RAAHE_SM_2008.jpg

Kyllä me vaan oltiin hyviä! Meidän piskuisen yhdistyksen ensikertaa SM-joukkueagissa esiintynyt joukkue sijoittui 36 ilmoitetusta (35 paikalla) sijalle 15. Kirkkaasti puolenvälin paremmalla puolella oltiin ja kyllä sille sai lauantai-iltana kuohujuomapullon korkata. Joukkueen tulos oli kymppi + alle sekunti Ellan kiemurtelemaa yliaikaa. Meillä oli varmaan yksi noviiseimmista joukkueista, sillä Nilla nousi kolmosiin loppuvuonna 2007, Ella nyt tammikuussa. Misiu ja Jolakaan ei vielä mitään kolmosen konkareita ole, molemmat vasta ensimmäisissä mahdollisissa yksilöässämmeissään. Varakoiraahan meillä ei edes ollut, joten särkivarakin puuttui. Kukaan ei saisi loukkaantua, vaikka Misiu sen tekikin ja aiheutti muutaman vilunväreen ennen kisoja.

Joukkuekisassa tuomarina oli Sivosen Vesa ja rata oli selvä ja rehellinen agirata vailla ihmeempiä kikkailuita. Parit ansat sinne oli piilotettu ja niihinhän sitä jengiä kosahteli jos oli mennäkseen. Me Misiun kanssa aloitettiin Raahen osuus ja tehtiin nollarata. Hypyt oli tapissaan (35cm) arvokisojen tapaan ja siinä ohjatessa musta tuntui, että Misiu oli kässäri päällä. Ostamaltani DVD:ltä kuitenkin näkyy, ettei se ehkä niin pliisu ollutkaan, vaan enemmänkin tiukasti kädessä kiinni tottelevaisena. Radan alussa oleva kurvi menee vallankin nopeasti ja pienellä kaarroksella, mutta eihän tuommosesta tällä hetkellä sairaslomailunsa aikana "näyttelykuntoon" pyöristyneestä tynkäjalasta vauhti näy ulospäin vaikka kuinka koittas katsoa. Lisäksi Misiu meinasi kosahtaa keinun sijasta A-esteelle ja siinä kiekaisussa meni pikkutovi arvokkaita sekunteja. Noh, kello kertoi sen totuuden, että ihanneaika alittui ja se riitti. Nolla mikä nolla ja tuuletukset sen mukaiset. Joukkueen aamu sai kivan alun. Kiitos Misiu!

Misiu_jouk_sm_08B.jpg
Misiu aloittamassa loppusuoraa

Kakkosena meillä lähti Pia & Jola, joka possuili lähdön ja siitäpä se possuilu sitten jatkuikin kontakteilla. Tuomari varmaan kiitti suuresti kun ei tarvinnut miettiä osuiko se alastuloon vai ei. Sen verran oli selkeet ylilennot rouvakoiralla. Loppusuoralla vielä kaatui pituushypyn vimonen palikka, mutta muuten Jolle kyllä hyppäs tuolla radalla hyvin ja estekorkeutta ei tarvinnut edes arpoa ennen ponnistuskohtaa. Tulos siis 15.

Jola_jouk_sm_08B.jpg
Jolle liitämässä muurin kautta A:lle

Kolmosena radalle Jenna & Nilla ja hitsi että se taas oli heitä parhaimmillaan. Nilla oli kuuliainen ja Jenna oikeasti juoksi. Harmi kun yksi pieni kädenliike jäi Jennalla ajoissa tekemättä ja se aiheutti yhden aidan ohijuoksun. Noh, vitonen ensi kertaa SM-kisoissa olevalta koirakolta on enempi kun HIENO saavutus. Koittaa tehdä perässä jos jotakuta ihan kauheasti epäilyttää... koittaa vaikka saada sen koiransa ensin sinne ässämmeihin ;-) :-P :-D  (*hymelöhumppa*)

Nilla_jouk_sm_08A.jpg
Nilla ilmassa

Ellan ja mun ankkuriosuudelle lähdettiin sijoitukselta 21. Tavoitteena oli tietenkin koittaa sitä nollaa, mutta ei ihan onnistuttu. Ella lähti hyvin liikekannalle, jopa liiankin hyvin. Puomilla siltä lähti hetkellisesti jarrut ja piti vähän rynniä varmistamaan siltä alastulokontaktia. Pien ohjauksen muutospelastus aiheutti Ellan ajatumisen melkein hylkyyn ja väärälle aidalle, mutta jostain irtosi hätäpelastus ja Ellukka saatiin takas suunnitellulle reitille. Ohjasin Ellan eri lailla kohdassa, jossa Misiu koitti mennä keinun sijasta A:lle, mutta pitihän se sössiä karjaisemalla koiralle hypyn päälle jotta "tässä!". Rima tuli alas. Loppurata meni sujuvasti, mutta pujottelun aloituksen otin varmistellen ja se söi vähän aikaa. Ellan tulokseksi vitonen ja alle sekka yliaikaa.

