... FYRA SIIS

Tänään Minnan treeneihin pääs Konnan kans mukaan Fyra-tö-wölli. Mullahan näitä kartturoitavia riittää, tosin tää nyt on kans ihan oma. Tai no Tapsan, mutta oma silti. Samaa ruokakuntaa ainakin ;-)

Olin aivan varma, että Minna tulee saamaan slaagin ajatuksesta, että kaikkia niitä kisoihin ollaan ilmoitettukin (Nonni, nyt se on sanottu. Se menee kisaamaan.) ja että Fyra vetää pitkin treenikenttää pirut mielessä, mutta toisin kävi. Sehän olikin ihan kohtalaisen viisas. Vähän sillä mopo keulii kaarroksissa ja tiukkaa käsiintulokäännöstä pitänee vielä viilailla, mutta se kyllä etenee... jopa kasvihuoneesta ulos asti kun ovi sattuu sopivaan kohtaan ratapätkää ja paskattaa :-D

Saatiin treenit kunnialla läpi. Tulikohan rima tai kaksi alas, pari kertaa väärä este kun (heikosti tehty) ohjaus ei menny perille aivoihin saakka ja pari turhan laajaa kaarrosta, mutta mullon silti mahottoman hyvä mieli noista treeneistä. Ei se aivan kuutamolla olekaan ja jos vain mä vien sitä rauhassa ja tarkasti, niin kyllä se osaa riittävästi kisakorkkausta ajatellen. Pujohan on vielä toispuoleinen ja vaatii pikkusen rautalankaa onnistuakseen, mutta on sitä huonommillakin pujoilla kisattu. Perusjuoksentelulla, vailla mitään erityisiä kikkakuutosia me voidaan saada jopa tulos, jos vain Fyralla ei iske piru mieleen tai edellisessä elämässä eletty aavikkosalukin juoksuhuuma aikaansaa semmoista dejavu-kohtausta. Aika näyttää, mutta pelota ei enää niin paljon tämä varsin valopäiseltä vaikuttanut ideani. Mikä siinä muuten on, että agikisoihin voin muka mennä täysin mopo-tapauksella, mutta sitten tokoon ei muka millään vaikka koira aika varmasti asiat osais? Tokon suhteen tuo "aika varmasti osais" tuntuu vielä liian epävarmalta ilmaisulta taitotasosta, että kisakirja on vielä korkaamati... vielä... ;-)

Konna oli kelpo rekku jälleen kerran. Pujottelut lukitsi jo ennen edeltävää hyppyä ja teki ne kulmasta kuin kulmasta. Hyppäs (Mamma sitä vähä opettanu) ja ohjautui hyvin kun vain muistin ohjata ja jos en ohjannu oikeeseen suuntaan, Konna totteli mun kouria ja oli tekemättä omia ratkasujaan. Konnan suhteenhan heikoin lenkki ja lenkki joka eniten tarttee sitä oppia löytyy peiliin katsomalla. Mun pitäs nyt oikeasti saada tietyt ohjausjutut niin rutiiniksi, että osaan valita oikeat jutut oikeaan paikkaan ja tehdäkin ne kaikkine yksityiskohtineen. Nytkin kyllä sain ohjattua Konnan vaikealle takaaviennille, mutta eiköhän sitten jää se varsinainen esteen yli vetäminen ensiyrittämällä puolitiehen ja onnistu vasta seuraavalla. Onneks noita virheitä huomaa heti ittekkin niin saa ruoskintaa paitsi Minnalta, myös ihan itseltäänkin. Se onki sitte paha ruoska se! Mut eniveis, pitäs saada tuota "yritys-erehdys-uusi yritys-onnistuminen" -prosenttia pikkusen enempi "yritys - onnistuminen" suuntaan. Tää nyt voi kuulostaa siltä, että ei muka osattu treeneissä. Se ei kuiteskaan oo ihan koko totuus, vaan oltiin kyllä aikaste hyviä ja tehtiin vaikeitaki juttuja. Pitää kuitenkin analysoida toisinaan tätä omaa heikkouttaan ja panna sitä aivan paperillekin (tässä tapauksessa Vuodatuksen palvelimelle).

