Aloitettiin SM-kisajoukkueen valmentautuminen. Pia remppasi kämppäänsä kuumeisesti kun joutuupikin ens viikolla töihin ja Anne, meidän henkinen koutsi joko perhosteli tai muuten vaan liiteli jossain kodin ja työmaan välimaastossa, joten trenailtiin kaksistaan Jennan kanssa. Ens kerralla Aaaaapi-mai-diör me tarttetaan sua ja toivottavasti Piakin saa aikataulut kondikseen. Päästään koko joukkueena punomaan kunnon letitys juoniimme :-P

Mua jäi niin kaivelemaan siellä Oulun kisoissa se kummallakin radalla alussa ollut suora putki ja se kuinka epävarma sen kuvion ohjaus minulle oli, joten oli nyt kokeiltava niitä tsiljoonaa eri vaihtoehtoa suorittaa tuo kohta ja etsiä ne vaihtoehdot, jotka tulevaisuudessa toimisivat parhaiten Misulla ja/tai Ellalla. Samaan harjoitukseen upotettiin myös keinu, umpikulman pujo, hyppy eiminnekään takaisinpäin käännöksen kera ja avokulman pujo. Näistä kaksi viimeksimainittua kuuluu minun inhokkilistan kärkipäähän, joten minä alan oppia... treenaan ikäviäkin asioita :-D

Misiu meni tämän hienosti. Ohjasin sitä tennispallo kädessä saadakseni siihen täpinää lisää ja se onnistuikin. Keinulle lähestyminenkin oli varsinaista poroilua, eiku siis pro-meininkiä, mutta Misulta tuo keinu nyt sujuukin, joten tommosia uskaltaa harkoissa kokeilla. "Isot pojat" teki sellasta kisoissa tuossa kohtaa olleella A-esteellä, nih! Pujot löytyi moitteettomasti, jopa hyvin, se inhokki avokulmakin. Palkkasin lentävällä pallolla ja tuntui olevan Misiusta mukavaa vaihteeksi tämäkin. Pitäs muistaa vaihdella noita palkkoja.

Ellalla meni koukero muuten hyvin, mutta umpikulman kepit "väärältä" puolelta ohjattuna meinasi aluksi tahkota aloituksen osalta.[asennemuutoshuomio] En kuitenkaan suostunut vaihtamaan ohjauspuolta helpommaksi, vaan tahkosin tämän kohdan menemään onnistuneesti. [/asennemuutoshuomio] Ensin meinasi harmittaa kun pujo ei meinannut sujuvasti mennä, mutta sitten hoksin, että vastahan tuo kuukausi sitten keksi miten tuolta toiselta puolelta ohjaten voi edes pujotella, joten tällainen vaikea, vauhdikkaasti lähestyttävä umpikulman aloitus saa ehkä vielä teettääkin töitä varsinkin kun sellaista ei ole edes varsinaisesti harjoittelemalla harjoiteltu Ellan kans kuin kerran Minnalla. No nyt on taas oppia joka ei toivottavasti ojaan kaatunu.

Toinenkin harjoituskoukero muokattiin viikonlopun radalta. Sellainen ahdas välistävetokohta yhdestä takakulmasta. Putki vaihtui vain pussiksi ja muutettiin hieman välistävetojen jälkeistä elämätä.

Misiun kanssa meinas taas mulla ohjaus hajota tuossa. Ensin en muka ehtiny persjättöileen ja kun ehdin, ei tullut välistävetoa sitten millään. Onneksi Misiu pysyi innokkaana kartturin säädellessä aivojaan. Lopulta mä sain jalkani, selkäni, epämääräisen vyötäröntapaisen ja käteni yhteistyöhön pääkuulan sisällön kanssa ja tulihan se sieltä sitten. En siis tajua mikä vika mussa on kun välistävetokin maistuu ruusunmarjalta... ja siis tiettäväksi tehköön että mä INHOAN kaikkea missä on ruusunmarjaa (tämäkin lapsuusajan traumoja, kuten tuo ammekin, tai siis sen menetys aikoinaan). Jo kolmas inhokki asia mitä treenasin vapaaehtoisesti, onko musta tulossa himotreenari? APUA!

Ella meni tuon koukeron oikeastaan jumaleissonin hyvin. On se notkea. Ehkei sen vauhti ollut ihan sen suurinta täpöä, mutta mä varmaan ohjasin sitä ylihuolellisesti, joten se aina tiputtaa vauhtia varsinkin Ellan kohdalla tosi paljon. Ella kuitenkin nuoli kaikki siivekkeet niin läheltä, että se säästi kyllä vauhdissa menetetyn ajan matkassa. Olis jännä kellotella noita joskus... pitääki kaivaa se kello taas esille.

Ellan kanssa mä jotenkin olen rennompi tarkkuudesta huolimatta. Mulla ei ole kamalaa pelkoa siitä, että se sinkoaa johonkin ja ehdin keskittyä ohjaamiseen. Kädetkin toimii yleensä sen kanssa paremmin kuin Misiun, jota ohjatessa iskee aina joku ihme kiire ja huoli, että mistä väärältä esteeltä sen löydän jos en nyt hoppua tässä, tuossa tai siinä paikassa. Pois-se-hosuminen-minusta!  Misu on sen verran tarkkapoika, että pienenkin ylimääräisen hosumisen se voi tulkita käskyksi suorittaa jotain väärää. Misuakin VOI ohjata rennosti vaikka oiskin tarkkana, itse asiassa rentous ja tarkkuus käy tässä kohtaa käsi kädessä.

Vimonen harkkakoukero oli sitten parit takaahypyt ja sieltä kääntyminen PIIIIIITKÄLLE loppusuoralle. Vein kummallakin koiralla loppupalkkana olleen päivän ruoan sinne suoran päähän ja täytyy sanoa, että kummallakin tämä harkka onnistu täydellisesti. Ne oli kovasti menollaan siellä koukeroita tehdessä, keskittyivät silti enemmän ohjaukseen kuin odottavaan ruokaan ja kun loppusuora aukes, aukes myös urut ja sinne menivät, molemmat ja lujaa.

Olipas kivat harkat pikkusakilla! Hyvä tulee meidän joukkueesta. Ei me voitosta siellä kyllä kisata, mutta koitetaan olla nolaamatta seuraa ja tehdään hienot radat olipa ne sitten maalissa nollat tai hylsyt.

Aijjuu, täsä on pari kuvaa kaverin uudesta käyttövaliosta Sirasta. Kuvasin sitä ennen treenejä. Valaistus ei ollut suotuisa vauhtikuviin, mutta jottain pönötystä ja poseilua saatiin aikaiseksi. Onnea vaan Tanjalle vielä kerran! Ei ihan joka päivä käyttövalioita leivotakaan, eikä muuten ihan pikku työlläkään. *iso hatunnosto*

smIMG_2588.jpg smIMG_2620.jpg
Edestä ja takkaa. Mitähän Sira mahtaa tuumia tuossa oikeanpuoleisessa? Tuumisko tuo jotta pitäs taas tuotaki alakaa hommata.... *winkwink Tanja*