Monta kuukautta kestänyt taistelu flunssaa vastaan koki kolauksen eilen. Töissä mietin kuinka on niin keskittymiskyvytön olo ja kun yhden sähköpostin loppuunkirjoittaminen tuntui lähes ylitsepääsemättömältä, päätin tökätä kuumemittarin kainaloon. 37,4 näytti vekotin ja mulle, yleensä alilömpöiselle ressukalle, tuo ON jo kuumetta. Pakotin itseni urakoimaan viikon vaihtumisen kannalta pakolliset työt ja olo vain koheni... alaspäin. Mittasin vielä reilun tunnin päästä lämmön uudelleen ja se oli 37,7. Näytin mittaria ylihoitajallemme ja hää tokas, että kotio nyt ja pysy siellä. Lupaa ei ole mennä töihin ennen kuin ensi viikolla. Kotiin päästyäni hautauduin peittoihin ja olen nukkunut melkeinpä tähän saakka. Välillä piti herätä halailemaan posliiniakin, joten tää ei sitten taida olla flunssaflunssaa vaan mahaflunssaa. Ei kiva!

Roijasin tähän sängylle Tapsan pikkuläppärin, jotta saan edes jonkinlaista yhteyttä ulkomaailmaan. Samalla tuli todetuksi se, kuinka hyvin vanhemmansorttisen läpsynretaleen saa tukittua kuvatiedostoilla. Piti HIEMAN siivota tätä kapistusta. Ei ole ihme, että tätä konetta on syytetty "hitaaksi". C-asema oli enemmän kuin tukossa ja kone taisi toimia ihan vain jollain pyhällä henkosella.

TEHO-tiimin näyttelyreissu

Anne on jo omassa blogissaan naputellut jotain tästä meidän älypäisestä keksinnöstä poiketa Lappeenrantaan koiranäyttelyyn. Alun perinhän tämä matka oli suunniteltu tehtäväksi pikkubussilla ja HIVEN isommalla sakilla, mutta kaikenlaisten kiemuroiden johdosta homma pissi näpeille ja lopulta ainokaiset hullut lähtijät oli Anne ja mie. Hulluutta se tosiaan oli! Vasta kotiin lähtiessä ja navigaattoria käynistellessä tajusin toden teolla kuinka äärikolkassa Suomea me meiltä kotoa katsoen oltiin. Noh - mitäpä sitä ei oman harrastuksen vuoksi tekisi? (koirien harrastuksesta nyt ei tässä tapauksessa voi puhua)

Lähdettiin Annen, Ninnin ja koirien kans sunnuntaina neljän paremmalla puolella kohti Kuopiota. Mitään muuta ei meinannut unohtua reissusta kuin Ringa ja Femma... Auto oli jo pakattu, ovet kiinni ja homma lähtökuopissa kun palasin sisään miettimään mitä olen unohtamassa. Kerrankin äly meni kiireen edelle ja muistin kevythäkissä pesun jäljiltä itseään kuivattelemassa olleet "akat". Ois se ollut nolo Kuopiossa huomata, että joo - muuten ihan hyvä mutta kaksi koiraa puuttuu.

Pirjo piti meistä hyvää huolta ja taiteili sellaiset ruokaherkut ettei paremmasta väliä. Syömistä kesti vajaa puolille öin ja herätys olisi klo 3 (ja me muka tultiin Kuopioon että oltas "lähempänä" sitte aamuherätyksen suhteen). Minä en nukkunut oikeastaan silmäystäkään, sillä ensin Femma ei malttanut millään nukkua ja sitten hetken torkahdettuani näin unta että me nukuttiin liian pitkään eikä ehditty näyttelyyn. Nämä kaksi asiaa yhdessä ja erikseen, sai minut vartin välein tarkastamaan kellon ja oli todella helpottavaa kun se viimein piipitti herätyksen merkiksi.

Matka meni hyvin ja "sihteeri" tiesi reitit ihan kelvosti. Jäähalli löytyi ihme koukeroiden takaa ja sitä tuli pariin kertaan mietittyä miten sitä on selvinnyt ilman tuota tuulilasin tietämissä olevaa pikkutietokonetta. Kartat on kai kokeneet kadotuksen?

Cardien kehä alkoi heti ysiltä. Tuomarina meillä oli Tanskasta matkannut kasvattajatuomari Tuula-Maija Tammelin (ei kai me minkään Uralin takkaa ajelleen "Valentinan" takia ois tuonne saakka lähettykään...) Ekana meidän sakista kehään pääsi Titus-Paappa ja koko 13-vuotisella sekoilukokemuksellaan pisti kehässä hösseliksi. Se ois voinut ravata siellä vaikka iltaan saakka ja oikeastaan ravasikin. Siitä tuli PU2 ja ROP-vet ja se hävis herrakoirissa vain Cruftsin-sijoittujalle Pocolle. Tituksen arvostelu näytti tältä: "13-vuotias, uskomattoman hienossa kunnossa esitetty ja esiintyvä veteraaniuros. Ryhdikäs rodunomainen kokonaisuus. Hyvä perusrakenne. Miellyttävä ilme ja olemus. Liikkuu vieläkin tehokkaasti ja innokkaasti."