Ella_jouk_sm_08B.jpg
Ellan notkeusnäytös

Joukkueen tulokseksi tuli 10 kun neljästä tuloksesta kolme parasta huomioidaan. Sijoituksemme nousi mukavasti sinne 15 sakkiin ja jos jossitella tahtoo, ilman Ellan rimanpudotusta (olettaen että olisi muuten tullut se nollarata) olisimme olleet sijalla 13, joten ei merkittävää muutosta tuloslistaan siltä osin. Mikäli ajat olis kaikilla olleet samat ja nolla olis tullut myös Nillalta, oltas oltu kuudensia, joten ensi vuonna me aiotaan olla skarppina. Ei se mahoton homma olis olla siellä vieläkin lähempänä kärkeä jos vain tuurit on kohillaan. Mieletön juttu huomata tuollanen asia. Antaa motivaatiota roppakaupalla!

Minijoukkueissa voiton vei HIENOSTI Tornio. Hyvä Pohjois-Suomi!

Yksilöässämmiä

Jos meitä lauantaina hemmotteli kaikkien kasvot polttanut auringonpaahde niin sunnuntaina sitä palanutta naamaa sitten viilennettiinkin toden teolla. Voi h*l*kutti mikä keli! Vettä tuli kuin Esteristä ittestään ja välillä aivan saavista kaadellen.

Ojanperän Risto oli suunnitellut melkolailla suoraviivaisen hyppyradan, jonka vaikeus varmaan piilikin juuri siinä, että se näytti niin helpolta. SM-kisojen sivuilla oleva ratapiirros ei muuten vastaa sitä rataa mikä kisoissa oikeasti oli, mutta sinnepäin voi sanoa radan olleen. Selkein ansakohta ja porukan lajittelija nolliin ja einiinnolliin oli radan keskivaiheille sijoitettu pimeässä kulmassa ollut putki, jota lähestyttiin pitkin välein olleelta aita - pituushyppy -suoralta. Teetti selkeästi töitä ohjaajille ja koirille sulloa sitä rekkua siihen oikeaan putkeen ja saada se rekku vielä vakuuttuneeksi siitä, että putken voi juosta loppuunkin saakka. Moni pyörähti putkesta pois.

Jolle ja Pia kisasivat numerolla 20, joten heidän suorituksensa katsoin ennen Misiun (starttinro 87) kanssa valmistautumisen aloittamista. Jolle taas lähdössä sikaili, mutta matkaan päästiin kunnialla. Hyppyjen ponnistuspaikan hakeminen oli nyt vähän edellispäivää hitaampaa ja sillä "the putkella" Jollella oli suuaukko pikkasen hukassa. Merkillistä vain oli, ettei tuomarin käsi noussut, vaikka Pia oikein palasi viemään Jolan suuaukolle. Liekö ollut silloin silmissä liikaa vettä sumentamassa katsetta. Ei kai tuon selvemmin voi kieltoa tehdä ja rehellinen ohjaaja vielä näkyvästi palauttaa koiraa oikeaan suuntaan :-D Palautukseen ja hyppykohtien arpomiseen meni vähän arvokasta aikaa ja ihanneaika lipsahti sen 6 sek yli. Tulokseksi kuusi ja risat ja paperilla nollarata estevirheiden osalta. Vain nollalla jatkoon, joten Jolle ja Pia pääsivät eväiden syöntiin.

Jola_yks_sm_08A.jpg
Hyppysuora keskellä rataa eikä ollut edes sarjaeste

Misiun vuoron koittaessa sade vain rankkeni. Piti pyytää joukkueen huoltaja alias Aaaaaaapi sateenvarjon kanssa lähtöön mua suojaamaan täydelliseltä kastumiselta. Piti kuoria siinä keskellä kenttää itseltä ensin sadepuku, ylimääräinen tuulipuku ja tuulitakki. Muuten siellä ei olisi tarjennut alkuunkaan. Pirskatti kun kumpparit jäi kotiin. Niitäki ois tarvittu kipeästi.

