Tänään kisattiin Oulussa agiliitoa ja korkattiin OKK:n Haukkukeitaan kisakausi. Misiun kisat loppuivat jo ennen kuin alkoivat. Se ontui. Tuomarin kanssa yhteistuumin totesimme, että kisat on nyt kisattu tältä viikonlopulta. Mä en riskeeraa yhtikäs yhtään mitään, koiran etu ennen kaikkea! Toinen takajalka ei varannut painoa normaalisti, seistessä se piti lähinnä kynsiä ja etummaisia varpaita maassa ja hitaassa käynnissä sen jalan liikerata oli ihmeellinen. Vastakkaista koipea voi kuitenkin nostaa puskiin ja painoa tällöin varata kipeälle kintulle, mutta se esimerkiksi tykkäisi kovasti istua toisella kankullaan ja lepuuttaa istuma-asennossakin jalkaa. Ravaa ja laukkaa kyllä, mutta toisella jalalla voimattomasti. Vika on siis jossain muualla kuin varpaassa tms ja epäilen nyt venähdystä (tänään aamulla se kyllä muksahti vähän tuossa pihalle mennessä) tai sitten pessimistinen kauhukuva... NE lonkat. Nyt ei auta kuin pitää Misiu ensin levossa ja sitten kuntouttaa sitä SM-kisoja kohden uittamalla ja tasaisemmalla liikunnalla. Riekut on nyt riekuttu toviksi ja agiliito on pakkotauolla vajaan kuukauden. Seuraavan kerran Misiu tulee (toivottavasti) näkemään esteet Varkaudessa. Otetaan sitten tällainen taktiikka, ei tässä vielä synkistellä.

Mieli oli tovin kovasti maassa tuon Misiun vuoksi ja melkein meinasin sanoa, että jätetään koko juttu tältä illalta Konnankin kans väliin kun ajatus harhailee ja onhan se totuus, että minäkin juoksin nilkka teipattuna. Lääkärintodistuksia olisi siis saanut yksi jos toinenkin meidän sakista, ei vain Misiu. Ei sitä leikkiä kuitenkaan raaskinut kokonaan väliin jättää, joten tehtiin taas Marikan kans operaatio "mamman unhoutus" ja vietettiin Konnan kanssa rauhoittumisaikaa ennen rataa. Tokoteltiin ja kiva merkkikin löytyi treeniä varten. Yhdessä kohdassa Konnalla meinas mennä herneet sieluun asti kun lämppäriesteillä tuli rima alas... härreguud... sehän on syy heittää kinttaat naulaan... No haltuunoton jälkeen se taas pelitti iloisesti, mutta on se kumma perfektionisti toisinaan. Jos on NIIN herkkis niin olisi sitten tiputtamatta rimoja, yksinkertaista, eikö?

A-radalla oli hankala aloitus ja paljon paljon tuli hylkyjä. Mulla ei ollut mitään ennakkoajatuksia siitä sopiiko rata meille vai ei ja ehkäpä juuri tämän vuoksi otettiin homma silleen nöyrästi. Se kannatti. Konna sukkuloi siistin nollan ja ohjaus tuntui hyvältä radan alusta loppuun saakka. Se eteni silloin kun piti, se tuli käsiin silloin kun piti ja se jopa kesti hyvin yhdessä kohdassa tapahtuneen vedätyksen. Kuminauha venyi muttei katkennut missään vaiheessa. Jos nyt joku kohta pitää mainita huonoksi niin se oli aaaningen tiukka A:n ylösmenokontakti, mutta sekin oli kyllä ihan selvä osuma. Kisaajia oli luokassa 30 ja nollia tuli vain kolme (kai?). Me jyrsittiin kynsiä ja käveltiin hermostuneesti seuratessamme sitä tuleeko noita nollia lisää. Porukassa oli kuitenkin maajoukkue-edustajia, agivalioita ja maailmanmestarikin ja meidän Kona, siis se joka vasta nous kolmosiin. Ette kuule usko mikä riemu alkoi kun kuuluttaja viimeisen radan jälkeen päästi suustaan, jotta Maxi kolmosen voitti Johanna Flinck ja Konna Raahesta. ÄÄÄÄÄÄÄÄ, se oli totta reilun sekunnin erolla kakkoseen! Konnan AVA-tittelin metsästys alkoi nyt tikittää, kello on käynnissä. Ei tässä turhaan ole nöyränä ja kriittisenä treenattu. Marika, miten tätä nyt juhlistettaisiin muutenkin kuin Höyhtyän grillieväiden parissa? Semmonen "äitienilta", saunaa ja siideriä ? :-D

B-rata meni Konnalla ja mulla ihan kuutamolle. Radan alkuvaiheessa Konna oli ihan ihmeissään ja esteisiin osuminen oli joko liian perusteellista (kakkoshyppy meni tulitikuiksi) tai heikkoa (pujoa ei löytynyt sitten millään vaikka se on tavallisesti Konnan vahvin laji). Seuraavan esteen ohijuoksun jälkeen en enää viitsinytkään korjata, vaan jatkettiin putkeen ja homma meni kontaktitreeniksi. Ne nyt sitten onnistuivatkin, ei moitteita :-D Radalla oli erikoinen putkihässäkkä, jossa kahta vierekkäin ollutta putkea pyöritettiin urakalla. Mielenkiintoisia ilmeitä oli koirilla kun putkeen menemisestä ei meinannut loppua tulla, mutta hauskaa vaihtelua tämmöinen. Pitää oikein treenata tuota putkijuttua joskus ja sitähän voi tehdä jo pennunkin kanssa (Kattiiiiiiii....... ootappa kun kasvat vielä pari viikkoa....). Mä en keksi B-radan flopille mitään muuta järkeenkäypää selitystä kuin sen, että meille kummallekaan ei passaa radalle ekana lähteminen. Jos joku keksii miten tuollaista voi harjoitella niin, että siinä tulee paremmaksi, niin saa toki kertoa. Nyt Konna ilmiselvästi tajusi vasta radan puolivälissä mitä ollaan tekemässä ja siinä vaiheessa minä olin jo luovuttanut kaiken muun kuin kontaktiesteiden osalta. Hirmu hyvä yhtälö... eikö? Semmosella taotaan tulosta... tai sitten ei :-D

Huomenna jatketaan liitelyä... lisää raporttia tulossa. Nyt mä ihan aidon rehellisesti aion korkata toisenkin saunasiiderin, se olkoon Konnalle ja mulle omistettu. Ollaan se ansaittu!

Päivitys 18.5. klo 9:13

... mä mitään toista siideriä ottanut... nukahdin ennen sitä ja nukuin ensimmäisen kerran varmaan puoleen vuoteen puoli ysiin saakka heräämättä kertaakaan välillä.

Misiu on pihalla pentuvahtina (iso lintu, iso lintu). Jalan käyttö ei ole ainakaan pahentunut mutta ei tässä kuitenkaan kisoihin sillä kintulla startata. Jospa tästä, säikähyksellä ja levolla...