Kiitos Ystävät viime päivistä! Sunnuntaina menettämäni luottamus ihmisrotuun on nyt hieman kohentunut. Maanantaina puhelin oli ajoittain tukossa tekstiviesteistä ja minulle soiteltiin jopa yöllä vointiani kysellen. Ette tiedäkään kuinka tämä kaikki tuntui hyvältä ja vahvisti.

Riittävän laskutaitoisena ja päättelykykyisenä ihmisenä kyllä tiedän mikä sakki sunnuntaina oli varustettu ikiomilla ajattelevilla aivoilla. Loput olivat joko niitä, joita minun ei tarvitse tunteakaan, tai Juudaksia, jotka edessäpäin sanovat seitsemän kaunista ja kaksi kivaa, mutta tilanteen tullen ovat vietävissä kuin keskenkasvuiset pässit paalinaruissa. Olisin mä tajunnut väistyä pelkän äänestystuloksen perusteellakin, mutta sillä ylimääräisellä värikkäällä pienen renkaan järkkäämällä kuorrutuksella vain varmistui päätös siitä, että tämmöiset leikit ei ole minua varten edes toimikuntatyöskentelyn merkeissä. Demokratia on demokratiaa ja kansankiihotus sitä itteensä. Mutta, tätä on elämä! Laiffii ja aina fifti siksti. En luovuttanut, itsesuojeluvaistoni vain voitti nämä kinkerit.

Yhdistystoiminta jatkuu edelleen. Aion paneutua toden teolla Kennelpiirin hallituspestini tuomiin haasteisiin, tutustua aktiivisesti SKL:n valtuustomenettelyn saloihin ja siellä käytäviin asioihin. Paikallisella tasolla oma kerhomme pitää mielen "virkkuna" ja illat varattuina. Näissä kaikissa kolmessa organisaatiossa kun päätöksenteossa ratkaisevat pääosin asiat, ei se, kuka on kenenkin kaveri ja kuka ihQuttaa ja fanittaa ketäkin eniten.

Elän ja olen! Tuotakoon se nyt tiedoksi niille "juudaksillekin", jotka uteliaisuuttaan kurkkivat blogiini, vaikka heitä ei tasan yhtään kiinnosta koulutussessioni, koirieni kehittymiset tai se, kuinka mukavaa minulla on kun huomaan osaavani koiran kanssa jotain yhdessä. Blogini on julkinen, ja sitä voi edelleen lukea täysin vapaasti. Ehkäpä se on jopa suotavaa, sillä täältähän voi vaikka löytää jutun juurta ;-) Kaikkein parasta kuitenkin olisi, jos blogini avulla löydettäisiin itsensä kehittämisen lahja koiraharrastuksen monipuolisista suuntauksista. Sitä kun on muitakin mahdollisuuksia kuin kaksi kierrosta postimerkissä vastapäivään.

Olen oppinut sanomaan oman mielipiteeni ja voi herra paratkoon, että tämän jälkeen sen vasta sanonkin. Ei tartte seistä enää kun omien sanojensa takana :-)

Kiitos Ystävä tästä suuresta Lauri Tähkän viisaudesta: "Sillä periaatteella näitä hommia tehdään, että edes aina jotaki v*tuttaas...."  Näinhän se on!