... kun blogi ei tajua näin automaation aikakaudella päivittyä itsestään!

Mikäs lie viimeisin blogimerkintä mulla? Hmmm, taitaa olla viime viikon Tupostreenitkin kommentoimatta ja paljon paljon asioita sen jälkeen. Tulee varmaan maratonteksti, mutta onhan tässä vielä yöhön aikaa, ainakin aamuyöhön :-D

Vapunpäivätreenit

Jopa helteisenäkin käynyt vapunpäivä sai mieluisen illan kun päästiin taas Minnalle treenaamaan. Meillä oli tulevien kisojen "kenraaliharkat" ja palautettiin mieleen mitä kannattaa tehdä... tosin mulla se oppi oli lähinnä mitä en ainakaan jätä tekemättä. Joo, pitäs muistaa ohjata itsestään selvissäkin kohdissa (haa - naksahti seur. pyhän kisoissa konkreettisesti silmille, siitä myöhemmin)!

Mulla ei ole mitään superselkeää muistikuvaa enää miten ne treenit kuvioiltaan meni, mutta positiivinen olotila oli kyllä treenien jälkeen. Misiulla oli menohaluja, joskin kuumuus siihen vaikutti yllättävän paljon. Onneksi treenipätkät oli lyhyitä ja palkkaa sateli tiuhaan. Ei päässyt tyyppi lannistumaan ja vähän kun vuoroaan hallin ulkopuolella kävi odottelemassa ja itseä vilvottelemassa niin jopas taas jaksoi. Yhden puomin alastulon Misiu possuili menoinnollaan, mutta onhan siinä toki osuuteni mullakin kun päästän sen possuamaan. Keinut oli UPEITA, mutta on niiden eteen tehty Misiun kanssa töitäkin. Jälkikäteen ajateltuna taisi myös Misiun hypyt olla kohdillaan. Se ei pudottanut treenin kohteena ollutta okseriakaan.

Konna oli taas ajattelevaa kilttiä kaveria. Nyt taas synkkaa! Se totteli jopa liiankin hyvin ja koska viime aikoina sen radanlukuhalu on aina ylittänyt minun ohjaamiseni, olen tottunut liisimään ohjauksesta ilmiselvissä tilanteissa. Pöh! Konnan alkaessa tottelevaisuuslinjalle, se jättää sitten ohjaamattomat esteet suorittamatta ja sopivasti napauttelee mua laiskottelusta. Ihan oikein Konnalta! Treenit sujui kuitenkin Konnan kanssa hienosti näistä muutamista pikkujutuista huolimatta ja rimatkin pysyi kannattimillaan. Hyvä mieli ja loistava olo!

Minnalla oli karitsat pikkuisen ottaneet omia oikeuksia ruokailun suhteen, joten treenien jälkeen rollittiin Minnalle karkulaisten lukumäärä, joka oli kaksi, pari, muutama tai kuusi-seitsemän. Misiu katseli kiinnostuneena kun pikkupäkät pantiin ruotuun. Olis varmaan mielellään autellut.

KarkuritMisiua.jpg

Treenin jälkeen käytiin taas kiertämässä lenkki, jonka Anne ja Jenna oli edellisellä kerralla "löytäneet". Nyt oli vain poissulanut lumipeite noilla lenkkipoluilla kadonnut ja kahlattiin sitten kirjaimellisesti nilkkoja myöten pohjavedessä tai ties missä märässä. Koirat huolehti taas omasta verryttelystään kirmailemalla vapaana ja minä koitin kuvata niitä parhaani mukaan. Heikko oli vain lopputulos, mutta on tässä jokunen mukavakin otos:

Treeniryhma.jpg
Ei onnistunein ryhmäkuva, mutta ainoa jossa Nillakin on vielä kuvassa. Koirat siis alkaen vasemmalta: Nilla, Misiu, Konna ja Eero.

EeroRoiskii.jpg
Eero, Misiu ja Konna tulee kohtuullisen kovaa. On se Misiukin siellä, ihan Eeron takana.

Verryttelya.jpg
Leppoisaa menoa

Lisää kuvia on kuvakorissa.

Kisaliitoa Oulussa sunnuntaina 4.5.

