Viikonloppu meni tiiviisti agilityn parissa. Olin corgiseuran agileirillä kouluttajana yhdessä Pian ja Mirkun kanssa. Jaettiin tuota treenien vetovastuuta ja minusta se ajatus oli onnistunut. En tiedä mitä mieltä muut oli, mutta valitusaika on jo päässyt umpeutumaan ;-) Kotiin päästyäni olin rättipoikkipuhki, eikä nukkumattia tarvinnut edes odotella. Filmi katkes ennen tyynyä.

Koutsaaminen on sitten rankkaa, mutta huisin mielenkiintoista. Vielä mielenkiintoisemmaksi sen tekee kun treenattavana on noin mukava ja vastaanottava sakki kuin "ex-Mainuan koululle Kainuun kaupunkiin" oli kokoontunut. Lisäkivaa oli vielä se, että suurin osa koirista oli "omaa rotua" eli corgeja ja siis nyt en missään tapauksessa erottele "serkuksia" toisistaan, puhun vain ja ainoastaan corgeista! NIH! Laskiko muuten kukaan montako koiraa siellä viikonlopun aikaan treenasi?

Aloitettiin treenit sekä lauantaina että sunnuntaina yhdeksältä. Lauantaina liideltiin ryhmien kanssa 6*1,5h ja sunnuntaina 6*1h. Jokainen ryhmä sai treenata neljästi ja osa harjoituksista oli useammassa pisteessä. Lisäksi omat treenihetkensä oli ohjaajien omilla koirilla ja nk. "pitkäkoivilla". Agilityn osalta kokemattomat corgit kävivät läpi melkeinpä täysimittaisen ALO-kurssin viikonlopun aikana suorittaen lopuksi hienosti aita-putki-aita -suoran targetille irroten. Jatkoryhmäläiset suoriutuivat hienosti kilpailijoillekin rakennetuista harjoituksista kun koukeroita vähän purettiin palasiin. Kilpailijat hakivat koiriinsa viikonlopun aikana ennen kaikkea moottoria ja ohjaukseensa selkeyttä, luottamista siihen mihin oltiin menossa. Häikäiseviin moderneihin ohjauskikkailuihin me ei lähdetty ollenkaan, sillä perusohjauksen kanssa riittää aina ja iänkaikkisesti tekemistä jo enempi ku tarpeeksi. Harjoitelkoon kukin kikkakutosia tahoillaan, meillä riitti teemaa ja hommia treenituntien täytteeksi näinki. Back to basics - you know? Palkkaaminen ja sen merkitys taisi olla TOP3-ohjeistuksissa aika kärjessä ja olikin kiva nähdä kuinka paljon kehitystä karttureilla tässä asiassa tapahtui.

Mulla oli mukana Ella, Femma ja Esko. Lisäksi Katti ja Vätys (7,5 vkoa), jotka lähtivät "tätien" lullutettavaksi ja ottamaan tuntumaa viikonloppureissuihin. Kyllä ne agilityäkin kokeili ja ne taisivat viettää aikaansa putkessa enemmän kuin yksikään varsinaisesti treenin alla ollut koira. Pentuset oli koko viikonlopun reippaita ja iloisia otuksia. Niitä ei hätkäyttänyt edes sunnuntaina iltapäivällä ohi menneet paloautot, jotka huudattivat pillejään täysillä. Ihme ötököitä.

agileiri_sunnuntai080.jpg
Lulluti lulluti... kyllä "tädit" hoitaa (kuva: AnneH)

agileiri_lauantai201.jpg
Vätys vielä keulilla, mutta parempi...

agileiri_lauantai220.jpg
... tassun alla kuin taivasalla ekana. (kuvat: AnneH)

Ellan treenit meni hienosti. Itsensä ruoskiminen edellisessä blogissa oli kasvattavaa ja ehkäpä sen vuoksi tuli ohjattua nyt tarkemmin - pisti vain omaan kroppaan liikettä oikeissa paikoissa niin kyllähän se esteille osuu. Eipä tainnut tulla montaakaan virhettä koko viikonloppuna ja sekös vasta teki kutaa itsetunnolle, joka kyllä veteli pohjamudissa ennen leiriä. Otin sillä myös irtoamisharjoituksia, joissa piti eteen lähetyksellä osua jopa sille meidän inhokille pituushypylle. Sekin onnistui. Siistiä! Ellalla oli myös todella hyvä vire koko viikonlopun. *suu korviin saakka hymyssä*

ellatuleepujosta.jpg
Ellalla melkoisen määrätietoinen ilme (kuva: KatriS)

