Keskiviikkona korkattiin Käpälämäen kenttäkausi harvinaisemmassa seurassa kun saimme vieraiksemme Nellin, Alman, Pandan, Tessan, Oton ja Candyn karttureineen. Ihan mutu-meiningillä rakenneltiin radanpoikanen, jossa oli paljon välistävetoja, pirullinen pujokulma ja nollakulman putkia - niin ja niitä penteleen "piikkihypyiksi" ristimiäni hyppyjä, joilta lähdetään heti kutakuinkin tulosuuntaan takaisin.

alma1.jpg
Agiliitovalio Alma näyttää hypynmallia

Misiu oli hyvä jos minä keskityin selittelyn sijasta siihen ohjaamiseen. Sillä paremmalla ratavuorollani yksi rima tuli alas, mutta ensimmäisen version radan alku välistävetoineen oli ala-arvoinen. Tarkkuutta Jossu, tarkkuutta... No Misiulla oli menemisen meininkiä, puomit piti, samoin keinu. Putket löytyi hienosti ja se pirullinen pujokulma ihmeen kaupalla onnistui virheittä. HAA! Ehkä mä alan päästä tuosta 45 asteen avokulmainhokistani?

Ella teki taas omaa notkeaa suoritustaan. Osuu esteelle jos ohjaan ja jos en - ei vielä osaa osua. Pikkuisen tökki putken vaikeat kulmat, mutta taisin sortua ohjaamaan sitä niihin kuin Misua konsanaan. Eka keinu meni lentosellaiseksi - taas! Pitää alkaa kiinnittämään huomiota tähän asiaan. Pujottelut meni puolelta kuin puolelta. Tästä semmoinen himputin iso JES!

Femma oli taas oikea sika, ihana sika! Sillä on menohaluja ja röyhkeyttä tähän lajiin kyllä hiven liiankin kanssa, mutta kyllä se siitä. Kerroinkin siinä treenitauolla, että Femma taisi ensin oppia radalla etenemisen ennenkuin sille muistettiin kertoa että radalla on muitakin esteitä kuin putki eri variaatioissaan. Juu siis putket imi ja lujaa. Keinulla Femma esitti sen maailman nopeimman keinunsa, joka keinulle ohjatessa tuntuu aina siltä että lentosellaiseksi menee. Ihmeesti se löytää jostain aina jarrut rynnättyään suoraan kontaktipinnalle ottamaan kyytiä alaspamahdukseen saakka.

Konnalla oli taas yksi aita totaalisen hukassa. Kaikki muut aidat siltä luonnistui paitsi yksi tietty teetti töitä. Ko. aita oli sellainen, jolta se sattui eka kiekalla tiputtamaan riman ja siitäkös se meinasi herneillä. Mikähän siinä oikein on kun Perfektionisti-Konna ei halua tehdä virheitä, mutta innostuessaan repeää kolistelemaan ja sitten tulee herneilykohtaus kun kolisee. Kumma kaveri! Sama aita tökki myös yhdessä kohdassa, jonka halusin ottaa sylkkärinä. Konnan mielestä siinä kohdassa ei kertakaikkiaan ollut mitään aitaa. Piti erään kerran ottaa lähestyminen uusiksi ja lopulta senkin oli myönnettävä että juu - taitaa siinä sittenki olla jotain hypättävää. Ihan hyviä juttujakin me tehtiin, ei tämä treeni pelkkää säätämistä ollut. Kirjaanpa vain ittelleni muistiin tuon aitasaikkauksen, jotta muistan vastasuudessa(kin) mietiskellä tätä asiaa. Lopussa tapahtui kuitenkin treenien paras juttu. Konna ei olisi tahtonut lähtä kentältä kotiin. Nyt aletaan taas päästä siihen tunnelmaan, jossa oltiin talvella ennen mun sairastelu-reissaamisjaksoani, joka aiheutti ihan turhaa taukoa treeneissä.

Olipa tosi kiva päästä korkkaamaan tämä ulkokausi. Jalat on kipeät kaikesta juoksemisesta, mutta oli se sen arvoista. Treenikuvia löytyy kuvakoristaKiitokset Mirkulle ja Sannalle kivoista treeneistä!

Treenien lopuksi Misiu höntsäili Panda-Eskontyttären kanssa. Hieman oli pariskunnalla lystiä:

panda_misiu5.jpg

panda_misiu6.jpg

panda_misiu9A.jpg

Niin ja tämä ensikesän AGI-SM joukkueasiakin selvisi. Tänä vuonna kisataankin Mirkun koiria "vastaan" kun sekä Ylivieskan Kennelseura että Raahen Koirakerho saa omat joukkueensa kasaan. Ylivieskalla on Mirkun kolmikko + koikkeri ja meillä Misiu, Ella, Nilla ja vahvistuksena ensiviikonlopun paluumuuttaja Jolle. Kivaa! Entistä enemmän cardeja agin ässämmeihin kun Unssikin vielä tulee KAS:n joukkueeseen.