Tänään kiirehdin reilu puoli tuntia myöhässä meidän edustusjoukkueen treenivuorolle Käpälämäkeen. Siellä oli Pia ja Jenna jo täydessä treenivauhdissa ja laitoinkin Jennin verkkaamaan Ellaa, jotta pääsen heti kyselemään treenimietteet. "Tehkääpä metsäretki Ellan kanssa" upposi Jenniin kuin väärä raha... tai ei oikeastaan edes väärä raha, vaan se, että kolikot on arvokkaampia kuin setelit ;-)

Ella oli ihan jees. Sehän kyllä menee esteitä jos vain minä juoksen lujaa, mutta jos en juokse, ei silläkään ole mitään isompaa tarvetta kiirehtiä aivan kamalasti. Irtoamisharkkoja sille pitäisi rakennella, joten ensi keskiviikkona taitaa olla kovasti suoraa ja namikippoa esillä. Putkiin meni tänään hienosti, välistävedot toimi, pujottelu sujui ja puomilla tein targetin avulla alastuloharjoituksia niin, että itse juoksentelin ties minne suuntiin.

Jennikin kokeili ohjata Ellaa ja yhden neljän esteen pätkän ne onnistuivat menemään jopa sujuvasti. Siinä oli kaarevassa linjassa aita, putki aita ja toinen putki. Yksi ongelma tuossa hommassa vain on. Jenni ei millään malttaisi lopettaa ja antaa sitä makupalaa. Sehän kattokaas tarkoittaa melkein aina sitä, että nyt on äidin vuoro astua "puikkoihin".

Mutta sitten... mulla välähti hakea Katti autosta kun se nyt kerran mukana sattui elukkalekurireissun jäljiltä olemaan. Laitoin aitariman maahan ja sen taakse targetin ja sille frolicin palasen. Katti riman toiselle puolelle ja annoin sen kurkottaa namin. Seuraavan targetin pistin aavistuksen kauemmas ja Katti jo tepasteli riman yli. Pidensin matkaa ja Katti ilmiselvästi hoksi tuon targetin mukavuuden. Lopulta olin siinä pisteessä, että targetti oli aitariman takana noin metrin päässä ja Katin päästin hiven vajaa metrin rimaa aikaisemmin targettia kohden (Katti - targetti välimatka oli siis n. pari metriä). Katti alkoi jo käsissä rimpuilemaan kun oli niin kiire targetille. Hyvä hyvä! Katin mielestä tämä oli todella hauska leikki.

Opetin Katille myös hieman namikäden seuraamisen alkeita ja kivasti pikkukoira pyöri mukana ja seurasi kättä. Lopuksi kokeilin mistä on Katti-Vikkeläisen (Jennin ristimä sukunimeltään) rohkeus tehty. Irroitin Ellan Jennin pitämästä remmistä ja vein sen Katin kanssa putken alkuun. Putki oli mutkalla ja Ellan perässä Katti meni välittömästi putken sisäpuolelle. Ella ei vielä juossut putkea läpi (ei se saanut kyllä käskyäkään), vaan koirat palasivat siitä suuaukon sisäpuolelta vielä pois. Toisella lähestymisellä Ella sai suorittaa putken ja mitä tekee Katti? Viipottaa perässä putkeen ja Ellan tultua ulos Katti oli ehkä n. 1/3 putkessa. Mietittiin siinä hetki Jennin kanssa, jotta kummastakohan päästä tuo mahtaa ulos tulla, mutta eipä aikaakaan kun pikkuneiti tuli ulos juuri siitä samasta päästä kuin Ellakin aikaisemmin. Pikkuneiti suoritti siis täyspitkän putken urhoollisesti. Palkaksi sai nameja ja sylittelyä. Että mä olin ylpeä pienestä!

Kattiprojektin uusi osa on käynnistynyt, vauva-agin esikoulun tutustuminen on tehty.

katti_korvanurin.jpg
Katti-Vikkeläinen & nurinpäin oleva hörötin