... joten se tarkoittaa sitä, että mulla on koivissa lihaksia! Jippii, kaikki ei olekaan laiskuuden mukanaan tuomaa vuosirangasta.

Eilen Minna juoksutti meitä Tupoksella tosissaan. Teemana oli täysillä meneminen, säästellä ei saanu. Minna oli varmaan saanu vaikutteita tuolta ässämmeistä, joten odotellaan kauhulla mitä se keksii sitten syksyllä ämmämmien jälkeen. Voi jalkaparat...

Oltiin Annen kans kaksistaan ja sehän tietenkin ties mulle vaan vähempi lepoaikaa treenien välillä kun oli kaksi koiraa treenattavana. Nyt mukana oli Konnan lisäksi Femma. Pien oletusvirhe tapahtui jalkinevalinnassa kun luulin että ollaan hiekkapohjalla ulkokentällä, mutta nappiksia ois toden teolla tarvittu kun liideltiinkin hallissa soralla. Eihän noilla lenkkareilla pääse mihinkään. Kiihdytyksessäkin jää vain sutimaan paikalleen ja miltei lentää nenälleen. Juokseminen oli kyllä nyt niin varovaista että ihan hävetti ja liekö tuo johtunu kengistä vai korvien välistä, mutta tuntu että mä halailin esteitäkin alvariinsa. Oikein teräkunnossa siis... voi kärsimys...

Konnan kanssa onnistuttiin ja ei. Pääosin mä vastasin kaikesta mokailusta ja niiden juoksulinjojen löytymisessä valui hikeä litratolkulla. Konnan heikkouksista se hypyn päällä kääntymättömyys (notkea kuin norsunpoikanen?) tuli taas esille ja se aiheutti parit rimanpudotukset. Se ei anna anteeksi mulle mitään toilailuita. Sen hyppyrauhaa ei sovi häiritä. Aikaisemmin Konnan kanssa vaikeat persjätöt onnistui nyt niin hienosti, että ensimmäisen sellaisen jälkeen menin itse niin hämilleen onnistumisen ilosta, etten kyennyt enää rataa jatkamaan. Riemuissani osuin siis esteiden ohitse :-D Tämä on ihan mun tavaramerkki, jotta vaikean kohdan onnistumisen jälkeen päässä kilahtaa ja sitten menee mönkään seuraavat kurvit. Kiva siis että onnistuu, mutta vähempikin onnenhuuma riittäs... kai... ehkä... en tiedä. Kotiläksyksi saatiin hyppysilmukoita ja käsky harjotella vimosta, kaikkein eniten aikaa ottanutta kurvailua uusiksi. Ookoo, sovittu!

Femma mussukka treenasi nyt sen koulutustasoon nähden todella haastavia kurveja ja kyllä ne saatiin sujumaan kun aloin ohjata Femmaa enkä kuvitellut sitä Misiuksi tai Ellaksi. Jättölähdöt ei nyt tietenkään onnistuneet kun niissä se on vielä ihan kesken koulutuksen. Kotona ruokakupilla paikallaolo toimii, mutta agiesteiden edessä ihan kuutamolla koko aihe. Sen verran on edistytty kuitenkin, että se sallii mulle jo itseni oikaisun ennen kuin se ampaisee eka esteelle. Minna autteli sitten pitämällä Femmaa kiinni, jotta pääsin oikeisiin asemiin. Putkiin imi hyvin, aitoja tipahteli jos mä vedätin yli Femman taitotason. Pujotteli kivasti molemmilta puolilta ohjattuna ja erityisen hienosti löysi lievästä avokulmasta pujolle. Viimeinen koukero silmukoineen, jota Konnan kanssa jauhoin epätoivoon saakka kauan, meni Femmalla kertakiepillä. Joskus se sokea kanakin jyvän löytää. Tulipa minulle tosin hyvä mieli tuosta jyvästä.

Uhkasin hiki-treenien jälkeen käydä Tuppi-eipiisiillä rekkamiesten suihkussa, mutta tyydyttiin Annen kans kuitenkin jätskeihin ja greippilimsaan. Aloiteltiin jo greipin makuinen rietas juhannuksenvietto :-D

Tänään aamulla ei ollut vaikeaa muistaa juosseensa eilen tosissaan. Meno on kuin Kanki-Kaikkosen tanssiuran alkutaipaleen valssaus ja kipeää teki parin aikuistensanan verran. Jalkojen kiusaksi suuntasin kuitenkin treenaamaan Käpikseen kun oli ennalta sovittu, että jussijuhlatreenit vedetään. Mukaan pääsivät Fyra, Femma, Ella, Misiu ja Katti ja Tion persus oli kattoon saakka täynnä koiria. Tilaihme!

Ajatuksena oli kokeilla kokopitkä 1-luokan tasoinen agirata Fyran kanssa ja muilla sitten juosta samaa koukeroa fiilistellen. Katti sai taas palloilla pikkujuttujaan pikkupikkuagiharrastuksensa parissa.