Sunnuntaina kärrättiin Marikan kanssa itsemme kera Konnan ja Misiun ja kannustusjoukkona olleen Sellan kanssa Pateniemeen kisaamaan KAS:n liitelyihin. Päivä oli lämmin ja oli todella ongelmallista tuumia mitä panee itsensä ylle ja miten varustaa koiransa varsinkin kun tuuli oli puuskittain jopa kylmä, mutta ilman tuulta sietämätön helle. Ei tiennyt ottaakko koiralle mukaan takin vai viilennysloimen vai molemmat. Jätin kuitenkin takin kotiin ja viilennysloimikin oli viime kesän jäljiltä siellä mihin aina kaikki joskus menevät.... siis hukassa! Varasin lopulta itselleni kerrospukeutumista varman päälle ja Misiulle paksun pikkupyyhkeen viilennyshommia tuuraamaan.

Tuomarina oli Eija Berglund ja radat olivat ihan jouhevia, joskin niissä oli paljon hidastavia välistävetoja ja kinkkisiä estekulmia. Eipä siinä mittään, kolmosissahan tässä ollaan, joten otetaan vastaan mitä annetaan kun tämä kuitenkin rataprofiililtaan oli agiliitoa. Puomi mentiin kummallakin radalla kahdesti, joten jos ei muuta tulisi niin ainakin kontaktitreenit. Ratoihin oli myös piilotettu pikkuansoja, jotka huomasi vasta kun niihin upposi. Sen verran painoin mieleen harjoiteltavia asioita, että esmes suoria putkia ja niiden edeltävää ja jälkeistä elämätä sais ottaa nyt treeniohjelmaan. Ei niissä mittään vikkaa ollut suoritusten osalta, mutta itselle ei ollut ihan selvää kuinka kannattaisi toimia jotta suoritus onnistuisi varmimmin. Selkäytimestä puuttui mallinnos noihin kohtiin.

Misiun eka rata oli siisti ja sen mokaamisesta vastasin täydellisesti minä. Yhdessä välistävetovinkurassa jätin vain näyttämättä että tuosta tohonsuuntaan hyppy kiitos ja ohijuoksuhan siitä tuli. Sitä pelastellessa onnistuin hyppäyttämään Misun vielä riman päälle, joten kymppi Jossulle. Tuomari heitti kiitokseksi vielä puomin alastulosta vitosen, mutta uskallan olla tuosta vitosesta eri mieltä (kuten myös suurin osa yleisöstä) sillä juuri SE kontakti oli kontakti, jonka edessä seisoin katsomassa kuinka Misiu tapittaa siinä neljä tassua kontaktilla ja laskee mielessään purutikkuja tovin ihan harjoitusmielessä. Samapa tuo mulle mitä se siltä kontaktilta näytti kun ei ollut nollaa tulossa muutenkaan.

Misiun toka rata oli pikkunätti tarkka nolla. Sillä radalla ei otettu yhtään ylimääräistä askelta, mutta ehkä hiven turhan kauan käytettiin puomin (joka siis mentiin kahdesti) alastuloja varmistellen. Rata oli pitkä ja siihen meni aikaa hämmästyttävän kauan verrattuna Misiun viime aikaisiin ratapätkiin. Ei mulla kuitenkaan ole mitään mielikuvaa siitä, että me oltas jotenkin erityisen hitaasti tuolla radalla menty. PÖH! No - nolla mikä nolla, vaikkakin 0,50 sekuntia yliajalla.

Konnan eka rata oli tarkkuusammuntarata joka onnistui nappiin. Ei se mitään agiliitämisen riemua ollut parhaimmillaan, mutta yhteistyöllä päätettiin ottaa nolla ja se tehtiin! Kontakteilla seisotin sitä kuin aloittelijakoiraa treeneissä konsanaan, mutta menköön harjoituksena. Nollavoittoa ei tuossa sarjassa ois tullu ku muiden epäonnen kautta (mukana oli mm. jonnii vuoden takainen maailmanmestari AVA, jolle voitto mennä tupsahtikin). Nyt on Konnalla sitten eka kolmosten nolla kilpailukirjassa, tili avattu jos niin voi sanoa. Ei noita kolmosten nollia ihan itsestäänselvästi jokkaiselle alituiseen tipahtele, joten oppii tässä luokassa arvostamaan aika paljon onnistumisia. Peli on kovaa kuninkuusluokassa ja se nolla voi minimaalisessa nanosekunnissa muuttua hylsyksi ja hylsykin tuntua melkein nollalta...(aasinsilta seuraavaan rataan)...

