Johan on tämän akan elämänlankaa koeteltu viime päivinä. Ensimmäinen yritys nirrin poisottoon oli perjantaina kun ajelin Tupokseen kuvaamaan Minnan bortsuja ja lampaita. Tuolla Revonlahden ja Limingan välissä suotaipaleella ollessani vastaan tuli auto peräkärrin kanssa ja eiköhän ihan siinä ko. auton ollessa keulani edessä lennä sen peräkärrystä vesivanerilevyt huitsin kuikkaan. Toinen sinkos pientareelle vaarantamatta kenenkään henkikultaa, mutta toinen levy tuli kuin heittotähti mun tuulilasia kohti laakana. Siinä vilahti elämä sekunnissa silmien edessä mutta silti tuo levyn kohtitulo tuntui kestävän ikuisuuden. Kummallinen tunne, ei osaa tuon selkeemmin kuvata. Levy tippui kuitenkin tielle juuri kun autoni keula kohtasi sen ja vielä toinen reuna oli ilmassa, sillä pamaus levyn osuessa renkaideni alla maahan oli VALTAVA. Eikö sitä *aikuistensana* kuormaa voi *aikuistensana* sitoa niin, ettei muut ole vaarassa? Jos oltas oltu metri pari edempänä, ei Kattia, Misua ja mua ehkä enää ois... ehjänä ainakaan...

Toinen (kolmas, neljäs, viides... viideskymmenes) hengen poisottoyritys oli viime sunnuntain hazardi-reissu Agirotuun. Lähtö su aamulla 02.00 ja paluu maanantaina aamuyöllä klo 03.00. Kuvasinkin tuon viikonlopun unimäärääni niin, että heräsin lauantaina 07.15 ja sen jälkeen 50 kertaa auton ratista ja lopulta maanantaina 7.30 soittaakseni töihin, että en tosiaankaan ole työkykyinen ja lomarahavapaata ottasin jos saisin silvuplee. Sain ja nukuin vähän lisää vielä, mutta sekin uni loppui Jennin eläinlääkärileikkeihin, joista sain jokseenkin väsyneenhysteeriset kilarit. Leikkiköön nalleillaan, mutta koirat jätetään rauhaan vaikka "äiti on vähän väsynyt"... se siitä!

Treenejä ennen agirotua

Perjantain paimennussession jälkeen poikkesin vielä ilta-aurinkoa ihastelemassa tuolla hiekkakuopilla. Misiu ja Katti sai juoksennella hetken ja minä ryömin hiekassa yrittäen kuvata niitä ilman että varjoni osuu joka kuvaan. Jotain ihan kelpoja tuli. Löytyvät sieltä mistä kaikki muutkin.

KattiPaimenkoiraksiko.jpg
Katti on niin viisas, että se oppi autossa istumalla nämä bortsujen paimennustuijotusposeerausasennot. Eiks se Minna ollut niin että pää matalla...

smIMG_1241.jpg
... siis silleen tälleesti?

Lauantaina treenailtiin kimpassa Käpiksessä. Kenttä oli kokenut merkillisen laajenemisprosessin, josta kyllä superkiitos menee Tanjalle! Kiva oli rakennella treeniä kun oli tilaa mihin rakentaa eikä tarvinnut turppaita väistellä. WOW!

Harjoitus oli rata, jonka itse kyllä suoritin pääosin pätkissä, enkä jäänyt jankkaamaan ratasuoritusta suorituksen perään. Sellaisessa ei ole mitään järkeä. Otin koirillani radan palkaten aina välillä ja sitten hioin joitain kohtia, Misiu ei mennyt rataa edes sinne päinkään kokonaan. Se vain otti vähän kontakteja, umpikulman pujolle putkesta "heittoa" ja pikkuisen fiilistelyä. Hyvässä vireessä oli. Kiva jutti!

Fyralla otin rataa pätkissä ja palkkasin erityisesti kontakteilla. Se oli kuuliainen ja yhteispeli oli mukavaa. Hermostua ei tarvinnut ollenkaan! Kivakiva! Puomin ylösmenokontaktin kanssa pitää alkaa työstämään tosissaan, sillä ilman mun PRRRRRR hiljennystä se ei kyllä sille maalipätkälle saa askeliaan osutettua. Opetusjuttu, mutta ei varmasti viimeinen eteen tuleva sellainen.