Aluksi rakennettiin rata ja enskertalaiset agiliitäjät Sotta ja Manu pääs kokeilemaan parit esteet. Manu on sporttinen lihasta uhkuva saksanseisoja, joten sen kroppa on likimain aika täydellinen tälle lajille. Pitää vain saada se omistajakin vielä innostumaan tosissaan. Ryökäleellä kun olisi vielä urheilutaustaakin takana niin voisi kyllä ainesta olla molemmissa. Sotta taas... no... siitä nyt ei ainakaan agivaliota tule vaikka asennetta siinä oli kuin pieness... eiku valtavassa kylässä. "Pieni" 70-kilonen mastiffinalku trasseloi meidän putket ja kokeili renkaan sisähalkaisijan riittävyyttä, mutta mikä parasta, selvisi kaikista eteen tulleista jutuista hienosti. Katsokaa te nyt muutkin kuin toinen on kiva:

smIMG_7451.jpg
"Jaa-aa... että tonnekko mun tartteis itteni sulloa? No kai mää jos tuo toisen pään tukkokin sinne sopii..."

smIMG_7454.jpg
"Tää tulis täältä nyt. Eikö näitä putkiloita TOSIAANKAAN saa XXXXL-koossa?"

smIMG_7435.jpg
"Pois alta kaikki kissaa pienemmät kokkareet!"

smIMG_7470.jpg
"No tämä kangas sentään anto vähä löysiä." (kuvat: Merja Ojanperä)

Ekakertalaisten jälkeen alotettiin sitten kokeneempien kiemurat. Fyran ratakokeilu meni fiaskoksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Se oli huono ja mä olin vielä huonompi. Meni siis suomeksi sanottuna hermot sen sekoilulle ja säätämiselle ja ei meinattu saada hommasta kiinni ollenkaan. Mitä enemmän mulla kiristi, sen enemmän koiraparka sääti ja jarrut & kytkin oli kadoksissa. Minkäs teet huono ihmisen kuvatus luonnevialles? Nyt vähän rauhoituttuani tuumin, jotta pitää siitä hommasta nyt jotain positiivista kaivella ja niitä loppujen lopuksi löytyikin ihan kivasti: puomin ja A:n kontaktit toimi, putket imi hyvin, mutkaputken oikea pää löytyi poikkeuksetta hyvin ja pujottelu oli paremmalla mallilla kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan. Pistin Fyran muiden maxi-koirien ajaksi hermolepoon toviksi ja tokottelin siitä sitten pahimmat huurut vähemmäksi. Toinen kerta esteillä meni jo huomattavasti paremmin. Vein sitä melkein nenävilloista ja saldona koko radasta oli vain yksi rimanpudotus. Osaa ja kykenee se kun kuun asento marsiin nähden on kohdillaan ja mulla horoskooppimerkki suotuisassa suhdanteessa. Ja että vielä tässä kisoihin... kaikkea sitä...

smIMG_7592.jpg smIMG_7594.jpg
Vähemmän fiksua Fyraa ja hiven fiksumpaa Fyraa (kuvat: Eija Sakko)

Misiu nautti täysillä hetkestä esteillä. Sen ohjaaminen oli Fyran kanssa vääntämisen rinnalla hermolepoa. Putket imi hienosti, kääntyi tiukoilla kurveilla, ei pudottanut 30cm esteitä vaikka yksi aita oli jopa ällö piikkihyppy ei minnekään, puomin kontakteilla pysyi, nopeat keinut ja hieno irtoaminen nysällä loppusuoralla. NAM! Vain yksi pujolle syöttö umpikulmasta takaaleikaten meni eka kerralla vähän sössöksi, mutta sen epäonnistuminen johtui minusta kun en edes uskonut sen sitä tekevän. Teki kun toistettiin kohta, joten se siitä ja sen ongelmista.

Femma-mussukka pysyi lähdössä jollain tavalla hanskassa. Se jopa salli minun siirtymisen eka esteen viereen. Saatiin parit sen paikallaolotasoon nähden kelvot lähdöt. Kontaktit toimi ja teinpä sillä vahingossa aika tiukkaan paikkaan persjätönkin vaikka valssia olin kyllä siihen ajatellut. Se ajatus tosin piti kokeilla ja todeta huonoksi, joten selkäytimestä tuli radalla vahingossa oikea toimintatapa. Pitäs muuten rataan tutustumisessa oikeasti luottaa siihen selkäytimeen, eikä kattella mitä muut ajattelee missäki kohdassa tehdä. En minä oikein Femman menosta löydä moittimista. Ohjautu pujon "väärän puolenkin" oikein loistavasti ja femmamaiseen tapaan ei taakseen katsellut kun merkki putkeen syöksymiseen tuli. Ihana koira ja kiva lähtä sen kans taas kisaamaan! Ja se eka ratakoukero oli muuten nollarata, sitten aloin hioskelemaan parit paikat.

