Pikku-Kalle, siis Kalle-Käenpoika-Charlie on ylittänyt uutiskynnyksen ohi muiden viime aikaisten tapahtumien. Noh - ehkäpä se juuri onkin se suurin uutinen ja sellaisena pysyykin tovin. Nyt se on meille tulonsa jälkeen kasvanut 100 grammaa ja lisää tulee kokoajan. Se poika osaa syödä!

Viime viikko - torstaitreeniä

Työn jälkeinen vapaa-aika alkoi pennunluovutuksen merkeissä. Tuisku lähti omaan kotiinsa ja yhteinen arki on kuulemma alkanut oikein mainiosti. Terveisiä sinne!¨

Treeneissä olin ihan ypösen yksin opissa.  Anne värkkäsi hautalaitteita ja Jenna grillasi itseään aurinkorannalla. Minä ja Minna hikoiltiin sitten Tuooksella, mutta onneksi on SALE ja sen vähemmän runsas jätskivalikoima lähellä. Tulipa maistettua Totally-Brown jädeä ja syön kyllä toistekin. Eihän se mitään Ainoa ollut, mutta hyvää silti. *Rönsyilee nyt... päk tu treeni* Minna oli kehittänyt treeniin sellaista ennakoivaa kääntämistä vaativaa vääntämistä ja loppuun revittelyä. Oli hyvin aikaa tehdä juttuja ja suunnitella koukeroita + palautua edellisestä juoksemisesta.

Ella ei ollut nyt yhtään niin apukoululainen kuin edellisellä kerralla. Heti kun sen kanssa aletaan tekemään jotain tuommosta, jossa hillllmuista etenemistä ei välttämättä tarvita (vaan pärjään tilanteissa nopeiden kinttujeni avulla), Ella näyttää parhaat puolensa. Se teki tiukoin kurvein takaahypyt ja käänsi itseään notkeasti hypyillä. Viretilakin pysyi hyvänä. Ihan kiva kyllä olla välillä muutakin kuin superhuono ;-) Vain  pujottelussa takkusi hetkellisesti, mutta omien ajatuksien pysäytys ja keskittymisen uudelleen lataus aikaansaivat parannuksen siihen epätoivoiseen vääntämiseen. Jossain kohdassa mulla myös loppui juoksukunto kun kenttä on vielä pehmeä ja raskas juosta. Se ei kuitenkaan ole koiran viaksi laskettava juttu, vaan ihan omia kotkotuksiani. Ei auta selittelyt. Kuntoa tarvittais roimasti lisää. Lopuksi otettiin Ellalla ruokakupille irtoamisia loppusuoralle kääntymisien merkeissä. Nyt pitää jättää Ellalle ruokakippo kannettomana sinne loppuun kun on kehveli oppinut jarruttelemaan odotellessaan kipon avaajaa. Laitetaan tämä treeniohjelman muistilistalle. Kupit auki, kannet kadoksiin - jepjep!

Konjamiinilla esitin kahdenlaisia koukeroita. Siistejä, virheettömiä, pikkusieviä kilttipoikasuorituksia ja toistin perään rähinämeiningillä samat koukerot. Ihan hyvin meni ne rajummatkin versiot, en valita. Aika harvoja toistoja piti varsinaisten virheiden korjauksen eteen tehdä. Toistot oli lähinnä hiontaa. Yksi kohta treenistä oli Konnalle vaikea - selittäisin koukeron jos osaisin, mutta koska en osaa kuvailla riittävän selkeästi, sanon vain, että ohjauskuviota piti tosissaan miettiä. Lopulta uhkarohkein kuvio oli toimivin ja Konna osasi käsittämättömän vaikeasta kulmasta aloittaa pujon. En ikikuunapäivänä olisi kisoissa uskaltanut sellaista ohjausta kokeilla - en ainakaan vielä, mutta ehkäpä tämän viritelmän jälkeen mieli on toinen jos vastaavaa taitoa kisatilanteessa tarvitaan. Lopuksi vedätettiin Wubballa Konnaa huimaan loppukiitoon. Tyyppi tykitti!