9859.jpg9863.jpg
Tituksella on kivaa pöydällä (kuvat: Katri Soini)

Seuraavana meidän junnutytöt Tärppä ja Tupla tepastelivat kehään. Marja esitti itse Tuplan ja hienostihan se meni, oikeastaan paljon paremmin se ei olisi voinut mennäkään. Tuplalle ERI2 ja arvostelu: "11 kk. Miellyttävä ja innokas. Hyvän tyyppinen nuori narttu. Ryhdikäs ja tarkkaavainen. Erinomainen rakenne joskin tulee tiivistyä edestä. Liikkuu tehokkaasti."

JuupelinVääpeli Täppä-Äpyli oli neljännessä näyttelyssään ja sai toisen sertinsä. Se voitti luokkansa ja oli lopulta nartuista toinen. Vara-cacibbia ei voinut ikänsä puolesta ottaa. Tärppä on kyllä ihan muutamassa kuukaudessa kokenut jonkun kehittymisryppään, eikä kyllä huonoon suuntaan. Tässä Tärpän arvostelu: "Vuoden vanha tyylikäs nuori narttu. Erittäin rodunomainen ja innokas liikkuva kone. Ryhdikäs ja tarkkaavainen. Hyvässä kunnossa."

1412939.jpg
Ei tää näyttelyleikki niin ryppyottasta ole etteikö kehässä joutas kuulumisia vaihtaan... (kuva: Katri Soini)

Ella ei ole käynyt junnuhandlereita lukuunottamatta koiranäyttelykehän sisäpuolella sitten kesän 2006. Nyt kuitenkin jossain hetken älynväläyksessäni sen ilmoitin mukaan ja todella kivasti menikin. Ella sai Ellan arvostelun: "4-vuotias. Seisoessa erittäin tyylikäs, hyvärakenteinen, hyvässä kunnossa esiintyvä cardigan. Miellyttävä ja reipas. Tehokas, puhtaasti eteenpäin suuntautuva liike. Hyvä hännän kiinnitys, jonka nostaa kuitenkin liikkeessä"  Niinpä niin... seistessään tyylikäs, liikkeiltään vetävä elikko jolla on h*l*v*tin ruma häntä. Juuri näin!

Femma pelleili valioluokassa. Kummalliselta tuntui viedä se ko. luokkaan, sillä vastahan se oli juniori ja nuorten luokkaankin vieminen tuntui kummalliselta. Avoimessa kerettiin olemaan tasan kerran ja nyt valio... justjuu... Femma on kyllä maailman hankalin esitettävä. Suattaapi hyvin pitkälti johtua siitä, ettei sen kanssa ole koskaan tuhlattu sekuntiakaan näyttelykehässä vaadittaviin taitoihin paria pöydällä seisomisharjoitusta lukuunottamatta. Femman motto lienee tässä asiassa se kuuluisa "lahjattomat treenaa". No lahjoja tai ei - Femma oli kuiteski paras... paras kaikista. Tässä muutama sananen Femmasta: "2-vuotias. Erinomaisen tiukkakuntoinen, linjakas, tyylikäs, kauniisti rodunomainen. Erinomaisen reipas olemus, cardigan on iloinen koira. Näin erinomaisen rakenteen omaavan koiran liikunta on erinomaisen tehokasta ja silmälle ilo katsella." Tuolla arvostelulla Femma oli paras narttu, rotunsa paras ja sille irtosi kolmas perättäinen cacib (Messukeskus - Kajaani - Lpr).

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä meidän poppoosta kehään pääs Ringa-Hontto-Petteri-Honttinen, kohtapuoleen 11 vuotias Titus-paapan tytär (miten mulla tulee mieleen se jogurttimainos telkkarista?). Ringa tepsutteli tapansa mukaan kierrokset kis-kis-kissaa etsien ja erihän sillekin napsahti. ROP-veteraanin valinnassa Titus vei kuitenkin pidemmän korren, mutta hyvä niin - paappa sai komean päätöksen näyttelyleikeilleen. Tässä Ringan arvostelu: "Melkein 11-vuotias. Erinomaisessa kunnossa esitetty, hienosti ja tehokkaasti esiintyvä veteraaninarttu. Meno on edelleen nuorekasta ja reipasta. Tyylikkäästi rodunomainen ja hyvärakenteinen tehopakkaus."

