Hulinaviikonloppu on ohi! Juliuksella on nimi ja kummitäti, Julia pääs junnuilemaan Misiun kanssa ja Ylivieskan näyttely kookikoirienkin osalta oli ja meni. Kerrankin saatiin aurinkoa melkein koko viikonloppu. Mikälie häiriö ollut luonnon valaisujärjestelmässä.

Jo eilen aamulla mä mietin pääni puhki MIKSI olin ilmoittanut koirani Ylivieskaan. Kenelläkään koirista ei ollut oikeastaan mitään saatavaa sieltä, mutta silti olin hassannut yhden veteraanin ja yhden valioluokan ilmomaksun verran. Lisäksi vapaalipulla misseilevä ja kasvattajaluokka tuottivat täytettä postilaatikkoon. Tuomarina meillä oli latvialainen täti, joten sekään ei voinut olla syy menemiselle. Mulla on ehkä ollut taka-ajatuksena lähinnä tuo kasvattajaluokan esittäminen kun veljekset Unto ja Igor oli sinne kerta ilmoitettu. Femma ja Ringa siis täydensivät tuota ryhmää mukavasti ja Jannu kulkee muun sakin siivellä - tai siis tippuu siltä jo alkumetreillä kun ei viitsi sen vertaa paikallaan olla. Kai se selitys sitten oli siinä. Femmallahan tietty sattui juoksu just parahiksi päälle ja sekös vasta lisäsi mun riemua. Oivoi! Näillä eväillä mentiin - koko perheellä. Rentouttavaa? Noup, mutta haasteellista :-D

Rotukehän alettua mulle valkeni aika sukkelaan millaseen sirkukseen olin lupautunut. Tiesinhän mä että esitän Igorin kun Riitta on harmaiden kehällä. Tiesinhän, että esitän Unton kun Hanna oli Vapsun kanssa pemukehässä. Tiesinhän mä senkin, että esitän Woodyn JA että Jannua ei esitä kukaan muu kuin minä MUTTA en minä ollut ajatellut noita tietämisiäni yhtenä ketjuna ja suunnitellut tätä sirkusta ollenkaan. Oi voi - ois kannattanut! Neljä perättäistä luokkaa ja jokaisessa koira. Just tällasta lepposta näyttelypäivää olinkin ajatellut :-D Kaikkein kiireisin kehäänlähtö tuli Untolla, joka ei paljon ehtinyt kehäänmenoa valmistelemaan. Näyttelyremmikin oli eka kierroksen lenkistä lenkkiin kiristämättömässä moodissa ja aivan liian isona. Onneksi Unto osaa käyttäytyä herrasmiehen tavoin ja saatiin tuo eka kierros kunnialla kierrettyä vaikka pannan ja kaulan väliin olis menny vielä toinenkin Unto. Lopullinen sirkushuipentuma tuli kun kaikki nuo uroot voitti luokkansa ERI:llä ja paras uros kehään tarvittiin lisäkäsiä. Kiitti Heini, Mirkku ja Tapsa!

PU-kehän järjestys oli: 1. Jannu, 2. Woody sertin kanssa, 3. Igor cacibin saaneena ja 4. Unto va-ca:lla. Nelosvoitto, mutta eipä noita poikapuolen kisaajiakaan nyt kovin kauhiasti ollut. Lähinnä kilpasilla oloa keskenämme ja aika hauskasti tuo lisukejakauma menikin kun jokaiselle tuli jotakin.

Jannusta tuomari tokas pöydällä, että "he's not a veteran, he's a man in his best age" ja arvostelu alkoi sanoilla "8 years old, a lot of temperament". Tyyppi sikaili ja kiemurteli pöydällä, kaahotti liikkeessä. Räkä lensi ja sillä oli vain YKSI ASIA mielessä... Femma! Ihan pois lapasesta koko ukko vielä tuossa vaiheessa päivää. Onneks oli metri vahvaa nahkaa ja vahva kettinkilenkki kaulassa, jotta pysy jonkinlaisessa kontrollisäteessä.

Nartuissa mulla oli vain juoksuaikainen hyvin löysässä mielentilassa ollut edelleen kalju Femma ja 11vee mummeli Ringa, jonka turkki päätti irrota kainaloiden pesun vuoksi kokonaan. Tiesin, että siitä saattaa karva irrota jos pesen sen kokonaan, mutta nokkelana ajattelin mahanaluksen pesemisen pelastavan sen mitä on pelastettavissa. Hiphei... sulkasato kaikkialla varotoimista huolimatta. Harjauksella siitä ei tullut kaljua, ehei, mutta Ylivieskan raviradan liepeillä asuvilla pikkulinnuilla on nyt pehmoset pesät, oikiat lukaalit.