Femmalla otin aluksi aidan taakse jääntejä ja hyvin se jo asian osaa. Radan tein sillä kokonaisuudessaan, mutta eka yrittämällä piti palauttaa turbovaihteella juossut neitokainen uudelleen puomille kun meinasi tulla hei-me-lennetään kontakti. Pahus! Joko se tuokin keksi, ettei alas asti tarvii juosta vaikka tarviikin? Askel taaksepäin ja oikean juoksulinjan merkkausta tiedossa. Muilta osin meni kyllä hienosti Femman treenit ja se varsinainen ratasuoritus. Parannellessani radalla tekemiäni kohtia, pujolla vähän jankkasin kun tuppas loppupujolla olemaan vähän painetta seuraavan esteen vetäessä sitä jo puoleensa. Me ei vain edetty ennen kuin se mokoma kiemurtelu meni oikein. Hyvä tuo kääpiö kuitenkin on ja juoksusta ei vielä näy merkkiäkään, joten eiköhän 4 starttia ens viikonloppuna Kokkolassa sitäkin kiituria kutsu. Saa nähdä mitä sanoo nurmiradasta. On juossut vain soralla tähän saakka...

Ella meni vain Jennan kanssa. Mä olin sille vain tylsä autosta remmiin ottaja, Jenna sai huolehtia loput hauskanpidosta. Hyvin se hommeli menikin ja seuraavana päivänä agirodussa niiden menoa ei tarvinnut yhtään hävetä. Päinvastoin! Jenna saa kyllä kartturoida Ellaa ihan miten tahtoo vaan juoksennella. Onhan se ihan hyödyllistä puolin ja toisin - siis nähdä oma koiransa jonkun toisen ohjaamana ja vastaavasti ohjata itselle vieraampaa eri tyyppistä koiraa.

Agirotu

Tuonne se vain vuosittain on mentävä vaikka startit on täysin epävirallisia. Täytyy kyllä olla päässä joku paha vamma, että on valmis ajamaan Ylöjärvelle asti agilityä leikkimään. Vamma tai ei, hauskaa taas oli!

Lähdettiin Hannan ja Jennan kans ajelemaan kahdelta Raahesta ja perillä oltiin seiskan jälkeen. Viimeiset sata kilsaa oli tuskaa ja silmiä painoi tosissaan. Olin yrittänyt 1,5 h nukkua ennen lähtöä, mutta se oli kyllä kokonaan kymmenen minuutin välein havahtelua siihen onko kello jättänyt herättämättä. Miksen mä osaa nukkua, jos pitää herätä tiettyyn aikaan?

Kilpailevien joukkueiden rataantutustumiset oli jo 8.15 ja kaikkien oli tuolloin se tehtävä. Aikaisempien vuosien tapaan porrastettua tutustumista ei enää ollut. Mikä lie ollut ajatus tässä yhteissekoilussa? No meidän joukkue lähti jo kuudentena joukkueista, joten ei ollut pitkä tuo odotteluaika välissä, mutta jotkut joukkueista starttasivat vasta kolmen jälkeen. Hiven aiheutti närää tuo systeemi, mutta ehkä syystäkin. Arvokisoissa mä ymmärrän tommoset odottelut kun ohjaajat on kokeneita, mutta että epävirallisissa karkeloissa ja osa vielä agilityn alkutaipaleella. Jos tämä tämmöseksi menee, tulee kyllä olemaan aika hankalaa saada sinne joukkueisiin vähemmän agilitykilahtaneita ohjaajia vain ihan huvin vuoksi koko päiväksi kökkimään.

MisiuLahetysAidalle.jpg
Wau! Se (Misiu) muuten irtos ja hyppäs tuon "myrkkyhypyn ei minnekään" oikein.