Katti oli mukana turistina, mutta laittohan se Minna sille loppuun vähä hommiaki. Tässä Katti-Vikkeläisen ensimmäinen "rata". Se on pätkä "ykkösluokkalaisten" (Fyra & Gia) treenipätkästä ja näyttää tältä:

1679728.jpg

Kenenkään ei tartte nyt saada tukkaansa pystyyn kauhusta. Rimat oli luonnollisesti maassa ja tää on Katti-Vikkeläiselle täysin vain leikkiä ja juoksentelua namilautasille. Ensin mentiin nuo valkeet laatikot ja Katti meni putkeen hienosti ja käänty tarkasti kohti seuraavaa estettä. Kakkosaidalla meinas mennä läskiksi kun hoin sille "aita-aita-aita" ja koitin viedä sitä vallan hirviästi kädellä. Joo sitä kättä se just seuraski siivekkeeseen. Aita oli sille sanana ihan kummajainen. Kun järki palautu mulla päähän, huiskaisin kädellä siivekkeiden väliä kohti ja sanoin mene ja sehän meni. Sillehän on aina sanottu vain että mene mene aitojen kohdalla. Kakkonen siis uusinnan jälkeen hienosti ja siitä ohjaajan valssatessa tiukka kurvi kolmosta kohti ja siinä se "mene" toimi taas hienosti. Siitä silmukka kohti putkea ohjaajan valssatessa ja Katti imeyty putkeen loistavasti. Se siitä! Katti on hypersuper!

Mustat pallot kuvas Katin etenemisharkkaa targetille. Eka otettiin vain kakkosaitaa muutaman kerran ja lopuksi Minna jäi kakkosaidan taakse ja lähetin ykkösen takaa. Ekaksi jäi etsimään targettia ykkösen takaa kun oli unohtanut sen olevan siellä kakkosen takana, mutta uusintahetsauksella pikkuneiti irtos varsin kivasti.

Lopuksi Katti napotteli parit puomin alastulot ja juoksi puomin alta menneen mutkaputken.

Sain vinkkejä mitä tehdä seuraavaksi Kätkän kanssa ja meillä keskitytään nyt mm. lelun heittoihin "esteiden" yli jotta käden huiskausliike tulis semmoseksi luonnolliseksi menetoiestetosta-liikkeeksi. Kai mä myös voin alkaa vähä kurvaileen noilla aidoilla niin että on useampikin kuin yksi jota kierrellään. Ihan pikkumatkoja tosin, pikkuinenhan on tuo leikkijäkin.

Huomenna Katti lepäilee koko päivän kun tänään sillä on ollu vähä toimintaa ja puuhaa iltapäivästä myöhäseen iltaan saakka. Ens yön se nukkuu taas makkarissa kun pikkupennut on vallottanu keittiössä sen aitauksen 24/7. Viime yönä Katti ei tehny ees sisälle, joten aika hyvällä mallilla tämä neitikoiran kasvuprosessi vai liekö vain onnellinen vahinko? Oletettavasti tuota jälkimmäistä vaan.

Mulla on omat koivet aika kipeenä ja tietää kyllä juosseensa agiradalla. Reidet huutaa hoosiannaa, penikkataudin oireet on säärissä ja ja ja... unohtamatta tietenkään lempilapsiani nilkkoja, jotka on muutenkin jo niin löysät että niillä voi juosta ihan millä osalla vaan. Tuntuuhan se epämukavalta, mutta eipähän helpolla ratkee kun nivelsiteet on kuin löysää kumilankaa.

Nyt nukkuun, huomenna näen elämäni eka kertaa Dingon livenä. Johan tuo on aikakin nähdä teinivuosien superidoli, jota ei ees fanittanu. Mä kuuluin "Bogart Co is number one in my heart" -tyyppeihin ja pidin Dingofaneja ihan kajahtaneina sifonkihuiveineen ja tsiljoonine rannerenkaineen. En osannut Dingon laulujen sanoja, mutta mitään niin ihanaa ei ollut kuin Ressu, Johnny, Sam, Vinnie ja Guy rullattuine verkkarinlahkeineen ja housunkaulukseen tungetut värikkäät collegepuserot/-takit oli suorastaan matkittava tapa pukeutua. Junioreille tiedoksi, että tältä se kuulosti *klik* ja *toinenklik* . Tämä kuulukoon nyt "10 noloa paljastusta teinivuosistasi" -kategoriaan ja jokainen olisi varmasti voinut jatkaa elämäänsä ihan hyvin ilman tätäkin tietoa. (Niin että jos Fyra ei mua tänään nolannut, niin tämä tieto tais nolata...) UGH!