Viimein Tuposilta! Edellisestä olikin jo tovi kulunut.

Tänään mukana oli Konna ja Misiun sijasta Ella. Ajattelin, että Misiun viime sunnuntainen fiilis pysyy yllä kun vähän säästelee agiliitokertoja ennen kisoja. Ella puolestaan menee eka kertaa kolmosiin ensi sunnuntaina, joten sen kanssa piti vähän katsella missä mennään. Noh - sanotaanko että... mennään... jossain... esteiden välissä ainakin. Eiku tosiasiassa Ella oli oikeinkin jees. Pujottelut meni puolelta kuin puolelta, mutta sieltä "väärältä" puolelta saan olla todella tarkka oman liikkumiseni suhteen. En mä varmaan vielä kisoissa uskalla viedä siltä puolelta, mutta hanat on nyt kuitenkin aukaistu. Ella teki myös aika vaikeita pujottelun aloituksia, siltä jopa onnistui sylikäännöksellä pujolle vienti. En uskois ellen ite ois ollu ohjaamassa sitä. Eihän ne tietty mitään primusaloituksia ollut ja väliin tuli virhettäkin, mutta onnistuttiin kuitenkin. Se myös haki itse eka väliä aika hyvin. JES! Lopussa olleen 20 esteen radan teki yhdellä riman pudotuksella (olikohan muuten sen elämänsä eka rimantiputus?) ja toinen tökkö oli radalla heittämäni äärimmäisen epäonnistunut valssin ajoitus ja suuntaus ja siinä ei ollut pehmeydestä tietoakaan. Varmasti oli kauhean näköinen koikkelehtiminen, nolottaa ajatuskin. Yksi selkeä vaikea paikka meillä oli alkuharjoitus, jossa A-esteeltä vietiin aika pitkällä etuvasemmalla olevaan nollakulman putkeen joka tuli sitten A:n alta. Ella ei meinannut osua putkeen sitten millään. Piti aika paljon jankata asiaa, mutta lopuksi se ajatus naksahti kohdalleen ja se putkikin alkoi löytyä. Ainiin ja toinen asia mitä se ei osaa on hypyille vievät sylkkärit (enkä mäkään osannu ku häiritä sitä siinä vähässäkin osaamisessa). Pitänee panna harjoitusohjelmaan heti kun esteille täällä kotopuolessa päästään. Oli oikea teko ottaa Ella mukaan. Vielä se ei ole mikään aito kolmosluokkalainen, mutta kyllä se siitä!

Konna taas... voihan vekkuli kekkuli millä tuulella se oli! Koko ajan oli joku velmuilu mielessä. Alkuharkat sen kanssa meni hienosti: avokulman ja umpikulman pujoja, A-putkihässäkkä ja puomin kontaktiharjoitukset. Sitten tehtiin pujon erilaisia sisäänheittoja erilaisista kulmista ja erilaisilta esteiltä. Ei moittimista, itseasiassa se oli siinä jumaleissonin hyvä! Mutta - ah - sitten... se rata... oumai! Ekas mä pidin huolta mokaamisesta oikein onnistuneesti viemällä sen väärälle radalle. Kun oikea rata löytyi, mentiin hetki hienosti kunnes tuli kurvailupaikka ja sitten menikin joka kurvi pitkäksi, rimoja lenti, Konna yritti mölistä ja voi että se oli kauhian näköstä sekoilua. Ei oikein löydetty yhteistä säveltä menoon, tai oli kai siinä joku sävelkin, mutta tasapaino oli menemisestä kaukana. Semmosta veitsenterällä menoa ja kaikki jäi puolitiehen puolin ja toisin. Hankala kuvailla. Minna siinä loi meille kohta kohdalta karttamerkkejä ja kyllähän ne kurvit lopulta onnistui hallitustikin. Oikein hyvä harjoitus (ja nöyryytys) meille ensi viikonlopun kisoja ajatellen.

Kotiin tultuani tokottelin hetken Nörtin kanssa. Luit oikein, siis NÖRTIN. Tupoksen keikalta jäi makkaroita taskuun ja Nössy pääs tekemään Fyran jokailtaisia keittiötokoiluita ja sekös söi Fyraa... mutta - siperia opettaa ;-) Nössyn kanssa naksuteltiin ihan höpöasioitakin. Opetin sitä peruuttamaan (aika hienoa pakitusta!) ja kokeilin sen älynvälläystä yrittäen saada sen hoksimaan että Jennin lelukoiraa pitäs kuonolla tökätä. Päästiin vasta vilkaisuasteelle, mutta edes johonkin sinnepäin suuntaan. Jännä oli nähdä, että Nössyllä oli innokasta yritystä NOIN kauan ja lopetin ennen sen grande finalea. Tavallisestihan se latistuu, murtuu, poistuu paikalta ja sulkeutuu kuoreensa hetken harjoittelun jälkeen. Pitikö sen kasvaa 8-vuotiaaksi saakka, että siitä tuli aikuinen? Täytynee jatkaa Nössyn kanssa tätä naksuilua ihan oman itsensä opettamiseksi ja näyttää Nörttikin tykkäävän.

* * *
Nettiä lueskellessa on löytynyt parit erinomaiset tekstit koiraharrastukseen liittyvän yhdistystoiminnan "hauskuuksista". Varsinkin seuraavista linkittämistäni teksteistä olen löytänyt huisin paljon piirteitä jotka tunnistan - valitettavasti!

Koirastajia, episodi3 // Koirastajia, episodi5 // Ihmettelijän blogi  

Ja perinnöllisyyden kummallisiin koukeroihin pureudutaan TÄÄLLÄ.

Lukuiloa!

* * *

Elämän surullisimpia tosiasioita on, että viisaat taipuu typeryyden edessä. Tästä johtuu tyhmyyden maailmanherruus. - (tuntematon)

Valta parhaimmillaan on vastuuntuntoa ja vääryyteen puuttumista EI sen suojelemista - (polo)

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa! - Tove Jansson (Muumipeikko)