Sunnuntaina pakkasin pennut mukaan meidän Vanin takalistoon ja otin ne mukaan agilitykisoihin. Älkää nyt huolestuko. Autossa oli lämmintä, pennuilla iso boksi pehmeillä alustoilla ja lapsenvahdeiksi nakitetut ystävät asiaansa vihkiytyneitä ja luotettavia. Pikkuiset pääsivät sylikyydillä katselemaan agiliitokisoja, ihmisvilinää ja kuuntelemaan kuulutuksia. Pikku hännät vain vipottivat kaikille ihastelijoille ja autossaoloaika vietettiin kiltisti nukkuen. Yhtään pissaa ja kakkaa ei autoon tullut, evääksi ostettu BestIn kanarisotto upposi pikavauhtia ja automatkat sujuivat enemmän kuin hyvin. Täydellistä!

Haukkukeitaan koirakenttä sijaitsee isojen puistojen ja urheilualueiden tuntumassa, joten oli helppo napata pentuset kainaloon ja viedä koko pesue ulkoilemaan kerralla sinne puiston puolelle. Pikkuväki oli oikein tomeria ja ne levisivät aina välillä tasaisesti kuuteen eri ilmansuuntaan. Mitään ja ketään ne ei pelänneet ja jos pelkäsivätkin, eivät kyllä sitä isommin näyttäneet. Ihmetyksen aiheita toki oli, mutta pelkoa... noup!

Tässä parit kuvat meidän nassikoiden ulkoiluhetkistä:

pennutpuistoilee1.jpg
Siellä niitä viipottaa mm. "Väinö-setää" kiusaamassa.

jontunkanssa7.jpg
Hauskin kiusattava oli kuitenkin Jennin "kummi-serkku" Joonatan.

jontunkanssa6.jpg
Jonttu olisi voinut painia pentujen kanssa vaikka yömyöhään saakka.

Illalla kotona oli rauhallista aina siihen saakka kun niiden kirsuihin leijaili iltaruoan tuoksu. Levänneet kakarat jaksoivat sitten riekkua yömyöhälle saakka ja oli oikein työ löytää niille riittävä määrä erilaisia pahvipakkauksia energiamäärän vähentämiseksi ja silputtavaksi. Koiranpennut käy melkein gerbiileistä silppuamisvauhdiltaan, olettekos koskaan seuranneet?

Keskiviikkona on eläinlääkärintarkastus ja sirutus. Paperit tulevat kun tulevat,sillä Kennelliitossa tuntuu nyt olevan hitusen ruuhkaa. Se, odotellaanko meillä papereita 7 vai 17 viikkoa, jää nähtäväksi.