lippis.jpg unssiava.jpg

"Ei tätä voi kenellekään muulle myydä, tule hakemaan se pois." Näin alkoi minun ja Annelin välinen puhelu alkuvuodesta 2002. Anneli tuli ja vei pois, saatesanoillani "tästä tulee joko ongelmakoira tai huippu". Tuli… molempia!

Unssi erottui tusinapentueestani (joo, 12 pentua) ensimmäisenä kaikessa, hankaluuksissakin. Sen bravuurinumero oli pentulaatikon laidan yli hyppääminen. Se ei kuluttanut energiaa reunalla marisemiseen tai kiipeämisyrityksiin, vaan se loikkasi, korkealle ja kovaa. Siitä näki heti, että tällä poikakoiralla tapahtuu. 

Kun meillä meno rauhoittui Unssin lähtiessä omaan kotiinsa, alkoi Annelin kämpässä tapahtua. Tämä alkutaival tulikin kalliiksi. Koiran ostohinta on todellakin pientä siihen verrattuna mitä siihen voi muuten upota ja Unssiinhan upposi aika paljon kaikkea rintsikoista radioon. Elektroniikka tuntui olevan sille erityinen intohimo. Mikään ei ollut Unssille pyhää. Viikoittaiset raporttipuhelut kasvattajan suuntaan alkoivat aina sanoilla: "En minä huipusta vielä tiedä, mutta hullu tämä tosiaan on". Sitten tuli pitkä tuhoamislista ja lopuksi kuvaus siitä kuinka näin aktiivisesta pennusta ei voi tulla muuta kuin huippu harrastuskoira. Usko Unssin uraan ei katkennut, vaikka välillä varmaan Anneliakin horjutti. Nyt aikamiespoikana Unssi on edelleen täynnä virtaa ja vieteriä, mutta tokihan ne vuodet ovat pahimpia särmiä hioneet. Neitimerkkiset kämppäkaverit cardigan Tuntsa ja göötti Tilley pitävät huolen siitä, että mieskoira pysyy akkavallan tossun alla. 

Annelin aiempien cardiganien tavoin Unssikin pääsi nuorena poikana tutustumaan agility-esteisiin. Unssimaiseen tapaan tämäkään ei tapahtunut aivan kaikkien taiteen ja lakien mukaisesti. Unssi karkasi ja juoksenteli itsenäisesti esteitä nykyisen ohjaajansa Minna Karjalaisen omien koirien perässä samalla kun Minna ja Anneli rakensivat harjoitusta. Saatuaan esteet kentälle, he tulivatkin siihen lopputulokseen, että sama on esteet kerätä jo pois, sillä oirat olivat jo harjoitelleet tälle päivää riittävästi. Jälkikäteen ajateltuna tuo saattoikin olla yksi viisaimmista vahingoista Unssin uran alkutaipaleella, sillä olihan yksi sen tiennäyttäjistä ja esteiden opastajista agilityn suomenmestaruuden vuonna 2006 voittanut cavspa Kaapo. Ei Unssi nyt ihan mitä tahansa opettajaa eteensä kelpuuttanut. 

Unssin agilitykilpailu-ura alkoi Pasi Röytän ohjauksessa kolmosluokkaan saakka ja myöhemmin kartturointivastuun otti Minna. Unssin noustua kolmosluokkaan tultiin siihen johtopäätökseen, että jos tähän saakka oltiin päästy vain kisaamalla, kannattaisi jo alkaa pikkuhiljaa harjoittelemaankin. Tosin ei liikaa, ylikunto on pahasta. Meneehän se sanontakin, jotta lahajattomat reenaa. 

Unssi on aina ollut nopea ja notkea. Se irtoaa niin hyvässä kuin pahassakin erinomaisesti. Sen kohtalona ovat monilla radoilla olleet ansapaikat, joissa koiran omaa radanlukutaitoa ei olisi suotuisaa käyttää. Unssin kanssa tehdään myös jatkuvasti töitä kiipeilyesteiden alastulokontaktien kanssa. Eihän se koskaan harjoituksissa, mutta kisatilanteessa alkaa usein tapahtua ja suoritukset ovat jokseenkin lennokkaita. 

Minna ja Unssi saalistivat vuoden 2007 aikana lukuisia nollavoittoja kolmosluokasta ja sijoittuivat mukavasti suomenmestaruuskisojen finaalissa. Vuoden aikaraja ekasta nollasta täyttyi maaliskuussa 2008 ja alkoi SEN viimeisen voittonollan metsästys. Se oli NIIIII-IIIIIN lähellä monta kertaa! Tänään kuitenkin tuli täyspotti kun Tuomo Pajarin ja Jari Tienhaaran tuomaroimalla hyppärillä tuli nolla ja vieläpä nopein sellainen. Voi vitsi! Mertarannan sanoin: SE ON SIINÄ!

Komeudenjakojonossa Unssi ei ehtinyt aikoinaan olemaan, mutta onko sillä väliä onko mister-finland vai mister-agiliito kunhan tunnistaa rotunsa edustajaksi? Se Unssin EH riittää tähän lystiin vallan mainiosti. Mister-finlanddeja tässä maassa riittää, mutta Unssi on rodun ensimmäinen mister-agility. Siinä riittää työsarkaa monelle ja siinä työmäärässä ei ehdi edes kateelliseksi alkaa kun puuhaa riittää varmasti yllin kyllin muutenkin.

Hullusta tuli huippu ja huipusta hullu – positiivisella tavalla! Oikea koira löysi oikean omistajan ja oikean ohjaajan. Olen niin onnellinen, iloinen ja h*lv*tin ylpeä! Kiitos team Unssi! Kiitokset myös kaikille tutuille, jotka olitte kannustamassa ja katsomassa Unssin valioitumista. Valioitumisrata on jopa nauhallakin, juutuupataan se kun keretään.

Jokiranta vaikenee - kunnioituksesta ja ylpeydestä. Sydän pakahtuu - ilosta.

Unssipalkinnoilla2.jpg unssintekijat.jpg
Team-Unssi: Anneli (muonitus & manageri & sponsorointi) ja Minna (kartturointi) PLUS Kaapo-cavspa, jolle lankesi Unssin ALO-opetus