Femma-mussulla oli taas asennetta enemmän kuin sen pikkukroppaan mahtuu. Myös sen kanssa tehdyt koukerot meni loistavasti, jopa yli sen taitotason. Yhdellä koukerolla minä en osunut sen kanssa oikealle aidalle sitten millään, mutta se ei taida olla Femman vika :-D Erikoishuomion annan Femman A:n alastulokontakteille, jotka ei ois voineet parempia olla. Se on kehittänyt kyllä kohtuullisen mielenkiintoisen tavan liitää alastulo täysillä alas ja osuttaa viimeinen liitoloikka alaspäin niin, että se osuu enemmän kuin alas kontaktille. Kunpa en onnistuisi pilaamaan tuota(kin).

femmapujottaa.jpg
Femmalla (hullun)kiilto silmissä? (kuva: KatriS)

Mulla oli tosi paha mieli leirille lähtiessä kun jouduin jättämään Misiun kotiin, mutta Eskon onnellisuus mukaan pääsystä kyllä korvasi tuon mielipahan. Kuukauden hyvä teko: Esko pääs akkain vahdiksi reissuun! Esko höntsäili ja piti hauskaa. Se ei paljoa osaa, eikä se irtoa kädestä mihinkään muualle kuin putkiin, mutta mitäs tuolla on väliä kun tavoitteet on sen kohdalla vain lystin pidossa. Kai sitä voisi vähän kisamielessä treenailla tänä kesänä, jos syksyllä löytyisi joku kiva koitos läheltä. Pitäis varmaan vain saada Femma ensin alta pois kakkosiin (tosin jos ei kisaa, ei kyllä kakkonenkaan kutsu). Niiden kahden vieminen samaan kisaan on sula mahdottomuus kun toinen on nato-ohjus verrattuna toiseen, joka on mallia "ikivanha mummon käsveska". Ohjusta ja käsilaukkua ei voi ohjata samoilla ratasuunnitelmilla, joten homma pissii jo siinä kohti.

Katti-Vikkeläinen teki muutaman targettiharjoituksen, harjoitteli namikäden seuraamista ja tutustui putkiin yhdessä Vätyksen kanssa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yöpissalla käytön aikaan kokeilin ohjata Kattisen putkeen ja KAS, se meni sinne ihan ohjattunakin. Kattimus teki myös elämänsä ensimmäisen noudon - vahingossa tosin, mutta ei kerrota sille. Katti-Vikkeläisen agilityleiri nro1 sujui siis varsin mainiosti.

kattiseuraakatta2.jpg
Kädenseuraustreeniä?

katinnouto2.jpg
Katti tuo saalistaan (kuvat: KatriS)

Juu vaan tämä tästä leireilystä. Siitä olisi voinut kirjoittaa vaikka romaanin, mutta mun ajatukset on nyt hetkellisesti aika voimakkaasti tuossa Trinassa, joka taitaa ensi yönä porsia mustia pupeloita. Jäi tämän illan treenitkin väliin ja huomenna taitaa mennä työpäivä äitiyslomailuksi... vaikka pentujen maailmaan saattaminen ei kyllä mitään lomailua ole.

Kiitokset kaikille Mainuan-Matalille karttureineen ja huoltojoukkoineen, ohjaaja-kollegoille ja erityisesti leirin vakiosielulle Pinjalle, joka jaksoi jo kolmannen kerran järkätä tätä leiriä likipitäen yksin. Kiitokset myös keittiössä hääränneille Tiinalle ja Seijalle ja meidän Euroviisunautintoa pelastamaan tulleelle Sarille. Harmi vain, jotta reissu oli turha, mutta näkihän tuon n. 6*9 cm kuvasta läppärinruudultakin, paitsi sen miesten ratsastamisen lammasparkojen nälän kustannuksella - kiitos juuroviisunettiteeveen hienojen full screen ohjeiden vuoksi. Venäjän ennustin finaaliesitykset nähtyäni voittajaksi. En siksi, että se ois ollu välttämättä paras, vaan siksi, että se kappale oli tehty voittamaan tuo kisa ja sillon ehkä eniten takamuksennuolijanaapurimaita... Harva olympiavoittaja voi muuten kehuskella olevansa euroviisuvoittaja laulamatta sanaakaan, mutta venäjän klyyvarimies voi. Melekonen saavutus ;-)