6416597814366-i.jpg

Kyllä sitä voi olla vuorokauden syömättä oikeastaan yhtään mitään ja kaurapuurolla elää muutkin kuin opiskelijat. Vellova maha on tänään pitänyt huolen siitä, että näitä paastopäiviä tulee vietettyä. Juuri äsken nykäisin kurkusta alas päivän ensimmäisen aterian. Omena-Kaneli eloveenaa, sellaista pussista tehtyä pikaversiota meni puolikas lautasellinen ja voi että maistui hyvälle. Vielä paremmalle se maistuisi jos pysyisi sisällä, mutta se selvinnee tässä yön pimeinä tunteina. Katselin myös, että jääkaapissa olisi rasiallinen raejuustoa. Siinä voisi olla seuraava ateria... hmmm... jotain suolaistakin voisi ottaa, jotta janottas enemmän. Suolanpuute on paha asia ;-) Oikeasti(kin).... mä olen nyt IHAN vakavissani! Se kun iskee, sitä helposti sortuu mitä kummallisimpiin epätoivotekoihin ja lopulta huomaa varastaneensa jääkaapista vanhat Atrillitkin, siis ne ylijäämät jotka on koirien treeninameiksi varastoitu.

Olo ei siis ole kehuttava vieläkään. Huterasta olosta huolimatta raahauduin tuonne naapuriin Trinan ja Woodyn (ja vähän Heininkin) avuksi. Eipä siinä kauaa nokka tuhissu ja isäänsä on poika tullut. Toivottavasti parin kuukauden päästä Jokirannan corgi-residenssissä mönkii pieniä Trinoja ja Woodyjä. Sen verran tuo onneton kävelymatka oli vaikia, että menomatkalla vältin pyörtymisen vain laskemalla askelia väliltä meidän portti ja Heinin pihakuusi. Siihen mahtuu 200 askelta, joista muutama oli liukastumisia. Takaisin tulo meni Tyhjätaskulle Woodyä kehuskellessa, mutta todellinen olotila tästä reilun sadan metrin kyläilystä tuli vasta Kotikadun aikaan. Kuume alkoi taas nousta, lihakset kramppas ja pedissä taas ollaan.

Anne toi meille Pinjan odottelemaan "porsimista" ja tuossahan tuo tuleva mamma makaa nyt mahansa vieressä makkarin lattialla Pörrin ja Tituksen kanssa (pojilla alkaa nyt pehmee lasku tästä huoneesta poistumiseksi). Sänkyyn haluaisi kovasti, mutta pitää rakentaa sille joku rappusviritys jotta saa hilattua ittensä tänne viereen. Yöksi en uskalla sitä tänne nostaa kun en ole välttämättä hereillä valvomassa sen alasmenoa. Tolla massulla ei paljon enää loikita.

Nyt mä yritän hetken nukkua. Lihaksissa on pieniä puukkoja ja maha on kuin linkousvaiheessa oleva pyykkikone. En mä tahdo olla kipeä, mulla ois parempaakin tekemistä!