Tänään alkoi viimeinen "lomaviikko". Lomaa (lue: laiskottelua) tämä ei kyllä ole ollut, mutta sanotaanko, että kotona puuhailu ilman jokapäiväistä aikataulua on ollut semmoista hermolepoa ettei tosikaan. Aamulla on saanu venyä sängyssä ja kattoa Serranoita kahvikuppi ja pari keksiä kourassa. Meän Jenni on oppinu keittään kahvin ja tuo sen mulle JOKA aamu sänkyyn. Yks aamu se tosin kysy, että miksi mulle pitää se sinne tuoda, mutta kai mun selitys "ilmankahviaheräämättömyydestä" meni perille. Kahvia tulee edelleen ja oikeasti - se jopa maistuu kahvilta vielä Serranoiden jälkeenkin jolloin juon samasta pannusta vielä toisen kupin.

Tänään tapoin kukista liljakukkoja. Pas... %¤#%##... tilli ne ollu kukkoja nähnykkään, semmosiin oisin sentään ilenny koskea. Punasia koppiksia nuo oli ja ei YHTÄÄN helpottanut äitini antama lisätieto, että ne osaa lentää. Jos ei nuo kukot liljoja tappaneet niin nyt ne liljat ainakin on tuossa tappotouhussa tapettu. Hosuin vain Jennin hyönteishaavilla sinne sun tänne ja suihkin Raidia perään. Liljoja napsahteli poikki, Raidia meni pullollinen ja ne kukot vielä kieku. Lopulta tiputin ne vesisankoon ja uida ne ei sentään osanneet. Nyt sitten kyttäilen tuleeko niitä lisää. Jos tulee, liljat saa mun puolesta vaihtaa maisemaa. Inhoan KAIKKIA pieniä nilviäisiä ja mitälietuhatjalkaisia ja justiinsa tämmönen kukkojahti saa mut rakastamaan puutarhanhoitoa... noup!

Liljakukko.jpg 0417093233.jpg
Kukko ja KUKKO...

Treenattiinkin me tänään. Ohjusten vuorolla rakennettiin joku kansiosta löytynyt hyppärirata. Ei ole hajuakaan oliko se mille luokalle suunniteltu, mutta muutaman kurvin oikasun jälkeen (ei mahtunu kentälle kaikki koukerot) siitä tuli varsin kelpo hyppäri, jolla ykkösluokkalaiset sai olla tarkkana ja kolmosen koirilla pysty vetään jo täysillä ja pikkasen riskilläkin.

Konnan kanssa otin sitä riskiä mukaan ja pyrin pitään mielessä sen Minnan viime viikkosen juoksejuoksejuoksemenetäysillä jutun. Nilkka kävi vähemmän mukavassa asennossa, mutta mie juoksin. Muutama rima tuli alas ja paria juttua paikkasin ja etin parempia linjoja, mutta tohon osuuteen olen Konnalla varsin tyytyväinen. Täydellisiä ei oltu, mutta kuka sitä nyt varmoista käsilaukkusuorituksista mitään oppiikaan. Kyllähän sitä sillä varmaan virheitä minimoidaan, mutta kun kolmosissa mennään riskirajoilla (osuuko vai ei) ja niitä rajoja sitten etsiskellään harkoissakin. Muutamat eteenmenoharkat onnistui oikein loistavasti ja paineistin Konnaa pujon nopeuttamiseksi. Toimi kuin junan huussi! Kotiläksyjä (niitä aitasilmukoitakin) tein ja siinä huomasin, että Konna on toispuoleinen. Toistepäin pyöritys menee paljon paremmin. Nyt sai Mamma kotiläksyjä alkaa pyörittämään molemmat kyljet Konalta vetreiksi ;-)

Fyra oli nyt parempi kuin katastrofaalisten viime harkkojen aluksi. Nyt se meni muutaman ratapätkän jälkeen koko kiekan yhdellä rimanpudotuksella ja sen pujotteluun meno ja pujottelu on kyllä kokenut jonkun ihmeparantumisen. Kuka sille on sen opettanut? Minä en ainakaan! Vierestä se on vielä vietävä, mutta rytmiä on ja se ensimmäinen väli tuntuu oikeasti löytyvän ilman minun rautalankaa. Toivottavasti tulevissa koitoksissa päästään pujolle saakka kokeilemaan onko tuo vaan oman kentän aikaan saamaa illusiota, puhas vahinko vai oikeasti joku osaamisjuju korvien välissä. Tähtiryhmän treenien jälkeen otin Fyralla vielä kerran koukeron ja siinä se sääti jotain tokavikalla putkella. Lähti aivan eri suuntaan kuin itse olin asettunut. Pitää muistaa ettei se ole paimenkoira ja tekee välillä vähän mulle tuntemattomia ratkasuja. Onneks sillä on viiksikarvat, joista pitää muistaa sitä viedä radalla.