Perjantai - lentokenttäilyä ja omaloma

Karkasin töistä aikaisemmin kun piti ehtiä Oulunsalon lentokentälle hyvissä ajoin ennen lentokoneen lähtöä, koska Tera-pennulle piti ostaa lentolippu ja luovuttaa samalla keikalla Vätyskin Huitsin Nevadaan. Pentuset oli lentokentällä reippaita. Kahviossa ne meinasi järjestää pientä kohtausta kun alkoi odottelu jo tylsistyttämään, mutta paperimukeista sai kivat purulelut ja pikkumuksut halus kovasti silitellä. Vätys saatiin taipaleelle ja jäin Teran ja vätyksen "tädin" kanssa odottelemaan vielä hetkeksi konetta. Sitä saatiinkin odotella, sillä melkein tunnin myöhässä oli mokoma. Teran lento meni hienosti ja vain kerran se päästi äänen koneessa. Hyvin kuuluvasti se kertoi, että voisi osallistua sämpylän syöntiin :-D Helsingin päässä se ulkoili rohkeasti terminaalin edustalla olleella viheriöllä, eikä piitannut laisinkaan nousevien ja laskeutuvien lentokoneiden jyrinöistä. Sisällä se pysäytteli rapsuttajia odotellessamme ensin matkalaukkujamme ja lopulta Lapin Kennelpiirin edustajia. Hotellille päästyämme se oli kuin kotonaan, mutta varsinaiseen uuteen kotiinsa se pääsi kun Hanna, Esa ja Giga hakivat sen iltasella. Reipas pikku matkaaja. Ei olisi uskonut, että sillä oli takanaan piiiiiitkä matka.

Illalla käytiin Hanasaaressa syömässä. Kehtasin syödä kananrintaa, aurajuustoa ja pariloitua pahtoleipää kera salaatin. Hyvää oli vaikka itte maksoinkin! Yhdentoista maissa olin takaisin hotellihuoneessa (yhden hengen huone, ihan itte maksoin 20 euron lisän saadakseni tuollaisen) ja otin pienen privaloman löhöilemällä sängyssä tellua katsellen. En tehnyt mitään, en edes ajatellut. Mikä ihana olotila.

Lauantai - kennelpolitikointia

Aamupäivä ja iltapäivä meni Kennelliiton valtuuston kokouksessa. Kokous oli mielenkiintoinen, joskin hyvin yksimielinen. Mistään asiasta ei äänestetty, vaikkakin muutama huumorinkukkaakin kasteleva puheenvuoro siellä käytettiin. Yksikin hemmo puhui kuin ruuneperkki, mutta aidon poliitikon tavoin puheet oli usein pitkiä ja päteviä ilman, että ne oikeastaan kertoivat yhtään mitään. Taito sekin, kadehdittava suorastaan ja ah niin viihdyttävääkin! Valtuuston puheenjohtaja piti mielenkiintoisen avauspuheen. Siinä hän korosti uuden valtuustokauden alkaessa sitä, että emme valtuustoedustajina edusta rotujärjestöjämme, kennelpiirejämme, itseämme vaan KOKO kennelmaailmaa. Toimintamme lähtökohtana tulee olla koko koirakentän etu, ei oma, kaverin, rotujärjestön, kennelpiirin, yksittäisen yhdistyksen tms. Helpotti tietää, etten ole tilivelvollinen, eikä minun tarvitse ottaa mandaattini rajoissa käskyjä miltään taholta. Minun ei ole pakko herätellä kertaalleen maan multiin tallattuja yhteistyökuvioita. En tiedä kenen etu se sitten selkeimmin on, mutta voin nimetä ainakin yhden tahon, jolle se on selkeä haitta, mutta kikkelis kokkelis, ihan oma on soppa, jonka ovat kattilassaan keitelleet.