Molemmat saivat ERI:t ja sijoittuivat luokissaan kakkosiksi. Femma sai arvosteluunsa mainintaa löysästä ylälinjasta ja laiskasta temperamentistaan, mutta koska tuomari kielsi kaikenlaiset namipalat kehässä, ei sillä ollut kyllä sitä vähäisintäkään motivaatiota sitä rinkiä kiertää. Se oli läsnä ja läähätti lemmentuskissaan, joten tuommoset kommentit oli kyllä varmaan ihan oikeutettujakin laittaa ylös. Opettipa mulle sen, että tais olla laitimmainen missikisa, johon Femma lähtee tuossa tilassa.

Ringa oli oikein reippaalla tuulella ja sillä oli kerrankin edessään "jäniksenä" Mirkun Alma, joten se auttoi liikkeiden esittämisessä enemmän kuin paljon. Alma voitti luokan (oli lopulta PN2 ja sai ekan sertinsä), Ringa oli kakkonen ja Nelli-almanemä kolmas. Kiva luokka tuo veteraanien esiinmarssi!

JannuRavailee.jpg
Jannu työskentelee jaloillaan

Jannusta tuli ROP ja tuon valinnan jälkeen kehäsihteeri oli sitä mieltä, jotta eihän tässä enää rop-vet kisaa edes tarvita kun homma on selvä. ROP koira tuli veteraaniluokasta niin aika hankala sitä on \"lyödä\". Sanoin kuitenkin, että jospa se kisa nyt kuitenkin ees näön vuoksi otetaan ja niinpä Alma takas kehään kun ensin saatiin Mirkku takas samalle kartalle kun me kaikki muut. Latvian tätipä pisti pakan ihan sekaisin ja oikian pellekerhon pystyyn laittamalla ROP-veteraaniksi Alman, eli sen, joka oli juuri äsken hävinnyt PN-kehässä Jannun ROP-kehässä voittamalle nartulle. Loogista? Noup?

Näinhän tietty saa tehdä ja se on oikeutettua jos sen voi perustella, mutta täti ei perustellut sitä mitenkään. Näin vain halus tehä ja silleen. Tuomarityöskentelyn ja koiranäyttelyiden mielekkyyden vähäinenkin uskottavuus on kuitenkin tommosella pelillä aika vaakalaudalla. Tätä en sano siksi, etten olis Mirkun puolesta ilonen Alman voitosta - olen ja KOVASTI - mutta jos ei kahta minuuttia voi luottaa tuomarin tekemän järjestyksen pysyvyyteen niin onhan tämä hommeli hassua. Noh, riittipähän meillä tuossa hupia koko loppupäiväksi ja oli se tieto meidän kehän pelleilyistä kiirinyt näyttelyalueella jo aika hyvin, sillä ennen ryhmiä useampi kysyi multa, että tässäkö se on se ROP joka kuitenki hävis narttujen kakkoselle. Mirkun kanssa meillä siis tais tulla tasapeli. Molemmat oli hyvejä, Alma tosin pääs nauttimaan vielä ison kehän antimista ollen BIS3-vet. Onnittelut! Geelarin teki... paha paha :-D

Kasvattajaluokkakin me esitettiin. Ryhmässä mukana Femma, Ringa, Unto ja Igor ja vaikka itse sanonkin, se ryhmä on yksi niistä kokoonpanoista, joka oikeasti näyttää yhdenmukaiselta. Tällä kertaa tuomari napisi ryhmällemme korkeista hännistä (myönnetään, mutta parempi ylhäällä ku persreikää peittämässä) ja arvostelun mukaan meidän koirilla pitäs olla paremmat luonteet. Veikkaan kyllä että nyt tais joko tuomari mokasta tai kehäsihteeriltä jäädä jottain arvostelusta pois. Femman puoliunta lukuunottamatta joka mopella luki arvostelussa, jotta hyvä luonne. Muuttu kai tuokin kommentti sitten parissa minsassa. Järki on katoavaista - tiedetään! Kasvisryhmiä oli kaksi, me voitettiin ja kunniapalkinnolla menolippu isoon kehään. Sieltä sitten uus-vanha handlerikaartimme Hanna, Tapsa, Maija ja Miuku nappas neljännen tilan. Ei yhtään hullummin siitä määrästä ryhmiä! Hienoa ja KIITOS M&M, että jäitte meitä auttamaan!