Misiu oli paremmassa vireessä nyt sateella kuin edellispäivän helteellä, mutta ne peevelin hypyt ei sitä nyt imuttaneet yhtään. Pujolla muutin ohjaussuunnitelmaa ja menin Misiun viereen kannustamaan sitä nopeampaan pujoon. Se aiheutti sen, etten pujon jälkeen ollutkaan siinä missä olin suunnitellut olevani ja en osunutkaan Misiulla riittävässä kulmassa aidalle, johon olis pitänyt vähän kiertää ja kaartaa ensin. Otettiin piruetti, uudelleen lähestyminen ja vitonen. Kaksi suoran seuraavaa aitaa meni hyvin ja sitten tapahtui radan mysteeri. Misiu ohitti suoraan edessä olevan aidan ulkokautta (siis eri puolelta kokokonaan kuin minä olin) ja siitä oikein huokui se, että en hyppää jos et aidon oikeasti KÄSKE. Noh, taas palautus aidan taakse ja käsky ja hyppäshän se. Toinen vitonen tuli. Kympillä jatkettiin ja ajattelin, että loppurata mennään semmosta menoa, että yleisö näkee, että ollaan me oikeasti kolmosissa eikä ykkösissä ja kas vain, se olikin kivaa liitoa se radan loppuosa. Erityisen leuhka mä olen siitä, että Misiu hakeutui hienosti sinne "tappoputkeen". Aika ylittyi vain 5 sekuntia, joten ihan kivaa kyytiä me on siellä menty ja ilman noita kahta paljon sekunteja vievää esteen uudelleen ottamista meillä ois ollut selvät mahdollisuudet alittaa ihanneaika. Aika haipakkaa siis on pistelty ja sekin on positiviininen huomio tuon putkiosaamisen lisäksi.

Misiu_yks_sm_08A.jpg
SITÄ putkea (punainen) lähestyttiin pitkältä vienniltä pituushypyltä ja SEN putken jälkeen piti ohjaajan olla vikkelästi tuolla vihreällä putkella näyttämässä sitä seuraavaksi esteeksi...

Misiu_yks_sm_08B.jpg
... kas näin ja ohjaajalle etumatkaa...

Misiu_yks_sm_08C.jpg
... koska vihreän putken jälkeen piti vikkelästi olla myös valssailemassa tai persjättöilemässä ja näyttämässä eteen aukeavasta aitarivistöstä oikeaa aitaa ja vielä ehtiä valssaamaan aitojen taakse päästäkseen hyviin asemiin loppusuoralle.

Nyt harmittaa jälkikäteen tuo Misiulle napsahtanut treenilepo. Sen ollessa päällä, olin vain lähinnä paniikissa siitä, saanko sitä kisakuntoon ja pelkkä kisoihin pääseminen oli plussaa. Nyt jälkikäteen kisojen jo oltua ja mentyä, surettaa tämä Aku Ankan tuurini. Ei se nyt mahdoton asia olis ollut saada sitä menolippua sille kakkoskierrokselle. Kuukauden treenitauko, hypyttämättömyys ja koiran puolikuntoisuus levon vuoksi vain eivät edesauttaneet tänä vuonna meidän onnistumista. Ei maha mittään!

Muuta viikonlopulta

Oli huisin kiva reissu! Kiitti Anne & Jenna & Pia matkaseurasta, Pirjo meidän majoituksesta ja Mona seurasta & kuvausavusta kisapaikalla. Terkut myös kaikille kisoissa törmätyille tutuille, eritoten viereisen teltan ärriereille Nemolle ja Tassulle karttureineen. Kivaa oli ja ens vuonna otetaan tämä lysti uusiksi!

Me häivyttiin kisapaikalta kotimatkalle medien yksilösuorituksien alkaessa. Muutamia maxien yksilöratoja urhoollisesti katsoimme, mutta jos on kalsareita myöten likomärkänä ja kylmissään, niin parasta se on luovuttaa JOPA agilityn edessä ja aloittaa kotimatka. Onneksi kuitenkin ehdimme näkemään Suoknuutin Jaakon ja Zenin veretseisauttavan hyppärisuorituksen. Voi herttileijjaa mikä rata! Ei pysty, ei kykene edes käsittämään miten saisi itsestä semmoista liikkumista radalla aikaiseksi ja miten saisi luotua koiraan sellaisen kuminauhan kuin Jaakolla Zeniin on. Seurasin myös radan ulkopuolella muiden "tosiurheilijapoikien" lämmittelyjä, enkä kyllä käsitä miten ne voi juosta takaperinkin nopeampaa kuin minä etuperin.

Pulkkilan tienoilla ollessamme saimme kisapaikalta ILOISEN soiton. Karjalaisen Sanna oli Nelehin kanssa noussut mineissä hyppäriradan 17. sijalta UPEASTI kolmanneksi hemmetin hienosti menneellä agiradalla. Mieletöntä! Onnea Sanna ja onnea Minna-äiteellekin. Ehkä saatte anteeksi sen Unssin kisoihin kuskaamattomuuden... *heh heh* :-D

Kotimatkalla päin kasvoja rätkähti myös sellainen totuus, että nyt niitä ensi vuoden sm-nollia pitää alkaa taas jahtaamaan. Puf! Paree alkaa kurkkiin kisakalenteria sillä silmällä... jos tuon Ellankin saisi ihan yksilökarkeloihin ja Misiun saisi palautettua fyysisesti omalle tasolleen, mielummin vielä astetta paremmalle. Konna-konekin saa alkaa takomaan nollaa muuallakin kuin harjoituksissa :-D Ja mikä on sitte mun osuus? No se penteleen kunnonkohotus ja se tässä taitaa se vaikein lenkki ollakin.