Aion istua tuolla kokouksissa kuin täi tervassa tämän valtuustokauteni. Varajäsenemme voi ihan hyvin vapauttaa kalenterinsa, sillä Anneli ja Jorma (tai heidän varamiehensä) kärräävät minut sinne vaikka pää kainalossa ja pyörätuolissa jos tarvis vaatii ja heidän estyessä saan varmaan apuja Lapinkin taholta. Sen verran hyvä sakki meitä täältä Pohjoisesta tuolla on edustamassa, jotta yhtä köyttä vedetään ja hyvin toimeen tullaan. Tärkeällä asialla ollaan tietenkin ja vakavissaan, mutta eihän se mikään haitta ole jos siellä viihtyykin. Jo nyt odotan syksyn valtuustoseminaaria ja uutta kokousta. Tämä on mielenkiintoista ja piirileikki vähän eri sfääreissä kuin yhdistystasolla. Se on muuten vain pakko mainita, että kun se minun edelliskertainen yleiskokouksen aikainen ruokailuni koettiin niin valtavaksi kulueräksi, voin kertoa useamman rotujärjestön ja kennelpiirin maksavan jopa päivärahaa valtuustoedustajilleen. Kennelliittohan maksaa matkat & majoituksen + kokouspäivän ruoan, paitsi yleiskokouksessa, jossa viime syksynä kulutin corgiseuran vähäisiä varoja syömällä jopa 19 euron edestä. Ajatella! Että kehtasinkin olla nälkäinen. Eihän tuo syksyn syntinen reissu kestänyt kuin aamu viidestä ilta kymmeneen... kenelläpä siinä nälkä tulisikaan?

Tulomatkalla lentokone oli tietenkin taas myöhässä. Kotiuduin vajaa seitsemältä ja Käenpojan tuontijoukot oli jo meillä odottamassa. Näistä kuvioista olenkin jo kertonut. Ei siitä sen suurempia enää.

Sunnuntai - dejavu

Sunnuntaina laitoin Toven taipaleelle. Näen sen uudessa omistajassa täydellisesti itseni saman ikäisenä. Juuri peruskoulun päättänyt, voimakkaasti koiraharrastukseen vihkiytynyt tyttö, joka on takonut jo useamman vuoden päätä mäntyyn perheessä jo olleen metsästyskoiran kanssa harrastellen yhtä sun toista vain harrastamisen ilosta ja joka on aina ollut valmis esittämään koiran kuin koiran näyttelykehässä vain saadakseen tutustua erilaisiin koiriin. Sitten tulee viimein lupa ottaa se ikioma ensimmäinen koira, jolla voi mitä ilmeisimmin harrastella hiven helpommin asioita kuin sillä metsästyskoiralla. Muistan itse tuon toukokuun lopun viikonlopun melkein 20 vuotta sitten (kauhia, vastahan se Kuopio-Vantaa-reissu oli!) kun sain Nolan. Sen peevelin, josta tämä kaikki hullutus on alkanut ja jota voi kiittää ja kirota samassa lauseessa tuntematta omantunnon tuskaa. Nola oli elämäni koira. On sitä edelleen. Toivottavasti Tove on Julian Nola. Sitä minä teille eniten maailmassa toivon!

Muu päivä meni melko tiiviisti makkarissa Trinaa ja pentuja seuraillessa. Päivän aikana vakuutuin täydellisesti siitä, että Trina oli ominut pikkuisen omakseen. Tervetuloa joukkoon pikkumies! Pitää se yksi pemu katon alla olla... paitsi että tätä kirjoittaessani (tiistai-ilta) meillä on kaksi pemua kun Miki on hoidossa Maxin ollessa Mezzotiellä Jaanan ollessa oletettavasti Oulaskankaalla. Monimutkaiset on tämän suvun ketjutukset, mutta jokaiseen lenkkiin ja linkkiin on täysin selvät selitykset :-D

Illalla naapurin Viskihusky kävi leikkimässä Katti-Vikkeläisen kanssa. Hauskoja epeleitä olivat kun tutustuivat.

