... oltavaksi sisällä (ja muutenkin). Aamupäivällä takapihan lämpömittari näytti +16,6 ja Esko, Totti ja Ella ottivat aurinkoa koko "rahalla" seinän vieressä. Myös Titus viihtyi makkarissa auringonvalon lämmittämässä valokaistaleessa. Jotta tuo kaistale makkariin tuli, piti tosin ensin pestä makkarin melkein valoa läpäisemätön ikkuna. Kevätaurinko osaa sitten olla petollinen ja ilkikurinen kun sen vuoksi pitää nöyrtyä siivoamaan.

Miuku tuli iltapäivällä ja kuvattiin kolme valkkaria ja yksi Pirkko. En osaa nimetä kuka noista kuvatuista oli helpoin tapaus, mutta vaikein oli varmasti Hukkalapsi. Siitä on varmasti 100 epäonnistunutta kuvaa ja nekin jotka kuvakoriin puskin on alta arvostelun. Pitänee ottaa uusiksi joskus. Pirkko oli tavallista helpompi tapaus, sillä nyt sentään saatiin tavallisuudesta poiketen samaan kuvaan sekä etu- että takajalat. Vielä ei tosin niiden asennolle paljon voitu, mutta jospa se joskus koittaa sekin ilon hetki.

Ennen maneesille lähtöä sotkin kamppeeni Fyran kanssa tokotellessa. Otin sille erityispläjäyksen jättäviä liikkeitä. Vaihtelin seisomista, istumista ja maahanmenoa ja testailin sekoileeko se niissä. Pääosin onnistui, mutta jos sanon maahan käskyn laiskanpuoleisesti, jää seisomaan. Pitää tarkkailla nyt nämä äänenpainot ja auttaa sillä koiran suoritusta. Seuraamisia otin ihan pieniä pätkiä ja namilla imutin oikealle käännöksiä tiukemmiksi. Palkkailin tänään pääasiassa nahkapatukalla ja otin sillä lopuksi parit noudot. Sitten tulikin ihan luonnostaan sellainen aito tottelemistilanne kun naapurin mäyräkoira perheensä kanssa pysähtyi jututtamaan meitä. Fyra suhtautui tilanteessa pieneen mäyrikseen oikein hyvin ja pidin sitä jutellessamme maassa paikallaolossa. Käytin vieraiden ihmisten läsnäolon suoraan sanottuna hyödyksi. Tovi siinä koirista juteltiin ja sitten alkoi Fyran makuupaikka olemaan jo upottavaa velliä, joten vapautin sen läheiselle pellolle nameja etsimään. Tilanne sujui todella hyvin ja oli ilo näyttää kuinka isopahawöllirottis voi olla hanskassa. Tällainen totteleminen on minusta juuri sitä palkitsevinta tottelemista, siis se että arkitilanteissa koira on lapasessa ja järjissään.

Maneesille otin mukaan Misiun, Ellan ja Femman. Halusin yhden harjoituksen olevan nimenomaan takaaleikkausharkan ja sellaisen sinne teinkin. Toinen harkoista oli "Cruftsin koukero" lisättynä keinulla ja suoralla putkella ja kolmas oli pujoa, mutkaputkea, aitoja takaa ja välistävetäen ja -työntäen ja siitä avokulman pujolle vientiä.

Aivan aluksi harkkasin Cintturalla pikkuisen aitoja ja putkea. Otin takaahyppyjä ja pyöritin sillä kahdeksikkoa aidalla (siis sillä vajaa 10 senttisellä rimavirityksellä siivekkeiden kanssa). Myös Cinille vieras putki meni hienosti. Ihmeen hyvin se alkoi mun kanssa pelaamaan, vaikka Anne oli läsnä. Vasta Annen poistuminen maneesista sai Cinille huolen aikaiseksi ja se porhalsi perään. Mammaaaaa.... se oli ilmiselvästi pikkuisen liikaa pienen neidin aivotoiminnalle... vaikka onkin böörderköllie.

