020408A.jpg

Siinä ne nyt on! Pinjan ja Misiun pentuset, meidän kauan odottama Kattikeitos. Emä ja pennut voivat loistavasti. Kasvattaja itse kulkee puolivaloilla, mutta tasapuolisuuden nimissä kulkee Naapurikin, josta tuli kummitäti kaiken tämän valvomisen ja vatvomisen jälkeen.

Hyvin valvotun yön jälkeen Pinja aloitti 9 maissa synnytyksen ja tasaisen verkkaisesti edeten saimme aikaiseksi 1 uroksen ja 5 narttua. Sitten tuli pidempi tauko, jonka aikana ehdin jo soitella oksitosiinitkin Pinjalle. Tapsan palattua lääkkeenhakureissultaan, sain viimeisen sankarin ulos. Se hengitti, sydän löi, mutta sen elämäntaidot loppuivatkin tähän. Epäilen happivajauksen aiheuttamaa aivovauriota tai rankassa synnytyksessä vaurioitunutta selkärankaa. Olipa miten oli, tuo seitsemäs pentu on nyt saanut rauhan ja viimeisen leposijan tonttimme "koirahautausmaalta". Jenni kantoi pennun laatikossa metsään ja laski sen isänsä kaivamaan hautaan. Näin se ihmislapsi oppii elämän kiertokulkua. Kysyin Jenniltä onko se surullinen kun pentu kuoli. Jenni kielsi asian ja sanoi, että jäihän noita muita vielä kuusi. No kas - niinpä jäi!

020408c.jpg

Ja MINNALLE tiedoksi: alas varailemaan pentukurssia ^TUOLLE. Mä veikkaan hyvin vahvasti että toi on meidän Katti. Sen kohdalla vain tuli SE fiilis, jota en uskalla ihan hevillä muuttaa myöhemmässä vaiheessa.

Pinjan ruokittavana on nyt 1 vaaleampi brindle narttu, 4 brindlemerkkistä tricolour narttua ja 1 bri merkkinen tri uros. Harmi kun uroksia ei tullut tuon enempää. Ei riitä halukkaille, mutta jospa se maltti riittäisi odotella Trinalta ja Woodyltä.

Ystäväni kysyi tänään minulta milloin viimeksi olen kunnolla nukkunut. Mietin hetken ja totesin sen hetken olleen viime viikolla ennen sairastumistani. Siitä on nyt viikko, joten päätin mennä NYT nukkumaan.

Huomiseen!