viskikatti2.jpg

viskikatti4.jpg

Maanantai - uimamaisteritutkinto Misiulle

IMG_4437.jpg

Ostin Misiulle Tokmannilta edulliset pelastusliivit ja kyllä vain niiden taika oli huomattavissa jo eka uintireissulla. Misiu on aina ollut kova poika uimaan, mutta vasta pelastusliivien ansiosta tuo uinti-into pääs oikeuksiinsa ja sen uintiasento muuttui suoremmaksi. Energiaa ei mennyt enää itsensä kannatteluun, vaan se sai keskittää kaiken tarmonsa raajojen käyttöön. Hiekkakuopan vesi oli kirkasta, joten näin miten hienosti se käytti jalkojaan. Parasta terapiaa Misiun kropalle juuri nyt, kun pitäisi varoa sen uudelleen rikkomista... PITÄISI... VAROA... VOI KERSE! Mitä tekee viisas Jossu uitettuaan Misiua tovin ja toisenkin? Juoksuttaa sitä vielä tunteroisen hiekkakuopilla eessun taas ylös ja alas. Vasta kotiin tultuani tajusin mokanneeni 110% koko SM-kuntouttamisen. Kuvittelin Misiun autosta ottaessani, että se varaa heikosti jalkaan, jota ontui 2 viikkoa sitten. Jätin Misiun kotiin ja kävin välillä treenien vedossa, mutta ajatukset olivat kuitenkin Misiun koivessa. Kotiin päästyäni vein Misiun pikku kävelylle, jossa vakuutuin siitä, että en mä tuhonnut 2 viikon lepoa kertarysäyksellä, mutta KYLLÄ säikäytti. Ruoskin itseäni koko illan!

IMG_4455.jpg

Ohjusten treeneihin en Misiun uiton ja hiekanhaun (Heini värkkää meille uusia pöytiä agiradalle) vuoksi oikein ehtinyt, mutta otin kutienkin Katti-koiran mukaan kentälle. Se juoksenteli muutamat putket, parit siivekkeiden välistä targetille menot viistoista kulmista ja harjoitteli medi-muurin päälle nostetulla puominpalasella alastulokontaktia kakskakkosella. Hauska oli huomata miten pieni töksähti oikeaan asentoon ihan vahingossa targetin ollessa oikeassa kohdassa. Palkkasin sitä siihen targetille ja vahvistin oikeaa asentoa. Eihän se mittään siitä tajunnut, mutta onpahan kokeiltu.

Tähtöset liiteli yhtä vaikeampaa koukeroa ja omaehtoisen harjoittelun alla olleita esteitä kiitettävällä innolla. Koitettiin siinä Annen kanssa tuoda esille palkkauksen merkitystä ja sitä moottorin tärkeyttä. Hauskaa ja haasteellista vain kun ryhmässä on sitten pari sellaista koiraa, joilla moottoria on enemmän kuin kahdessa ydinvoimalassa. Niiden kanssa treenihaasteet on aivan toisenlaiset versus muut, mutta sepä ei meitä haittaa - päinvastoin!

Tiistai - toivoton hoppu

Tänään oli töistä tullessa hoppua hopun perään. Ensin Painopisteeseen varaamaan edustusjoukkueen T-paidat, sieltä kauppaan, sieltä kotiin kun tuli vieras ja sitten vielä Mikin haku. Tuossa välissä olisi ollut koirakerhon hallituksen kokouskin, mutta se nyt jäi väliin. Terveiset sentään kokoukseen laitoin, etten mä ihan syntinen ollut. Nyt on meno jo tasottunut ja Jokirannassa rauha maassa. Pennut syö, Trina nukkuu ja niin taitaa tehdä kaikki muut kuin minä. Seuraan toisten esimerkkiä. Tulee huominen nopeampaa... jospa se mun uusi kamerakin olisi tullut... ;-)

Huomenna olisi Kennelpiirin hallituksen mattotalkoot Muhoksella. Aikomus olisi lähteä. Otan vaikka Katin mukaan, niin saa auton kyytiä ja elämänkokemusta vielä pikkuisen lisää. Ressukka kun ei vielä 8-viikon ikään mennessä ole nähnyt kun vasta Kalajoen, Oulun agikisat, Corgien agileirin Kainuussa, Siikajoen elukkalekuriklinikan, meidän koulutuskentän pariin kertaan, Raahen kaupungin kokoustilat ja yhden siperianhuskyn. Puutteellista ja säälittävää sosialistamista?

Ens viikolla alkaa loma. Sitä ennen on vielä torstain valmennus, erkkari ja tokon SM-kisojen jälkimmäinen päivä ja hemmetisti töitä tuolla sorvin ääressä. En kyllä yhtään tajua miten 24 tuntia vuorokaudessa riittää kaikkeen tähän + perusarkeen. Noh... elämä on... JAU Yrjölän sanoin: "Paremmaksi voi asiat muuttua, mutta hyväksi ei milloinkaan". NIINPÄ!