Olipas tänään kivat treenit Tupoksella. Kiitokset "tädille" koukeroista, jotka oli tosiaan täysin erilaisia kuin viime pyhän kisakurvit. Mentiin eikä meinattu!

Misiulla oli hemmetin hyvä vire päällä. Vain yksi kovalla vauhdilla lähestyttävä avokulman pujo teetti pikkuisen mietintähommaa, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan hienosti. Epäilin yhtä avokulman takaa leikkausta tulosuunnasta pujon toiselle puolelle (voi kun näitä ei oikein osaa selittää), mutta hitsinpimpula, mehän Misiun kans osattiin se. Olipa melko fiilis! Nyt mun ei tartte kisoissa enää ihastella kun "isot pojat" noin tekee, mieki ossaan ja tietty tuo koirakin. Eikä ollu ees vahinko kun tehtiin se toisenkin kerran ja IHAN yhtä onnistuneesti. Hypyt sujui ja vain yksi lähtörima tuli alas kun hätäilin itse huonon lähdön. Putkiin irtoamiset oli vauhdikkaita ja oikeat putketkin löytyi vaikka suuaukot oli täysin vierekkäin (A:n sivun alta lähti kaksi putkea, toinen oikealle ja toinen vasemmalle). Takaaleikkauksia tehtiin oikein urakalla ja mitäpä noista muuta voi sanoa kuin että hyvin meni. Pari kurvia ois saanu olla tiukempia ja pujon nopeuteen aletaan kiinnittämään huomiota. Nyt pari pujoa oli tosi hyviä ja nopeita, loput melko nopeita. Viimeisessä harkassa tehtiin ihan pro-käännös, mutta ei kerrota, että se tuli oikeastaan ihan vahingossa ;-)

Konnalla oli kurikuuri ja se tuottikin tulosta. Tokotettiin ennen ja jälkeen jokaisen treenin. Sen melkein kysyi lupaa jo ajattelemiseenkin ja sietikin tuo tehdä sitten sen viime viikonlopun pelleilyn. Pari kertaa osutin sen väärään päähän putkea, mutta syyllinen löytyy ihan peilistä. Mitäs hosuin! Pujon aloitukset oli jälleen Konnan vahvinta osa-aluetta ja lopussa pääsin kiljumaan iloisesti kun sain ohjattua konnan pujottelun takaa loppusuoralle. Ohjasin siis pujottelun niin, että olin pujon oikealla puolella. Pujon jälkeen käänsin Konnan pujolta tiukasti vasemmalle 180 astetta ja maalisuoralle. Itse jäin edelleen sinne samalle puolelle pujoa mitä olin pujolle lähtiessäkin ollut. Tuntui ja ehkä näyttikin hienolta. Viimeisessä harkassa meinasi yksi mokoma rima tulla koko ajan alas. Vihelsin pelin poikki ja otettiin sitten toistoja niin kauan että onnistui. Mikä lie hätäily siellä nurkassa. Konnassa parasta oli tänään kuitenkin taas se yhdessä tekemisen meininki. Se oli järjissään!

Meidän poppoon treenit tais mennä kokonaisuudessaan aika hyvin kun Minna aikoi hommata itelleen nojatuolin meidän treenien tarkkailupaikaksi. On kuulemma helppoa koutsata tollasta porukkaa. Noh - kiva kuulla tällaistakin, sillä on sillä varmaan ollu välillä vähä tuskanhiki meidän kanssa. Viime pyhänä Konnan keljuillessa muistin AINA mainita missä me treenataan (vitsivitsi... olin hyvin hiljaista akkaa). Minna kuule, sähän voit meidän treenien ajan keskittyä siihen Tupoksen pohjaveden kadotukseen. Tuodaan sulle ens kerralla kunnon lettinauhat niin saat Heidi-lookin täydelliseksi, paitsi että... sullahan pitäs olla VUOHI! Lampaat ei nyt kelpaa Tupoksen Alpeilla (siis korkeimmassa kohdassa Tuposta) mahdollisesti kuvattavaan ei-ehkä-niin-kokoperheen-elokuvaan. No mikä elokuva? No siis mä en tiedä mistä tuo tuli, mutta se Heidi-homma piti jotenki niputtaa tähän yhteyteen :-D

Ennen ja jälkeen treenien käytiin metsälenkillä yhdessä. Eero, Konna ja Misiu juoksenteli yhdessä vapaana sulassa sovussa ja siinä seassa hääräsi vielä Jennan pikkuinen Nilla-neito. Pitänee ottaa tavaksi tiellä tarpomisen sijasta tollanen verkkaaminen. Maastorämpiminen lienee paljon tehokkaampaa kuin tasamaan jolkotus.

Kotiin tultuani siirrettiin pentuset isompaan yksiöön. Nyt niillä on tilaa pari neliötä (ja makuuhuone kutistui taas silmissä) ja jahka tuo käy ahtaaksi, saavat sitten siirtyä keittiön puolelle. Rääpisköt kasvaa...

Nyt Kotikadulle jääkaapin kautta ;-)