Me Misiun kanssa aloitettiin meidän joukkueen taival. Radan alkusuoran jälkeen olleen putkirysässä olin suunnitellut vieväni Misiun nenästä oikeaan putkenpäähän, mutta olin mä vain niin kovasti ylpeä koirastani kun se yht'äkkiä irtosikin ohjauksestani ja haki vauhdilla sen OIKEAN putken pään. Siinä iloitessani meinasi mennä vähän ohjaussuunnitelma v*duralleen, mutta pelastin kuitenkin homman ja pääsin takas juoneen. Puomin alastulon nillitin aika tarkasti, mutta sallittaneen meille pari ylimäärästä sekuntia puomilta tulevia kisoja ajatellen. Loppusuora oli koko radan pitkän sivun mittainen ja se meni muuten hyvin, mutta vimosen hypyn rima tulis alas. Veikkaan että se käänty hypyllä mua kattoon taaksepäin vähän pahassa vaiheessa ponkasua, mutta varma en voi olla. Videolta vois tietty tarkastaa mitä tapahtu... kun vain ois se video... eipä semmosta videoivaa ystävällistä sielua paikalla näkyny. Viime vuotinen agirodun juutuuppaus ei siis tänä vuonna toistu. Olipa miten oli, Misiulle erinomainen vitonen ja nopea aika (36 ja risat, kahdella kontaktiesteellä).

JolaRenkaalla.jpg
Jollen ja Pian menoa

Toisena radalle lähtivät Jolle & Pia. Meidän katselijoiden mielestä Jola teki hienon nollan, mutta Pia rikkoi kuplamme kertoen, että hylsy se oli. No - tuollahan ei ketään hylätä, joten siitä tuli vain sakkoaikaa 10 sekkaa. Joku possuilu siellä oli vitosen edestä vielä tullut. Kiva vauhti kuitenkin, se on pääasia!

NataMaalisuoralla.jpg
Natan näyttävä maaliintulo

Kolmantena oli vuorossa Nata & Tarja. Vauhdikasta oli meno, mutta valitettavasti pujo "väärältä puolelta" takkusi muutaman virheen ja sekuntien kustannuksella. Nassi kuitenkin kiri semmoista kyytiä loppuradan, että näki siinä yleisö kuinka lujaa cardi voi radalla kipittää, tai ei sitä kipitykseksi voi sanoa - se lensi!

EllaMaalisuoralla.jpg
Jenna ja Ella, maalissa - yhdessä!

Ankkurina oli meidän Ella Jennan kanssa. Eipä menosta huomannut ollenkaan sitä, että yhteisiä harjoituksia oli takana vain yksi ja sekin edellispäivänä. Jenna taas tapansa mukaan kyykytti meitä juoksemalla Ellan kanssa nollan. JJJJUST! Kiitti Jenna mahdottomasti! Kiva oli katsoa Ellan ja sun menoa ja älä kuvittelekaan, että se oli teille vimonen yhteinen kieppi radalla :-D

Joukkueen kokonaistulos näytti tältä:

24. Korviin Käytetty wecoca 40vp - aika 169 - yht (virheet+aika) 209
Misiu & Johanna Flinck 5vp - 36,39
Jola & Pia Alatorvinen 15vp - 39,86
Nata & Tarja Mulari 20vp - 51,45
Ella & Jenna Tokola 0vp - 41,3

Oltiin siis todella mukavasti 72 tuloksen tehneen joukkueen joukosta sijalla 24. Ei siis aihetta hävetä ;-) Agirodussa tosin ei ole tuon taivaallista merkitystä mikä on tulos, voittaako vai häviääkö. Pääasia on pitää hauskaa!

tiimipaikallaan.jpg
Ittensä voi nolata näinkin!

Kolmen jälkeen osallistuttiin pukukulkueeseen. Aikaisemmin cardeilta ei ole tässä karnevaalikulkueessa ollut edustusta, mutta tänä vuonna sitten teemailtiin "Jaloissa säästetty, Korviin käytetty" sloganin mukaisesti. Porukan persjalkasimmat + Pia ja Hanna veti päälleen ylisuuret haalarit, kääri lahkeet niin, että jalat näytti kamalan lyhyiltä PLUS teippautti päänahkaansa ylisuuret kumikorvat. Koiria ei puettu, ne sai olla naturelleja. Kannettiin kylttejä "Jaloissa säästetty, KORVIIN KÄYTETTY" ja "Cardi Can", liehutettiin Walesin lippua ja Hanna jakoi rotuesitteitä yleisölle. Ei me mitään pukupalkintoa saatu, mutta who cares? Oltiin mukana. Misiu innostu tuosta Walesin lipusta ihan tosissaan ja kulkueen jälkeen se liihotteli lippu suussa mielissään. Ois pitäny alun perinkin antaa se sille kannettavaksi!