Kakkosradalla Konna toimi kuin UNELMA. Radan alussa tosin tuli hylky paikassa jossa en yhtään ajatellut Konnan jättävän itsestäänselvää (putken jälkeinen aita) estettä suorittamatta, joten siellä tuli ohijuoksu ja hyppy väärälle esteelle. Hylsyn jälken jatkettiin toimintasuunnitelman mukaan, joskin löysäsin ohjauksen tiukkuutta pari astetta rennommaksi kuin olin suunnitellut. Voi että se meno siellä radan keski- ja loppuvaiheilla tuntui hienolta. Sellaista yhteistyötä mä tahdon Konnan kanssa tehdä ja tuon fiiliksen upotan kyllä syvälle mielikuviini. Tämä tuntui paremmalta kuin aikaisemmin päivällä tehty nolla - pitäkää hulluna, ei haittaa!

Jenna kyykytti tapansa mukaan mua minkä kerkes, mutta voin sanoa ettei tuokaan kyykytys haittaa, sillä neljästä viikonlopun startista saalistetut 3 nollaa alkavat kertoa siitä, että Raahen Koirakerhon edustusta on SM-kisoissa yksilöstarteissa enemmän kuin Misiu ja mie. Nyt Jenna pää kylmänä niiden kahden nollan metsästyksessä! Tarkkana kuin porkkana ja pikkuisen vielä tarkempanakin!

Anne ja Eero tempaisivat lauantain startissa nollan. Yksi vielä niin pääsette kakkosiin näyttämään osaamistanne ja veikkaan ettette te siellä kauaa sitten enää viihdykään. Ykkösten radat ei vältsis ole Eeron ratoja kun se on opetettu pikkiriikkisen vaikeammille koukerolle kuin ykkösissä vaadittavat "käsilaukkutaidot" edellyttää ja protestiksi tuosta Eero sitten kyykyttelee Annea kesken radan... niinkuin sitten sunnuntaina oli käynyt ;-)

Pia debytoi Jolan ja Viskin kanssa pohjoisen agiliidot sunnuntaina. Kivoja ratoja vailla täydellistä onnistumista. Viskille kymppi ja hylsy ja Jollelle 15 (kontaktit paukku) ja 2+ sekunnin yliaikanolla kontaktien varmistelun kera. Teretulemas tänne meidän jengiin!

Kisojen jälkeen juhlistettiin Tokolan-poppoon, Marikan ja Sellan kans nollia Höyhtyän grillillä Dino-aterioiden merkeissä. Kyllä parilahampurilaiset vain on NAM! Sorkke vaan tuppi eipiisii, tässä asiassa Höyhtyä vie voiton :-D

Ulkotreenit aloitettu, tähet ripustettu

Maanantaina pidettiin Annen kanssa tähtiryhmäläisille taitotesti. Kartotettiin erilaisien harjotuksien valossa sitä mitä ohjaajat ja koirat osaa. Osashan ne ja eivät osanneet, yhdessä ja erikseen. Tällä saatiin kuitenkin selville parit harjoitusajatukset mitä tähtiryhmässä aletaan kesän aikana tekemään. Osa hommasta tulee painottumaan puhtaaseen estetreeniin, osa tiettyihin estekiemuroihin ja osa - joo - AIKA ISO OSA siihen, miten koira on hallinnassa ja miten sille ollaan mustavalkosia. Liian paljon harmautta oli ilmassa eilen tuossa koiralta vaatimisen taidossa.

Meidän tämän kesän ryhmä on haasteellinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ryhmässä on eritasoisia koiria ja eritasoisia ohjaajia, joiden kaikkien yhteinen nimittäjä on tavoitteellisuus, suuri sellainen. Porukasta henki myös se, että huumoria löytyy ja kritiikinsietokyky (niin itsekritiikin kuin ulkopuolisenkin sellaisen) on kohdillaan. Me niin vallan Annen kans tykätään tuommosesta ominaisuudesta. Ei se treenaaminen mitenkään onnistu jos ei osaa pysähtyä pureksimaan tai olemaan pureksittavana.

