"Ystävyys on kuin k*si housussa. Kaikki sen näkevät, mutta vain itse tietää kuinka se lämmittää..."

Ystävänpäiväterveiset ovat tänään lennelleet kännystä kännyyn. Taitaa paperikortit olla jo menneen talven lumia. MINKÄ TALVEN? Toissapäivänäkin aurinko paistoi kirkkaasti merelle ja vaahtopäät näyttivät suorastaan kesäisiltä jos unohti sen, että kalenterissa on helmikuu ja lehti ei ole puussa. Näkymä oli muutoin oikeinkin kesäinen. Kesä kyllä oli hyvin kaukana kun tämä muutaman päivän vellonut tuuli, melkein jopa myrsky on meitä riepotellut. Roskiskatoksesta lähti peltikatto, kuistilta kesää ja painepesuria odottavat koiranaluset ja pari kuukautta takapihan pyykkinarulla "vaan tuulettumassa" olleet viltit löytyivät tonttiamme kiertävään aitaan kietoutuneina. Tiet on peilijäällä, koirat ei viihdy pihalla ja oma into lähteä tuonne tuuleen lenkille liukastelemaan on hyvin selvästi pakkasella. Ollaan siis vain kulutettu perslihaksia ja möllötetty.

Tänään oli onneksi mieluista aktiviteettiä kun oli Tupoksen Treenien vuoro. Konna ei tänään lähtenytkään kun se oli varonut eilen koipeaan ja ajateltiin ettei nyt ihan turhaan tyyppiä rasiteta vaan seurataan mihin suuntaan nilkku etenee. Tänään onkin ollut sitten OK, mutta eipä riskeerata mittään.

Edellisviikon pakoputkihässäkästä viisastuneena varasimme Minnalle oikein ystävänpäivälahjan naisellisimmasta päästä. Me nyt tiedetään mitä JOKAINEN nainen tarvitsee:

1294271.jpg

^ Eihän tästä enää kynsienhoitosetti parane, eihän? Tosiasiassa tuo on kyllä enemmänkin Minnaa uskollisesti palvelleelle Escortille suunnattu ensiapupaketti. Tuo suurempi jakoavain on sitten lopullista tuomiota varten. Sillä voi nuijia palvelijan lommoille ettei jää sitten pahasti kitumaan kun aika koittaa. Toivottavasti tuon paketin avulla mittariin saadaan vielä toiset 430 000 yhteistä kilometria lisää tai ainakin alulle ;-)

Treeneissä aluksi otettiin kontakteja kontakteja kontakteja ja kontakteja. Perustreeniä ja rutiinin hakemista. Misiu teki sekä puomilla että A:lla loistavia esityksiä. Eipä niitä paljon moittia voinut. Toistelin puomia vielä melkein jokaisessa mahdollisessa välissä ja en saanut sille aikaan yhtään kontaktivirhettä. Ohjasin läheltä ja ohjasin kaukaa ja aina onnistui - kunnes - loppupalkka sai sen kiihtymään kisavireeseen ja eiköhän yksi kontakti mennyt pitkäksi. Voi pirrtana! Otin vielä kaksi uusintaa samalla innolla, mutta kovemmalla kurilla ja sain kaksi kaunista kontaktia palkattavakseni. Hyvää teki meille molemmille tämä sulkeinen!

Varsinaisen treenin aihe oli ensin kahdeksikko jossa vaihdeltiin erilaisia ohjaustekniikoita joka kierroksella. Meni ihan jees, paitsi takaaleikkauksissa onnistuin jotenkin kirimään ihan liian eteen ja semmoisella ohjauksella ei kyllä takkaa leikkailla. Piti ottaa vähän uusintaa. Kotiläksyksi saatiin takaaleikkauksien ajoituksia ja tein läksyt siinä Jennan ja Annen tehdessä omia kahdeksikkojaan. Ihan hyvin se Misu noi tekee jos sillä on mahdollisuus ja tilaa ne tehdä. Kukas taas on heikoin lenkki?