MisiuLippupoikana3.jpg
Lipunkantaja ensi vuonna?

ALO-joukkueemme vuoro oli iltapäivällä vasta. Rataan tutustuttiin taas kaikki yhdessä ja tiedossa oli, että loppupään joukkueilla tulee piiiiiitkä ilta. Meillä oli taas tuuri muassa ja saatiin lähteä jo toisena joukkueena radalle. Melko iso shokkendaali vain alojoukkuelaisille oli radalta löytynyt täysmittainen pujottelu, johon tultiin umpikulmasta...

DimmuAitoo.jpg
Tiina ja Dimmu menossa kohti A-estettä

Hommelin aloittivat Tiina ja Dimmu. Ihan vähällä oli, ettei Tiina tutustunut Teivon raviradan aluskasvillisuuteen kun yhtäkkiä kesken radan kuoppa pääs yllättämään. Tilanne näytti aika pahalta, mutta onneksi tasapaino löytyi. Sen johdosta vain Dimmu lipsahti yhden hypyn ohitse. Rata jatkui sujuvasti pujolle saakka, jossa sitten tuli vähän säätämistä. Loppurata meni taas todella sujuvasti.

OivaAitoo.jpg
Oivamainio ja Seija

Kakkososuus oli Seijalla ja Oivamainiolla. Oiva teki omaa tarkkaa työtään ja pujotteluhan se Oivallakin sitten ne virhesekunnit toivat. Noh - niin toi monella muullakin, sillä pujon olemassaolo alo-radalla oli kyllä se kuuluisa "kerta se on ensimmäinenkin". Hemmetin hyvin kaksikko kuitenkin suoriutui siihen nähden, että hää on nähneet agiesteet viimeksi toukokuussa agileirillä. HYVÄ HYVÄ! Kannattaskohan teidän nähdä niitä esteitä vähän useemmin ja miettiä niitä virallisiakin ;-)

GigaPuomilla.jpg
Giga & Hanna puomilla

Kolmososuuden kiiturina olivat Hanna ja Giga. Kiksu joutaa jo tosissaan oikeisiin kisoihin, sillä kaksikon meno oli ihan kisavalmista. Yksi rima siellä taisi tulla alas vai oliko se nopia esteen ohitus, emmä muista. Pujo kuitenkin meni puhtaasti, koira eteni hienosti ja Hanna ohjasi taidokkaasti. Todella nopea aika ja vain vitonen radalta. Jokos se kisailmo on täytetty?

VelttoMaaliin.jpg
Velton kans maalissa

Ankkurina oltiin sitten Velton kanssa. Meidän yhteinen agihistoria on aavistuksen pidempi kuin Jennan ja Ellan, mutta ei häävisti. Kerran agileirillä toukokuussa kokeilin Velttoa pari estettä viedä ja kesäkuussa treenattiin kerran Käpiksessä - siinä se! Velttohan on tunnettu "verkkaisena poikana" tuolla agilityradalla, mutta kyllä se kuulkaa sitä moottoriaan piilottelee taitavasti. Lisähauskaa aiheutti Veltonkin kanssa se pujottelu kun sitä ei kuulemma ole treenattu oikeastaan ollenkaan, likimain yhtään. Kuudella kepillä ja verkoilla jonkun kerran - that's it. Jotenkin siinä tuli tunne, ettei se Fyran pituushypyn harjoittelemattomuus ennen kisaamista kuulostanutkaan enää niin extremeltä. Nyt olin lähdössä radalle koiralla joka ei ole edes opetellut 12 kepin pujoa - justiinsajuu! No eipä siinä auttanu ku yrittää ja toivoa parasta.

