Vuotuinen corgierkkari on nyt näytelty tältä vuodelta Ruovedellä. Meidän "kirppujen" saalis oli laihanlainen (ERIä ja EH:ta kuten kaikki muutkin) mutta onneksi sakissa sentään oli Jannu-Hannu-Hermanni-Näppiksenpurija, joka ravasi tiensä paras uros -kehään voittaen ensin Tuula-Maija Tammelinin arvostelemana veteraaniurokset ja jonka koko riitti sitten jun-nuo-avo-val -luokat arvostelleelle Jean Lanningille PU-kehässä sijalle neljä. Jannu oli myös ROP-veteraani, mutta tie nousi pystyyn sitä reippaasti vanhemman pemumumman edessä BIS-veteraanin valinnassa. Siitä kakkossija ja 8 kiloa koiranruokaa, aijjuu ja pytty ja ruusuke. Kovasti tunnun olevan kiiltävän perään kun unohdin kokonaan hakea jannun ROP-vet pystin ja kiertopalkintokin olisi varmasti unohtunut, ellei Jouni olisi sitä teltallemme raahannut. Kiitos siitä!

BisVet2.jpg
Häyrynen komeena? (kuva: Mona Liljegren)

Kaikki osallistujat saivat konkreettisesti pyyhkeitä osallistujalahjaksi. Näyttelyn päätteeksi päätimme sitten heittää.... tai no, katsokaa itse...

PyyhkeetKehaan.jpg
... pyyhkeet kehään. (kuva: MonaL)

Tuota erkkaria seuratessa kävi montakin ajatusta mielessä, mutta koska niistä suurin osa ei liity mitenkään koiriin, keskityn vain yhteen, KOIRAN kannalta merkittävimpään. Olen aina käsittänyt, että tätä harrastusta (koiranäyttelyissä käyntiä) koitetaan selittää sillä, että kun se on koirankin kannalta niin kivaa. On varmasti jos se sellaiseksi tehdään, mutta edelleen olen vakavasti sitä mieltä, että ihmisten leikki tämä ensisijaisesti on. Koiraparka tuppaa unohtumaan siinä menestyshuumassa täysin. Voittoa kiljutaan ja riemuitaan yhdessä kehänlaidalla olleiden kavereiden kanssa, koira säikähtää tätä esittäjänsä hetkellistä (?) sekoamista miltei p*skahalvaukseen saakka ja pakenee niin kauas kuin näyttelyremmi antaa myöten. Esittäjän & 10 kanssakiljujan kurkkujen väsyessä huutamiseen, mustetaan se koirakin, joka remmin päässä edelleen kauhistelee tätä tilanteen äkillistä muuttumista. Pakkohan sitä koiraakin on muistaa, eikö? Kaksi koko kämmenellä kylkiluihin annettua "kaverillista taputusta" kuuluu kehän toisellekin laidalle ja koira vajoaa jo lopulta alas. Palkka koiralle hyvin suoritetusta kehäkiertelystä? Saiko koira ansionsa mukaan? Nauttiko koira? Oliko kehäkierros palkitsevampaa esittäjälle/omistajalle kuin koiralle? Kumpi kilpaili?

Toinen edes jossain määrin julkaisukelpoinen tuumailuni lopputulos oli se, että olen koirineni juuri sillä tiellä millä haluankin olla.

WoodyKoivunalla.jpg
Woody & iso koivu... vai onko sittenkin Pikku-Woody ja normikokoinen koivu? (kuva: MonaL)