Katti, huomenna 6 viikkoa, pääsi tänään mukaan koirakerhon hallituksen kokoukseen. Kokouspaikan pihalla se oli todella reipas ja utelias ja totesi että Arin kengännauhat oli liian löyhästi solmittu. Sisällä se järsi aikansa mun käsiä, nukahti ja kuorsasi kunnes oli taas aika mennä pihalle. Autossa se ei ollut mitenkään hiljainen kapistus, vaan vänkärin penkillä olleesta boksista kuului h*lv*tinmoinen kiljuminen ja kun boksiin tunki sormensa, sai tuta pienestä hammasrivistä jolla oli tekemisen puutetta. Hyvä Katti, reipas koira sinusta tulee!

Kokouksen jälkeen sain älynväläyksen kokeilla juoksukuntoa. Jenni lähti pyörällä kirittäjäksi ja vyötärölle otin canicross-vermeisiin Jannun juoksemaan. Kierrettiin Lassintien lenkki ja jaksoin SUUREKSI yllätyksekseni juosta tuosta lenkistä kaikki n. 2,5 - 3 km soratien pätkät. Vain Lassintien sillalla pysähdyttiin Jennin kans hetkeksi katsomaan näkyikö kalevia ja rikiä... siis sorsia. Jannu juoksi koko matkan kiltisti ja kyllä sen ravia voi vain ihailla tuossa jostessaan. Siinä on koira, joka pääsisi oikeuksiinsa vasta kunnon vauhdeissa, mutta eihän näissä postimerkkikehin varustetuissa geeleilykisoissa semmosia juoksuvauhteja voi harrastaa. On myös hämmästyttävää miten kovassa vauhdissa se vielä ravaa vaivattomasti mutta silti voimakkaalla askeleella. Ja tyyppi täytti 8 vuotta helmikuussa. Missä se ikä näkyy, missä? Rekkaripapereissa, ei muualla...

Lenkistä viimeisen vajaan kilometrin jouduin kävelemään kun enää en tee sitä virhettä, että juoksen asfaltilla näine romupolvineni. Ihme kyllä mua ei edes puhalluttanu isommin juoksemisen jälkeen. Nyt tietysti joku juoksuekspertti nauraa näille mun juoksumatkoille, mutta oikeasti - viime syksynä tuohon eka mutkaan (200m) juokseminen teetti työtä. Adidaksen juoksukoululla sitten syksyllä kohotin juoksukuntoa kunnes talven flunssat sai mut pelkäämään itsensä kovaa rasittamista ja juoksuharrastus taantui. Nyt lenkkarit on kaivettu esille ja päätin, että tämä alkaa taas! Ihmeen hyvin alkoikin, olen nyt kyllä ansainnut hyvät unet. Jannu ainakin on 5,5 tunnin ulkoilun ja juoksulenkin jäljiltä aika rauhallinen kaveri.

Huomenna se totuus lihaskunnosta sitten selviää. Pääseekö akka sängystä ylös? Tarvitaanko töissä hissiä 4. kerroksessa olevaan työhuoneeseen mennessä? Katsotaan ;-)