Femma nyt ei osaa takaaleikkauksia alkuunkaan, mutta sain sille pari hyvää ja onnistunutta alkeisharjoitusta + loppuun ihan napakymppivahingon, siis sen oikealta takaaleikkaukselta näyttäneen liikesarjan. Cruftsin koukero meni moitteettomasti, mitä nyt ekan keinun veti lentona. Femma nyt ei siitä lentokeinusta mitään naksahuksia saa, joten uusintayrityksessä oli järki mukana vailla mitään pelkoa. Ihana otus! Pujot meni ihan jees paria rytmirikkoa lukuunottamatta, mutta korkeampi aitakorkeus teki sille eka koukerossa yllärit ja jouduin ottamaan aidat uusiksi. Tasoonsa nähden Femma kuitenkin meni välistävedot ja takaahypyt enemmän kuin hienosti. Ja se Femman asenne tähän tekemiseen... voi voi... pikkuisen vähempikin riittäisi. Nyt se kuluttaa odotellessa aikaansa puremalla minua... tartteis kai tehdä asialle jotain mutta kun ei raaski. Toinen on niin ilonen ja innoissaan... Femu-Emu rakas!

Ellan ja Misiun otin maneesiin yhtä aikaa. Misiu sai katsoa kun Ella treenasi ja samalla käynnistellä moottoreitaan. Käynnistyihän ne ja kuoppa oli sen mukainen. Onneksi Tupoksella Misiu odottaa aina vaihtolavan päällä vuoroaan. Ilman sitä olisi Minnan kivituhka vaarassa.

Ellalla meni eka takaaleikkausharkka loistavasti, kakkoskoukero meinasi ihmeellisesti tökkiä, mutta kolmas tosiyritys taas sitten onnistui. Lupasin Ellalle, että kun esteet muuttaa ulos, aletaan oikeasti treenaamaan. Nyt vain talvikausi hypellään ja pidetään lystiä ja sen taidon Ella osaa. Cruftsin koukero oli moitteeton. Eka yrittämällä mentiin hieman kässäri päällä, mutta toinen oli jo rennompi. Ellan notkeus on kyllä ihailtavaa! Kolmannen harkan kohdalla otin vain pujoa, sillä sitä tarttee meidän treenata tosissaan. Mieletöntä oli huomata, että Ella on ottanut aimo harppauksen "väärän puolen" pujottelussa. Nyt se jopa onnistui ja aivan kun sillä olisi naksahtanut päässä joku idealamppu. Kyllä siitä vielä oikea kolmosluokkalainen tulee!

Misiu oli ladannut akkuihinsa virrat joilla sitten mentiinkin ihan sikameiningillä. Ellan ohjaaminen on sellaista pehmeää ja ylisiistiä ja Ella tuntuu näpeissä höyhenen kevyeltä. Misiu oli täynnä voimaa ja räjähtävää energiaa ja se esteille menon luotettavuus oli taas tuttua Misua. Takaaleikkausharjoituksissa ei ongelmaa, tämä oli Misiulle juuri sitä helppoa takaa leikkailemista, jota olin halunnutkin tehdä. Perustreeniä, johon sisällytin sellaisia "edestäpäästämistakaaleikkauksia". Hirmu hienosti selitetty tuota terminologiaa, mutta jos luen tätä parin kuukauden päästä niin tiedän kyllä mitä tarkoitan. Itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitankin ;) Pujon, putken ja aitoja sisältäneen harjoituksen kohdalla etsiskelin Misiulle sopivia pujolle vientikohtia ja kerran sain sen pujon sijasta putkeen. Pitäsköhän mun vaihtaa tuolle pujolle oikeasti käsky? Englannissa ne vei pujolle sanoin, jotka kuulosti "WIIW WIIW WIIW", kirjoitettuna ne varmasti sano että "vave vave vave". Se kuulosti näppärältä eikä tasan taatusti koiran korvissa saa samaa kaikua kuin putket, pussit ja puomit... pupupupupupu... kohta se tursuaa jo korvista! Loppupelissä Misiu teki oikein kelvot koukerot ja sain sille tiukat pujolle viennit kun ensin keksin säätää oman asettumiseni oikein. Viimeiseksi suorittamassani "cruftskoukerossa" ei moitteita, säätelin vain torstaina Tupoksella tehtyjä kurveja kelvommiksi ja palkkasin Misiun lentävällä loppupalkkakupilla. Hieno asennetreeni meille molemmille!

Koirien treenin suhteen tänään ollut kiva päivä, koko viikonloppu itseasiassa. Tuntuu kuin olisi akkuja ladannut kun on omien otuksien kanssa saanut rauhassa pelata. Näistä kotiviikonlopuista osaa aidosti nauttia näköjään vasta sitten kun on reissannut siihen malliin kun minä viime aikoina olen tehnyt.

Tämä päivä kätkee sisäänsä myös surullisia asioita, kauniita muistoja. Ajatukset harhailevat ja pysähtyvät toviksi jos toiseksikin niihin, jotka tänään ovat luopuneet. Päästäneet linnun lentoon. Vapaaksi.