YlivieskaBis4kasv.jpg
Luokkakuva: Femma, Ringa, Unto ja Igor. Esittäjinä kuvassa Hanna, Jenni ja Miuku. Tapsa on kamera takana ja Maija karkas kuvasta.

Jenni oli ihan tohkeissaan kun se pääsi esittämään Ringaa kasvisryhmässä rotukehässä. Niitä sen kommentteja ja viisauksia ei voinut nauramatta kuunnella. Sillä oli muutenkin superpäivä kun sai kasvattajaluokan pilkullisen ruusukkeen, 10+ pehmistä, juoksennella Joonan kanssa extreme-leikkejä ja silittää Jestas nimistä dalmatiankoiraa. Siinä silitellessä Jennille paljastui uusi fakta ihailemastaan rodusta. Niitä on ruskeapilkkuisiakin - OMG - siis elokuvassahan kaikki taitaa olla mustapilkkuisia. Rasismia? Me tehdään kyllä protesti!

JenniEsittaa.jpg
Nonnii, näin se sujuu!

Jäätiin katsomaan ihan Best In Showhun asti, sillä toiveena oli päästä kannustamaan lauantaina ryhmän voittanutta hienoa rottisurosta. Kävästiin la näyttelypaikalla ennen ristiäisiä just hyvään aikaan ja ehittiin katsoa rottiksien arvostelu melkein kokonaan. Olipa mahtava nähdä pitkästä aikaa semmoinen kokonaisuutena HYVIN miellyttävä koira ja olihan se tosiaan ryhmässäkin huomattu. Jännä vain, että rotukehän laidalla kuului vain seli-seli-selittelyä siitä, kuinka se TIETENKIN voitti kun oli käyttöluokan koira. Kilinkellit! Se vain yksinkertaisesti oli paras ja tuomari sen myös huomasi. Vaikkei olisikaan huomannut, se olisi silti ollut paras ja tuomari puusilmä. Mikä siinä on niin vaikia tunnustaa? Jos ei sitä niistä uroksista parhaimpana osannut pitää, niin olisiko syytä päivittää oman rotunsa tuntemusta :-P

Bis1 oli kivasti liikkunut sheltti, joka oli oikeasti koiran kokoinenkin. Shelteissä on monesti niitä kirpun kokosia sipsuttavia hyttysen henkäyksiä, joita en vois mitenkään kuvitella paimenkoiraksi. Tämä oli erilainen, miellytti silmää vaikkei parhaassa turkissaan ollutkaan. Bis2 oli ihastuttava mopsi, jota kuvasin paljon sen ollessa liikkeessä. Bis3 oli terhakka keeshond, johon silmä kiinnittyi mulla jo ryhmäkehässäkin. Bis4 oli mun "päivän asenne"-palkinnon virtuaalisesti saava mäyräkoira, joka - noh, kattokaa itte:

Bis4.jpg
Tyyppi teki tuon huolella ja hartaasti.

Päivä oli kyllä ihan kiva, sitä ei käy kieltäminen. Mukavassa seurassa viihtyy ja kun sää suosii niin kyllähän sitä ulkoilee mielellään. Jennikin alkaa mitä ilmeisemmin järkiintyä, sillä sisäisen valtataistelun voitti olotila "vähemmän hermona" tilan "enemmän hermona" jäädessä taka-alalle.

Seuraava näyttelykeikka on Sawo Showssa. Mä tosin olen kehässä sihteerikkönä la & su aamusta iltaan, koirani vain hetken jossain toisaalla. Pikkusen vain tuntuu siltä, että onko tuon kaljun & laiskan kääpiön kans mitään järkiä lähtä liikekannalle. Noh, kattotaan 2 viikon päästä, ehtiihän tässä vielä mieltään muuttamaan jos haluaa niin tehdä.

Aijjuu, pitää vielä sanoa, että meidän koirat sai teltan, ihka oikean teltan. Se on semmonen pieni 6-kulmainen "kevythäkki" joka muistuttaa pientä sirkustelttaa. Sinne mahtuu melko monta corgia ja agikisareissuilla siellä nukkuu leveästi reilumman kokoinen sakki. Mahdun sinne jopa itsekin sisälle - kokeiltu on meidän olkkarissa. Tuossa allaolevassa kuvassa näkyy semmonen samanlainen.

BigWoodsFoolnIdeal_ShiwaccaAoineAth.jpg
Koirat on Femma ja Misiun tytär Paris (MVA Shiwacca Aoine Athas)

Kuvia näyttelystä TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ (jälkimmäiseen linkkiin tulee vielä lisääkin kun jaksan niitä pienennellä)