Lähdössä innostin Velttoa vähän pannasta vastustamalla ja sitten "tönäisin" sen radalle. Alkusuora meni ihan hyvin ja ensimmäisen putken kohdalla jännitin alkaako se sen esteisiin k*semisen. Piti vähän vedättää sitä putkesta pois joutusampaa ja siinä sitten muurille vienti meni vähän sössöksi. Veltolla ei oikein ollut vauhtia ponnistaa kun oma ohjausvauhtini pysähtyi. Yli se kuitenkin meni, mutta palikka tuli alas. Siitä kaarreltiin sitten aitojen kautta A:lle ja sen nähdessään tyyppi oikein kiihdytti. JOO-OO, kiihdytti! A:lta putkeen ja sieltä sitten vienti umpikulman pujolle. Meni kuulkaa kuin väärä raha yleisöön. Tehtiin katu-uskottavasti puhtaat kepit, täähän on vallan hauskaa! Putken kautta aidalle ja puomille, josta sitten kolmen aidan loppukaarros ja me oltiinkin maalissa. Ei oltu nopeimpia, mutta ei lähelläkään hitaimpien aikoja. Hyvä Veltto! Hieno jätkä!

VelttoPujottaa.jpg
Kas näin, tyyppi pujottelee vaikkei osaakaan...

Alo-joukkueemme piti yllä perinnettä, että pysyttiin kympin sakissa. Sijoitus oli yhdeksäs 21 joukkueen saldosta:

9. Jaloissa Säästetty wecoca 55vp - aika 222,92 - yht (virheet+aika) 277,92
Dimmu & Tiina Hietala 25vp - 58,68
Oiva & Seija Karjanen 20vp - 67,27
Giga & Hanna Sillanpää 5vp - 45,29
Veltto & Johanna Flink 5vp - 51,68

Katsottiin vielä Tyhjisten Torakoiden rata, jonka suoritus oli vasta ALO-ratojen loppupäässä illalla ja odotettiin tulokset. Kotimatka alkoi klo 19 ja risat. Parkanossa pysähyttiin eka kerran syömään. Seuraavan kerran Juustoporttiin ja siitä sitten taiteiltiinkin Kokkolan eipiisiille saakka. Hanna ajoi välin Parkanosta Kokkolaan ja mä urakoin sitten musiikin voimalla loppumatkan. Urheasti siinä autossa koitettiin toisiamme hereillä pitää, mutta kova se on urakka kun jokainen on justiinsa yhtä sippi.

Noh, ensi vuonna sama homma uusiksi jossain... missähän... oma villi veikkaukseni on Turun suunnalla jossain.

Kuvia mun kameralla otti myös Hanna-Kaisa.

Maanantaitreenit

Maanantain elvyin reissusta ja zombie olin vielä illallakin. Treenasin kuitenkin Konnan kanssa pienet tehotreenit ja palauttelin sitä vähän ruotuun. Ensin se koitti kattella omia linjojaan, mutta pienen "pakko-käsilaukkuagilityn" jälkeen se alkoi kuunnella. Melkein seurautin sitä esteeltä toiselle ja kyllä Konnaa potutti tuommoinen pidättely. No - jos ei semmonen meno oo agilityä Konnan mielestä niin ei oo munkaan, joten siirryttiin sitten ihan oikeaan liitoon. Hienosti meni koukerot. Otin A:n kontakteja, oikeisiin putkiin osumisia ja pujon nopeutusharjoituksia ja niitä viimeksi kisoissa pieleen menneitä pujolta nenästä kääntämisiä. Wubba sai kyytiä!

Kattikin pikkuisen leikki agiliitoa. Muutamia aitakoukeroita sillä otin, takaahyppyjä ja välistävetoja pääasiassa. Pentu taas treenas tietämättään. Hauskaa tommonen pennun "huijjaaminen" oppimaan :-D

Tiistain työt

Töissä kävin vielä aika hitaalla, mutta sain sentään yhden isomman projektin valmiiksi. Tai no melkein valmiiksi... juuri ennen viimeisiä muotoiluja alkoi keskusyksikkö pöydän alla pitämään semmoista elämää, että olin varma sen joko räjähtävän tai muuten vaan pimahtavan. Hiirikin "kuoli". Se siitä, oli lähettävä kotiin ja toivottava että huomenna ois parempi päivä - itsellä ja sillä riivatun keskusyksiköllä.

Nyt iltasella tein kotona kompuutterihommia ja sain taas monta ihmistä iloseksi, itsenikin. Cardi Can - really! :-D