Tänään oli viikottainen Tupos-ilta. Poikkeuksellisesti oltiin liikenteessä Annen kans kaksistaan kun Jenna skippasi nämä huvit tällä kertaa.

Aiheina oli paljon kontakteja ja sitten monenmoista ohjausharjoituksia aina minnajaa.... eiku no, eihän SIITÄ saanutkaan mainita *virnistys*... no, sanottaneen vain että monenmoisia ohjauskiemuroita ja yksi uusi salainen ase ;-) Minna myös viilaili meidän suorituksia niin, että sääntöjen valossa virheetön suoritus ei ollutkaan riittävää, vaan piti tehdä vielä paremmin. Ja mehän Annen kanssa tehtiin... hikoiltiin kuin pienet norsut. (Hikoileeko norsut? Mistä tuollainen sanonta on saanut alkunsa?). Minna sai sitten meidän onnistuessa kummallisia ripaskakohtauksia, liekö tuo ylpeä suojateistaan vai kutittiko sitä punkit?

Misiulla meni ihan kivasti, joskin kuumuus verottaa siitä terävintä täpinää. Toivottavasti kevään edetessä sen lämmönsietokyky kasvaa taas viime kesän mittoihin, jolloin sitä ei haitannut helteet tai ukkoset, sateet tai paisteet. Yhtä aitakieppausta me jankattiin tovi, sillä Misiu alkoi siinä ennakoimaan käännöstä niin hyvästi, että rima tuli JOKA kerta alas. Tuo nyt olikin juuri itsenikin antilemmikki hyppy "eimihinkään" kera takaisinpäin käännöksen, joten pannaan nyt ohjaajan piikkiinkin jotain syytä. Muuten Misiu kyllä hyppäsi hyvin, nelikymppisiäkin loikki ihan vahingossa huomaamatta niissä mitään ihmeellistä. Kontaktit toimi, joskin yhtä A:n alastuloa saattoi kutsua pikkuisen rumaksi, joskin sääntöjen puitteissa virheettömäksi. A:n alta kulkeva putki meinasi pari kertaa kutsua liikaa silloin kun olisi pitänyt valita se kiipeäminen, mutta se nyt voidaan laittaa ohjauksen piikkiin aivan yhtä paljon kuin sen, että Misiu rakastaa putkia :-D Viimeisenä olleen harjoituksen menin niin, että jätin Misiun ruokakupin avonaisena laidalle odottamaan ja sainhan minä sieltä kaivettua sen täpötäpinän vielä loppuun. Herra oikein taas vinkui juostessaan.

Konna oli jälleen kerran IHANA. Se hyppäsi hyvin, oli pääosin kovastikin kuuliainen ja yhteistyö sujui. Vasta viimeisen harjoituksen kohdalla mulla alkoi tök-tök-tökkiä ja kanavat alkoi menemään sekaisin omassa päässä.
* Ensinnäkin; jos pysäyttää koiraa kontaktille, miksei sitä voi itse kuitenkin siirtyä eteenpäin. Mikä ihme viisaus on minulta seisottaa koiraa A-esteen alastulossa ja seistä itse vieressä kun samaan aikaan voisi siirtyä radalla eteenpäin ja lopulta sitten päästää koira edestään jonnekin ja koittaa sitten rääpiä perään. PAM! Päätä mäntyyn!
* Toiseksi; jos on huolimattomuuttaan opettanut koiran kontakteilla käskyllä ALAS tulemaan vain alas ilman että se tarkoittaa myös paikalla pysymistä niin miksei sitä sitten tajua sanoa alaspaikka? Toimi kuin junan vessa kun tuon tajusi. PAM PAM, männyssä jo kolo kohta rungossa.
* Kolmanneksi; jos tietää, että Konna pitää kääntää monessa monessa paikassa ennakoiden jo ennen edellistä estettä, miksei sitä tee? Mikä siinä on että tietää asian, mutta ei saa sitä kropastaan irti? Piuhoissa vikkoo? PAM PAM PAM... puu kaatu jo paineen alla.
Lopuksi kuitenkin sain itseni kasaan ja tuonkin koukeron suoritetuksi. Konnasta sen kiekauksen onnistuminen ei ollut nanosekuntiakaan kiinni, tyyppi teki parhaansa niillä antimilla mitä sille suotiin ja sääti loput.

Annella ja Erpalla meni treenit hyvin. Silleen vain mielenkiintoista huomata kuinka loppupelissä samanlaisia asioita meillä on pohdittavana näiden isojemme kanssa. Miten kääntää, missä kääntää, milloin uskaltaa jo kääntää, miten sen saa kiinni, miten sen saa olemaan sinkoamatta jonnekin... aih tätä lajin riemua!

Lopuksi lenkkeiltiin hetkonen ryteikössä ja pojat harrasti luomuagia kaatuneiden puiden rungoilla. Sitten Tuppi-eipiisiiltä jätskit + löytö: yksittäispakatut tuorejuustolla täytetyt näkkärit ja kohti kotia.

Anne toi Jennille uudet ruusut pentujen tappamien tilalle ja meidän maailmassa on rauha. Nyt mä aion mennä vielä kylpyyn. Otan ammeen laidalle ison lasillisen Pommacia ja aion rentoutua toden teolla. Koko päivän onkin jäytänyt päätä vuoroin liki migreenin tuloa enteilevän verran ja vuoroin vain sen verran että minimaalisesti v*tuttaa.

Huomenna illalla en mene minnekään. Treenaan Femmalla ja Fyralla agiliitoa pihassa ja voisihan tuon PK-hypynkin hilata jo keskemmäs ja antaa Fyran liitää toden teolla. Lauantaina on Harakkamäen koululla aginäytös ja illalla sitten lähdetäänkin akkaporukalla kohti Nivalaa. kutsuu, kirjaimellisesti ;-)  Äippäpäivänä voi sitten olla äipällä vähän tukka kipiänä, mutta ei paljon, ei oo tapana.