Itse ei ehitty treenata muuta kun pari pujoa Ellan ja Femman kanssa (meni jees, Ellalla varsinkin). Ohjusten oma aika meni kokonaan siihen kun rakennettiin harjotusta ja sitten tulikin jo tähtien vuoro. Tähän pitää keksiä muutos ja ehdotammekin, että PK-tottistelijat päästää ohjukset radan rakennukseen siihen sora-alueelle jo 18.30, jotta edes tunnin verran saisi sitten seiskan jälkeen kieppua ittekki kentällä.

Muuta tuuminkia ja tuuninkia

Kasvatit ovat olleet ahkerina viime aikoina ja siitä pikakatsaus: Unssi ja Jola on agiliidelleet siellä sun täällä, vähän tuollakin. Jola & Pia ovat tanssahdelleetkin SM-8 sijan verran. Miuku on hakenut Pirkolle ERI-automaatilta "yllättäen" ERI:n Vaasasta ja nyt menneenä pyhänä Viitasaarelta vimosen sertin ja valionarvon. Missishamppioon Pirkko on siis totta, vaikka kuinka yritti Pirkko pelleillä vastaan. Pellon Pepe on testauttanut kuulansa sisällön luonnetestissä ja saanut +95 pistettä kuten isoisoisänsä Titus. Kiitos Sari testiin viennistä! Oivamaino on ollut nimensä mukainen ja tokotellut ALO1:n Seijan kanssa. Caro Vimpelin suunnalta on tulossa eli menossa tokon SM-joukkueeseen oman yhdistyksensä riveissä AVO-luokkaan. Rusko Venäjältä oli saanut kivan arvostelun sikäläisessä erikoisnäyttelyssä ja veljensä Brynn Hollannissa on lonkkakuvattu mukavin tuloksin (FCI sannoo että C, OFA sannoo jotta fair) ja käynyt parit näytelmät excellentin haussa. Puolan Manta valioitui asuinmaassaankin ja on nyt tiineessä tilassa. Giga oli misseillyt kauniisti match showssa ja kuvien perusteella Hannakin oli uskaltautunut itse handleriksi. Ja paljon paljon muuta mukavaa uutista. Tulee itselle hyvä mieli kun rekkujen kans tehdään asioita, eikä vain möllötetä soffalla.

Viikonlopun tein Kärren kaverina meillä Corgiseuran Extraa. Se on nyt siinä mallissa, että lopullinen taitto voi alkaa. Sen sivujaon joutuu kyllä vielä moneen kertaan varmistelemaan ja saapa nähdä tekeekö sen minä vai kuuluisa joku muu. Homma riippuu tasan siinä missä se päätetään painaa. Minä itse en aikataulullisesti kykene mihinkään uuteen järjestelyyn, vain ja ainoastaan sama vanha ja tuttu onnistuu. Se, milloin saan kirjan lopullisesti valmiiksi varsinaista painoa varten on vielä iso "?". Nyt kun on näitä seurahommeleita jätellyt vähemmälle, on tullut hankittua omakin elämä ja sekin vie (uskokaa tai älkää) AIKAA!!!!

Tuunailusta tuli mieleen auto ja autosta uskollinen, kohta 200 000 km (mua tosin "vain" reilu 50 000) palvellut Tio. se on ollut vähän kipiänä. Ensin lasahti moottori värille urille ja remppa makso 400 ja risat. Sitten porsi kyynär... eiku siis etupiä joidenkin kallistuksenvakkaajien osalta, mutta sen rempan teki "tsim" Tapsa. Nyt takaosa nilkuttaa niin, että auton takaa katottuna oikia kankku on alempana. Uudet iskarit tilattuna ja tsim valmiina palvelukseen. Jos ei sekään auta, tulee vähän kalliimpi jutska kun on sitte ehkä jottain luit... eiku tankoja poikki.

Kylppäriäki on tuunattu. Ostettiin sinne AMME! Siis ihan perinteinen amme, jossa voi kylpeä. Lapsuusajan trauma siitä, kun Välkkylästä Tuiraan muutettuamme menetimme ammemahdollisuuden, saa väistyä. Enää ei puutu kuin kokolattiamatto kylppäristä, niin meininki on kuin englannissa :-D

Ja nyt tää lähtee nukkumaan... ehdinköhän painaa tallennusta ENNEN puoltayötä. Vielä ois vähä aikaa :-D

* * *

MUOKS: 7.5.08 klo 00.04... EHDINPÄS ennen puoltayötä! :-P