Seuraavaksi vedettiin urakalla välistä. Ne oli Misiulle kevyttä kesäheinää ja mäkin merkillisesti taisin onnistua harjoituksessa kun päästiin vähemmillä toistoilla. Siirryin sitten taas sivummalle takaaleikkausten ihanaan maailmaan, joten ei ole hajuakaan miten muilla meni.

Kolmas varsinainen hyppelyharkka oli mukaelma viime viikonlopun kolmosten D-kisan alusta. Otettiin sitä kolmella erilaisella ohjaustyylillä. Tätäkään meidän ei Misiun kanssa tarvinnut monesti toistaa joten voisi luokitella onnistuneiksi kiekoiksi ja onnistuihan se kyllä kisoissakin hyvin. Rakentelen kuitenkin saman koukeron vielä ens su ohjuksien vuorolle, sillä tahdon kokeilla paria ohjausajatusta vielä. Täytyyhän se nyt saada epäonnistumaankin :-D

Viimeinen kiekaus oli sitten radallelähtäharjoitus tilanteessa jossa eka aita on suoraan ja toinen sitten "poikittain" tulolinjassa ja siitä parin aidan kautta puomille. Misu oli niin täpinässä että meinasi ottaa ehkä elämänsä eka kerran varaslähdön. Noinko tuo muka tollasia possuiluita alkaisi kokeilla? Pitää panna tarkkailuun! Hyppykoukero meni hienosti mutta siitä puomista sitten kerroinkin jo alussa. Se män ryssäksi kun tyyppi oli ihan liian into ja sikaili kontaktin. Teetätin sillä vielä kaksi huolellista puomia ja annoin loppupalkan. Virheistä opitaan (kun ne vain tunnustaa ja niihin puuttuu), mutta ois tuo nyt saanu edes yhden harkkakerran vetää vain virheettömiä puomeja että ois ittellä ollu polleempi olo. Sunnuntaina Misulla tiedossa hyvin viriteltyjä puomiharkkoja. Mennään vaikka 50 kertaa mokoma este ja lasketaan virheprosentit...

Harkkojen jälkeen Misiulla oli vieras Minnan pihalla odottamassa. Viski Veltonpoika oli tullut moikkaamaan Pappaa (herranen aika sentään... Misiu PAPPA... kuulostaapa hullulta!) ja näyttävään kompassikorviaan jotka sojottivat joka ilmansuuntaan. Laitettiin korviin vähän tukea, vaikka kyllä ne ihan pystysuuntaan olivat menossa. Viski oli oikein avoin ja itsevarma pentunen joka vieläpä näytti oikein somalta. Vahva, pyöreä luusto, IHANA pää, lupaava kroppa ja Misiu-pappansa kaunis takaosa ja mikä parasta - isänsä ja pappansa peruslihaksikkuus ja tiiviys. Etuosassa ois voinu niitä ainaisia olkavarsia olla enempi ja pikkasen oli levveekin tässä vaiheessa, mutta eipä tuo pitkä olkavarsi sukurasitteena kovin kulje, joten kauhalla ei oteta jos lusikalla ensin annetaan. Hieno pentu kuitenkin, kernaasti kidnappaisin tuommoisen itsellenikin jos ei pennunpaikka ois Katti-Matikaiselle jo varattuna. Voi kun ois tärpänny...

Lopuksi vielä meidän 13 ja risat oleva OIKEA pappakoira Titus tänään sekoilemassa. Jenni sen kanssa lattialla jotain hämmensi ja koitin ottaa somia yhteiskuvia. Tässä aikaansaannokseni (on siinä Jennikin):

1294270.jpg

Että siinä teille veteraanikoiran järkeä ja rauhallisuutta... kuin ihmisen ajatus... tai ainakin ihan oma ajatuksensa. Koittakaas pysyä perässä ;-)

Hyvät ystävänpäivän loput vaan kaikille! Kotikatu kutsuu.