Suunnittelemani 16 starttia KLAGissa kutistui kahdeksaksi. Perjantai-iltana Titus päätti raiskata Femman ja kääntäessäni Femman katolleen jouduin toteamaan, ettei Paappa houraillu. Juoksu oli alkanut. Noniin, yksi pieni elefantti pelistä pois. Ilmoittelin Pialle ja Marikalle, että nou hätä, saa nukkua hiven pidempään koska lähetään vasta kolmosten aamustartiksi. Aamulla sitten päätin leikata Misiun ja Ellan kynnet vielä nylkylyhyiksi kisojen kunniaksi ja väännellessäni Ella-spagettia, huomasin että samassa hapessa on senkin takalisto kuin Femmalla. ARGH, enhän mä ois halunnukkaan kisata noitten kans - ENPÄ!

Pian kans lähdettiin ajelemaan kohti Kokkolaa ja kyytsässä oli vain kuninkuusluokkalaisia (Viski, Konna ja Misiu), yksi kuningatar (vast'ikään veteraaniksi juhlittu Jola) ja hupimatkalle mukaan päässyt 3-kuinen rimpsessa Katti. Matkalla jo soittelivat kisapaikalta, että missäs hiivatissa me ollaan. Täällä.... hmmm.... Himangalla... kai...

Kokkolan kauniilla kisapaikalla oltiin ajoissa ja puskettiin telttaa ja kevythäkkejä pystyyn. Ehdittiin vielä mainiosti käyttää koirat kävelylläkin ennen rataantutustumista. Eka rata oli Jämsän käsialaa ja se oli aivan mentävissä oleva JOS VAIN olisi ohjaajalla lantussa leikannu. Ainoa mikä sillä radalla mua närästi, oli sen ihanneaika, jonka seurauksesta vain yksi noin 50 kisaajasta sai tehtyä miinustuloksen. Ois varmaan ollu säätämisen varaa tuossa aavistus ylöspäinkin, sillä nopein nollahan se joka tapauksessa voittaa.

Konna oli tottelevaisella tuulella ja rento. Tokihan sitten koiran ollessa ruodussa, pitää mun alkaa mokaamaan oikein urakalla. Kesken pujottelun otin Konnan sieltä pois. Koiraparka katsoo, jotta ois tuossa vielä kaks tikkua ollu kierrettävänä, mutta totellaan nyt kun pyydät. Petra ikuisti tuon tilanteen yhteen kuvaan:

smIMG_3118.jpg
Koiraparka... tottelee vaikkei tahtos...

Misiun kanssa meni periaatteessa hyvin, mä en vain osunu esteisiin. Tai siis MÄ osuin kyllä esteisiin, mutta en koiralla... Ei voi rengasta koira hypätä jos ohjaaja seisoo sen edessä. Ei voi koira päästä A-esteelle jos ohjaaja ohjaa sen ensin melkein keinulle siihen viereen ja sitten olettaa että se paikaltaan kapuaa ylös. No onneks siitä tuli hylsyrata, tulos ois ollu jottan luvattoman huonoa. Loppukoukero siinä oli hyvä ja toiveita nostattava ja välillä tapahtuneet onnistumiset vauhdikkaita + puomin alastulokontakti tarkka. Olen miettinyt tuon radan floppaustani ja ehkä Misiun menohalut versus mun rataantutustuminen ei vain kohdanneet. Tuli niin yllätyksenä se Misiun vauhdikkuus. Olin huono!

Lauantain iltakisassa Sivosen Vesa (vai oliko se Vesan rata ees?) oli tehnynnä putkiansaa heti alkuun. Aika moni napsahti heti siihen, mutta mä en Konnan kanssa voi paljon kommentoida sen kohdan vaikeutta kun meidän moka lähti ihan eri suuntaan ja hylsyksi saakka. Konna kaatui pahasti ekassa putkessa ja ehkäpä tämä aiheutti sen ajautumisen ihan kilikilikili-reiteille seuraavan esteen jälkeen ohjausyrityksestäni huolimatta. Me lähestyttiin hylkyrysää aivan eri kantilta, eikä näinollen päästy ees kokeilemaan oisko meidät hylätty siinä paikassa missä muutkin. Jälleen kerran Konnalle tuotti hankaluuksia hahmottaa saman värisen puomin ja putken yhtälö. Otettiin se "hylsyputki" vielä väärästä päästä noin niinku lopullisen hylsyn merkiksi. Sen jälkeen päätin näyttää, että kyllä me osataankin ja vedin Konnan A-esteelle saakka aika tyylikkäästi vaikka itte kehunkin. A:n kontaktin jälkeen vapautin sen ja painuttiin palkalle.

