Koiranpennut on kivoja! Niitä seuratessa kyllä maailman pahuus ja elon kiireet unohtuu. Eihän noissa toki vielä mitään erikoista katsottavaa ole, mutta voihan sitä vaikka ottaa aikaa, kauanko menee äitikoiran kiertoon tai ylitykseen, kuinka nopeasti maitobaari löytyy ja mitä tapahtuu jos läjässä nukkuessa tulee ahdasta. Tämä on kai sitten sitä käyttäytymisen tarkkailua?

Kovasti tuntuvat pennut liikkuvaisilta ja motoriikka on hämmästyttävän kehittynyttä. Liikkuessaan nämä kohottavat itseään jo etujaloilleen sen verran, että päivä pääsee loistamaan rintakehän ja makuualustan välistä harva se kerta. Nyt yhtäkkiä en muista aikaisemmista pentueistani tehneeni tällaista huomiota. Voi olla että ovat olleet samanlaisia, mutta vasta kun odotukset pentueen motorisille kyvyille on korkealla, tämän huomaa.

Ruoka maistuu ja sitä tulee. Pennut syntyivät tiistaina ja painot vaihtelivat 334-360 välillä. Tänään klo 13.30 punnituksessa pienin oli 396 ja suurin 444. Runsaasta ruokailusta, suoraan sanottuna mässäilystä huolimatta pentujen massut ovat välttyneet ainakin vielä toistaiseksi ruipatirallaalta.

Pinja on just yhtä vahvahermoinen äiteekoira kuin oma äitinsä. Sitä ei hetkauta meidän huushollin välillä kovaksikin äityvät haukkuhetket ja ulos ryntäävät koirat. Se sallii koirien liikkumisen makuuhuoneen portin takana ilman että sen tarvitsee edes päätään nostaa. Pelkkä vilkaisu silmänurkasta riittää toteamaan, ettei vaaraa ole. Pentujensa luona se viihtyy melkein tauotta, mutta ei kieltäydy ulkona piipahtamisesta. Toki se innokkaasti tulee takaisin sisälle, muttei rynni hätäisesti. Ruoka maistuu jos vain muistaa tarpeeksi hyvää tarjota. Jauheliha ja piimä maistui aamulla, mutta turvotetut nappulat jäivät kuppiin, päiväruoaksi tarjoiltu lihamureke, jauheliha ja raejuusto katosi salamannopeasti kupista. Noh - tuossa tilassa saa vähän valikoida mitä suuhunsa suostuu laittamaan. Palvelu pelaa 24/7.

Kaiken kaikkiaan meillä on hyvin helppoa pentuvaihetta tiedossa jos ei takapakkeja tule. Nämä ensimmäiset päivät noita on toki pidettävä silmällä enemmän, mutta pentujen elinvoimaisuus ja Pinjan erinomaiset mammaominaisuudet helpottavat rulianssia merkittävästi.

Tässä pari kuvaa tältä päivältä. Jospa huomenna kuvattaisiin ensimmäiset yksilökuvat.

040408_ankkuri.jpg
Ainokainen "mies" ja meno asenne sen mukaista...

040408_ankkuri2.jpg
... tosin on se aika mammanpoikakin.

040408_britytto.jpg
Brindle tyttö kiipeämässä emänsä selän kautta maitobaarille.

040408_tytot.jpg
Siskokset solmussa.

Treenimietteitä

... voi kun olisikin niitä! Mittään ei oo tehty, mihinkään ei oo revenny ja sitten kun ois revenny, treenit peruuntu "kelirikon" vuoksi, jota ei sitten tullutkaan. Olipas selkeesti selitetty ;-)

Huomenna  onkuitenkin ajatuksissa aikuisten ihmisten lenkkeily päiden sisältöä selvitellen. Ystävä on aina ystävälleen psykologi ja psykiatri samassa paketissa, toisinaan myös likasanko, poliisi ja p*rsiillepotkija. Kattotaanpa millanen viisauden hetki me huomenna saadaan aikaiseksi koirien kirmaillessa ympärillä ja ennen kaikkea MIHIN se viisastelu tulee johtamaankaan. Hirvittää, huvittaa ja helpottaa yhtä aikaa!