijjaa! Olen myös aina toitottanut, että cardi yleensä turtuu toistoihin ja sen into hommaan laskee jos junnataan jotain asiaa. Väärin! Päinvastainen meno oli tänään ja komeasti. Mitä useammin vaikeaa paikkaa junnattiin, sen isommalla vauhdilla Misiu haasteeseen tarttui. Oma kunto kun on mitä on, omat realistiset mahdollisuudet selvitä tilanteista laskivat samaa vauhtia, siis lujaa.

Mutta mikä KAIKKEIN hulluinta: MÄ EN VALITA! EN YHTÄÄN! Tätä moottoriahan tässä on rakenneltu reilun vuoden verran. Nyt edessä on vain uusien ohjauskikkailuiden opettelu yhdessä. Enää ei niin vain kipitetäkään Misiun vieressä näyttämässä juttuja ja voi että TUNTUU HYVÄLTÄ!

Treenattiin tänään Minnalla semmoisia melko vekkuleita esteille vientejä. Osa oli hyvin loivassa kulmassa lähestyttäviä takaahyppyjä, osa takaaleikkauksia, osa sylkkäreitä. Missään kohdassa ei päässyt hengähtämään helpotuksesta vaan piti olla skarppina koko ajan. Vuoroin osuttiin A:lle, vuoroin sen alla olevaan putkeen ja sitä rataa. Kivoja kurveja! Eihän sitä virheittä harkoissa selvitty, mutta peruspositiivinen olen. Konna oli kuulolla ja Misiu paineli missälie huuruissaan, mutta lujaa ja innokkaasti.

Konnalla tuli muutamia huonossa kulmassa tulleita hyppyjä alas, mutta ei mitään huolestuttavaa. Misiu tiputti heti kun hätäilin sen kääntämisissä. Pitäs muistaa ohjata sitä pehmeästi varsinkin nyt kun se vauhti kasvaa ja kurveihin pitää sitä kautta saada pyöreyttä. Kontaktit oli kummallakin ihan kelpoja, tosin huomattua tuli, ettei varma alastulo onnistu vielä ilman läheltä ohjausta. Misiulle sain loppuun hienon satayksi lasissa suoritetun puomin, jonka alastulo oli mitä hienoin. En mä keksi mitään itkun aihetta nyt treeneistä, nyt vain menee Misiun ja Konnan seuraavat Tupostreenit puihin kun reissaamme ensi viikolla juuri siihen aikaan kohti Tampereen lentokenttää... JOS REISSAAMME... tai siis reissaamme, mutta MILLÄ...

... se käymätön moottori sattuu kuulumaan uskolliselle palvelijalleni TIO-tö-rellulle. Siitä alkoi tänään kuulua joku omituinen ääni ja nyt ei ennen huoltomiehen tsekkausta sillä ajella. Tapsa epäilee sitä, tätä ja tuota, mutta eipä tuosta tee-se-itse rellunkorjausmeiningistä nyt mitään tule ilman ammattilaista. Toivottavasti ei ole kallis remppa edessä.

Jenni lähtee huomenna mummin ja papan kanssa kohti Kanarian saaria. Sieltä on kotoisin kanarianlinnut ja talitintit. Tiätte sitte teki - NIH!

Ja piies: Hennalle ja Lululle kiitokset munkkikaffetuksista treenien alkaessa ja onnea DUBBELNOLLISTA. Näin niitä vauhtikoiria tehdään ;)