Ellan ja Femman kanssa tein pikaiset treenit, jotka onnistui kyllä nappiin. Kumpaisenkin kanssa oltiin samalla aaltopituudella, meno tuntui helpolta ja Femman lähtökään ei ollut ihan täys katastrofi. Harjoittelu tuottaa siis tulosta. Vedin kummallakin kisamaisen rataharjoituksen ja kumpikin meni sen puhtaasti. Lopuksi toistin niillä muutamat pujottelut ja hyppykoukerot ja se oli siinä. Ellan kanssa sain hirmuisesti nopeutta pujotteluun kun otin parit sellaiset köysilelu kädessä. Palkkasin sitä myös tuota narua heittämällä putken jälkeen. Kyllä se vielä oppii imeytymään putkiin Femman tavoin. Femmahan on koulutustasoonsa nähden aika pro noilla putkilla.

Lopuksi oli Katti-Vikkeläisen vuoro leikkiä hetki kentällä. Pikkupatukka oli ihan must-juttu ja siinä piti muristen roikkua. Marikakin otti sillä parit leikkimiset ja hyvin leikki välittämättä siitä kuka oli lelun toisessa päässä. Ote on tiukka ja vielä tiukempi on itse Katti. Hyvä hyvä! Mutkaputkea mentiin targetin avulla ja lopulta lähetin putken kautta targetille. Puomin alastuloa otettiin nostamalla Katti kontaktipinnan reunalle ja targetin avulla Katti ottaa kakskakkosia jo todella hyvin. Se oikein odottaa, jotta koskas sitä namia siihen targetille tupsahtaa. Tavoitteenahan on itsenäinen puominsuoritus alas saakka ja hyvällä mallilla ollaan, jopa NIIN hyvällä, että Marikan kanssa siinä maailmaa parantaessamme Katti ei saanut puomin alaosassa olevalle targetille namia millään muulla keinolla kuin kapuamalla itse siihen puomin alastuloon 2-2 asentoon. Palkkasin luonnollisesti tästä älynväläyksestä, mutta uskoin aluksi että se oli ihan puhdas vahinko. Testatahan se piti ja kas vain, Katti teki saman ei vain kerran vaan toisenkin kerran. Pikkulikka on hieman ehdollistunut targetille ja tuohon asentoon. Pitihän meidän toki näyttää Marikalle vielä Katin verkkopujot ja ne neljä toistokertaa jotka otettiin oli kaikki erilaisia. Ensin läheltä suoraan pujolle, 90 asteen umpikulma, 90 asteen avokulma ja lähetys kauempaa jossa irtosi targetille, Kaikki onnistui. Hyvä Katti. Eiköhän tuossa ollut agileikkiä yhdelle illalle. Tähtiryhmämme jälkeen Katti sai vielä pusutella treeniryhmän naamat puhtaiksi ja tämä viimeinen harjoitus taisi olla se loppuelämän kannalta tärkein juttu ;-)

ÄÄÄ - meinas vallan unohtua. Mä kartturoin tänään Eeroa kun Anne koikkelehti siron säärensä kramppiin ja pölli mun pöllimän kylmähoitojutskan mun autosta (mikä lie etiäinen olikin JUST tänään se autoon ottaa mukaan). Eero lähti mun mukaan oikein mukavasti ja taidettiin me ihan onnistuakin kun löysin oikeita linjoja viedä sitä bortsukiituria. Pari rimaa me saatiin alas ja otan kyllä niistä syyt ihan niskoilleni. Voin mä toistekin Eeroa viedä treeneissä. Eihän sitä ikinä tiedä JOS tulee kisoissa joku pakkotilanne ja joudumme toistemme rekkuja kartturoimaan. Annella vain tulee olemaan melkosta paljon isompi hommeli kun sen pitää tutustella Misiun, Ellan, Femman, Konnan ja Fyran ohjaamiseen... siinä ei enää ihan yksi pikkutovi riitäkään :-D

Meidän tähtiryhmää mun täytyy kyllä kehua nyt kovasti! Kaikki ovat sisäistäneet sen, että 1,5 h maanantaisin ei riitä tämän lajin oppimiseen, vaan jengi treenaa itsenäisestikin juttuja. Monenlaista edistystä oli havaittavissa ja mikä parasta, kaikki kannusti toisiaan treeneissä. Miten teitä palkitsisi tästä kaikesta positiivisuudesta ja yritteliäisyydestä? Saunailta joskus jossain yhdessä?

Ruoskin vielä itseäni yhdestä asiasta. Mä varmaan hukkaisin oman päänikin jos se ei ois kiinni tuossa hartioiden välissä. Viikkokausia on ollut hukassa mun Käpiksen kopin avain ja tänään se löyty. Se ei ole ollutkaan hukassa, vaan joka kerran mukana Käpiksessä. Olin laittanut sen TIOssa tuonne "hattuhyllylle" katonrajaan "talteen". Jaa mitenkö se sieltä löyty? No etsin kuumeisesti ensin vartin hukkaamaani treenikansiota, luovutin etsinnän ja vasta kentälle päästyäni hokasin että se oli pääni päällä eli liian lähellä koko ajan. Samalla löyty avainkin. Treenien lopuksi meinasin unohtaa sadetakin ja Fyran remmin ja jopa kengät jalastani. Ei tää enää oo toellista!

Koirieni jälkeläisrintamalta hyviä ja huonoja uutisia. Ellan tytär Nata nousi kakkosluokkaan Jussina Rokualla (tässä se hyvä uutinen) ja Jannun poika Jamppa parantelee itseään tänään tehdystä välilevytyräleikkauksesta (se vähemmän hyvä uutinen). Elämä on... ylä- ja alamäkeä.