ROP-kehien jälkeen kisattiin kasvattajaluokkien paremmuudesta ja me oltiin se parempi kahdesta. Meillä oli luokassa Titus, tituksen tytär Ringa, Ringan tyttären tytär Femma ja Tärppä joka on sitten puolisisko Femmalle, muttei oikeastaan mitään lähisukua kahdelle vanhukselle. Ihmeen tasainen ryhmä tuolla kuitenkin aikaan saatiin. Tässä luokan arvostelu: Erittäin homogeeninen kasvattajaryhmä. Erinomaisia tehopakkauksia parhaasta päästä. Reippaita ja iloisia, parhaalla mahdollisella tavalla liikkuvia cardiganeja kaikki. Kasvattaja saa olla ylpeä.

1412945.jpg
Melkein meidän kasvattajaryhmä. Kuka kuuluu muttei virallisesti kuulu sukuun? (kuva: Katri Soini)

Annen Gia arvosteltiin samassa kehässä vähän myöhemmin ja Kiikiillä meni ihan kivasti. Luokkavoitto ja PN4 kera varasertin ja ihan yksin ei tarvinnut sen kilpailla. Bortsuja oli aika paljon. Mä sain kunnian esittää PN kehässä THE TUISKUN, siis sen suomalaisen kuuluisuuden, joka voitti rodun pyhäkkömaassa Cruftsin vuonna 2007 ja silloin bortsuja oli vain vaivaiset 480. No julkkiskoira tai ei, mutta äärimmäisen kiva se oli. Tultiin juttuun oikein hyvin, hallitsin jopa sen esittämisen ja lopulta saaliina oli PN2 + CACIB. Voittaja oli todella kiva sininen veteraaninarttu, josta tuli myöhemmin roppikin. VSP oli myös veteraani, joka liikkui kuin unelma. Erottui mielestäni paras uros -luokasta kirkkaasti liikunnallaan!

226.jpg
Tuiskun kanssa kehässä. Ilmiselvästi kattelen esittämisvinkkejä kanssakilpailijoilta... ;-)

Jäätiin odottelemaan isoja kehiä ja voi vitsi että niitä odoteltiinkin. Jossain kohtaa hoksasin että 4 koiraa tarvitsee 4 esittäjää ja meitä oli vain 3. Ensin tuumittiin, että sidotaan Ringa Ninnin pyörätuoliin, mutta tultiin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Vaihtoehdot oli aika vähissä, joten rohkaistuin sitten junnukehän laidalle kyselemään oisko siellä innokkaita apukäsiä ja onnistuin! Ringa sai oikein kivan esittäjän (jolla muuten sattui olemaan kotonaan itselläkin corgi) ja kiitokset sinne suuntaan vielä kerran. Eihän me mittään isoissa kehissä sijoituttu, mutta pidettiinpä rodun lippuja yllä ja tulihan siinä loppukehiä odotellessa rupateltua yhtä sun toista vanhojen tuttujen ja uudempienkin tuttujen kanssa. Ringakin sai kovasti terveisiä omalta "tollerityttäreltään" Ringalta ;-).

Kotimatka aloitettiin joskus kuuden paremmalla puolen. Navigaattori ohjasi meidät kiltisti Jyväskylän kautta kotiin ja Mikkelin tietämille ennustetuista liikenneruuhkista me ei nähty vilaustakaan. Keli oli ihan kelpo, mutta täytyy sanoa, että pikkuisen alkoi sipittää vuorollaan ja yhtä aikaa meitä kaikkia kolmea. Koirat taas.. ne veti täyttä hirttä bokseissaan ja kotiin päästyään ne olis jääneet takapihalle juoksentelemaan pidemmäksikin aikaa. Mulla itselläni on muistikuva siitä kun istun sängyn laidalle kahden tienoilla ma-ti välisenä yönä, mutta miten olen itseni siitä tyynyä kohti kaatanut, kuuluu katkenneeseen filminpätkään.

Olotila nyt

Posliinia ei ole tarvinnut halata tätä kirjoitettaessa kertaakaan. Kuumetta on edelleen, lihaksia pakottaa, tekstit hyppii silmissä. Treeneistä ei tänään tule mitään, mutta kunhan vain viikonlopun kokouksiin parantuisi. Lauantaina ois Kennelpiirin kokous ja sunnuntaina Corgiseuran. Ne on nyt tähtäimenä ja tavoitteena elävien kirjat siihen mennessä.

Aijjuu ja meidän Tituksesta on tullut eilen illalla isopappa ja ties mikä pappapappa. Sentti (Tituksen tyttären tytär) on saanut kuusi raidallista pikkutoukkaa ja ylpee isä on Tituksen pennunpennunpentu Unto. Jälleen lissää tätä jogurttimainosta....