Ella kipitti kans ekan ratakoukeronsa nollalla "maaliin". Kiva vauhti, meni kyselemättä putkiin, hyppäs notkeasti, juoksi kauniisti mutta himmailematta kontaktit ja pujotti tarkasti. Kiva meniniki sillä tähän hommaan nyt. Toisella yrittämällä vedätin sitä putki, aita, keinu ja rengas -suoralla todella paljon ja jätin sen itsenäisesti hoitelemaan keinun suorituksen. Oli kuulemma tehnyt sen loistavasti ja minä ehdin tuolla konstilla tekemään projuttuja pujottelulle. Kiva tietää että se osuu selkänikin takana renkaasta. Luotto kasvoi kummasti kun vielä vähän aikaa sitten rengas aiheutti mulle radalla vilunväreitä.

Ja mitä teki Katti? Kattokaa itte:

smIMG_7518.jpg
Putkeen!

smIMG_7534.jpg
"Kiipee....

smIMG_7533.jpg
.... alas.."

smIMG_7529.jpg
... joko tästä saa tulla?"

smIMG_7557.jpg
"aita-aita-aita"

smIMG_7571.jpg
"EN irrota EN"

smIMG_7574.jpg
"Kukas voitti KUKA?" (kuvat: Merja Ojanperä)

Lopuksi tokottelin vieä Fyran kanssa niitä näitä. Liikkeestä istuminen oli ihan kivalla mallilla, samoin liikkeestä seisominen. Harjoittelin idioottiringin seisomista ja leuhkana tunnustan, että Fyra ei liikuttanut tassun tassua, vaikka tein täyden idariringin ja tulin takaa sen sivulle. JIPPII! Tokon kuninkuusluokan liikkeistä palattiin hetki ALO-luokan juttuihin ja treenattiin hyppyä. Fyralla oli kova into karata esteen toiselle puolelle ennen käskyä, mutta palkkailtiin siinä Fyraa sitten kovasti myös perusasennosta esteen takana. Ei sitä kyllä tarvinnut kahdesti kehottaa esteen ylitykseen, joten eiköhän tuosta voisi jo askeleen eteenpäin ottaa ja alkaa kääntämään sitä targetilta kohti ohjaajaa. Ens kerralla sitten ;-)

Treenien jälkeen kierrettiin vielä "Välikylän lenkki" ja tavattiin siinä Peten & Heidin Tane-Cane-Korsotin. On se jumankekka VALTAVA sekin. Misiu inhoaa sitä vieläkin ihan yhtä paljon kuin ensi kohtaamisellaan, jolloin Tane huitoi Misukkaa leipälapioillaan päin näköä. Tyypeillä ei ole mitään muuta jaettavaa elämässään kuin se, että kumpainenkin on syntynyt Puolassa samassa huushollissa. Noh, ehkä se riittää kahdelle täysin erikokoiselle uroskoiralle.

Tämän päivän treenikuvat on siellä tutussa Photobucketissa. Niitä on ottanut Eija Sakko & Merja Ojanperä & pari noista taitaa olla minunkin räpsäisemiä.

Kaksi piiloblodia kuvausreissulla

Ihan omaksi alaotsikokseen pitää laittaa tämä idiotismin huipentuma. Eilen illalla Maijun kanssa päätettiin lähteä ulkoiluttamaan kameroita merelle ja kuvaamaan auringonlaskua. No sitä muuten saikin odottaa kun eihän me otettu huomioon semmoista "pikkuseikkaa" että se on jumankekka JUHANNUKSEN aika, yötön yö - juunou!

smIMG_6832.jpg
Baskervillen koirat vauhdissa

Ensin suunnattiin tuonne "hepparantaan" ja laskettiin Äppö ja Sotta irti kirmailemaan rantaveteen. Hyvin ne kirmailikin ja saatiin kivoja kuvia. Äppö säikäytti meidät juoksemalla "linnunmuna" suussa. Mietittiin siinä jotta minkä pesän se on ryövännyt ja kiljuttiin parit aikuisten sanat, kunnes Äppis suostui luovuttamaan saaliinsa. Se oli golfpallo!

smIMG_7033.jpg
Onneks vesi oli jo lämmintä. Mulla sentään oli lantsarit.

Tehtiin vielä tieteellistä tutkimusta ja kuvattiin koirien lisäksi aurinkoa eri asemissa ja asemista ja juu - LASKI SE viimein hetkoseksi. Mikonkarissa oltiin oikeita juhannuserotiikan tappajia. Kyykittiin kamerat kaulassa puskissa ja säikyteltiin sinne ajelleita nuoria pareja. Siinä oli autossa kutemisen romantiikka kaukana kun tuulilasin edessä pyllöttää kaksi kamerakaulaista akkaa, joista toinen vetänyt mustan huivin silmilleen sääskiä karkoittaakseen ja toinen on tunkenut 38 numeron jalkaansa nelikakkoset kumpparit päästäkseen jopa kahlaamaan parempiin kuvausasemiin. "On meillä hauska täti, tuo täti Johanna, kun täti menee rannalle on näky komea. Kas näin lonksuu saapas ja saapas lonksuu näin. Kas näin... "

smIMG_7315.jpg
Näitä rantakuvia on sitten siellä Photobucketissa kyllästymiseen saakka

Yhden jälkeen oltiin kotona ja jätettiin aurinko nousemaan horisontista ihan issekseen. Voihan sitä yönsä noinkin kuluttaa. Kivaa oli. Varsin erilainen "yöjuoksu".