Misiun iltarata suoritettiin vesisateessa ja esteet oli tositosi liukkaita. Hylkyrysää (putki puomin alta) oli siis lähestyttävä vaarallisemmalta, mutta koiralle suoremmalta reitiltä. Ei ongelmia, Misiu osui taitavasti. Puomille noustessamme näin nurkkasilmästäni kuinka tuomarin käsi nousi ja mä jäin märehtimään että varmasti se ylösmenokontaktille osui. Sen vuoksi meni sitten puomin jälkeinen keskittyminen hetkeksi sekaisin ja melkein ajoin Misiun hylsylle. Siinä tuli esteen ohitus ja sen korjaus söi vähän aikaa. Alkuperäinen tämän märehtimisen aiheuttanut virhe ei ollutkaan puomin kontakti, vaan vasta puomille tullessamme takana tipahtanut kummitusrima. No kymppi radalta, mutta vaikka piti yksi esteelle lähestyminen ottaa uusiksi, pääsimme n. 4 sekuntia alle ihanneaikaan (46 sek) ja sijoitus 20. noin 50 kisaajasta! Sillä kelillä se ei ollut mitenkään huono suoritus. Misiu on alkanut juosta tosissaan noissa kisoissa. Tämä Petran taiteellinen kuva kertoo kaiken meidän KLAG-viikonlopun menomeiningistä:

speedymisiu.jpg
Vauhtiko se oli meidän ongelma?

Pian päiväsaldo oli Viskillä kaksi metriä hylsyä ja Jolalle yksi metri samaa ainetta ja yksi komia nolla. Pia analysoikoon tuota enempi omassa blogissaan. Mä vain en ole onnistunut aikasemmin näkemään Jolalta tuota nollarataa komiampaa suoritusta. Se koira oikiasti juoksi, meni ja teki!

Kotimatkalla tuli vettä enemmän kuin Esteristä ikänä ja välillä oltiin vesiliirrossakin metrikaupalla. Piti vain luottaa TIOn uusiin renkaisiin ja hyvään tuuriin. Hevosiakin kotimatkalla nähtiin. Kummia heppoja vain kun eivät ole aitauksissa ja niillä on sarvenalut päässä... Kotona oltiin la-su välisenä yönä yhden jälkeen. Tässä vaiheessa olin hyvin kiitollinen Femman juoksusta, sillä sen rataantutustuminen olisi ollut sunnuntaina klo 8.

Sunnuntain aamustartissa oli Konnan vuoro ensin. Kokeiltiin Marikan kanssa uutta juttua, että se on radan reunalla koko suorituksen ajan. Voin sanoa ettei toiminu, ei vähääkään! Hylsy tuli taas alkumetreillä ja esteisiin osuminen oli niin ja näin. Veitsen terällä mentiin koko aika. Kävin tekemässä maksetun kontaktiharjotuksen ja toteamassa, että Konnalle se radan varsinainen hylkyrysä ei olis aiheuttanu mitään onkkelmia. Lopetin puomin kontaktien jälkeen ja painuin palkkaamaan. Konna tosin kävi niin kierroksilla, että palkkaaminen muuttui viiden minuutin kyljellään rauhoittumiseksi. Tai siis Konna makasi, mä silittelin. A:n kontaktista on hieno kuvakin olemassa todisteena:

smIMG_4248.jpg
Vain umpisokea puusilmä ei näe tuota osumista. Miten se saakin kinttunsa noin?

Misiu oli tuolla radalla tosi hyvä. Nopeus oli viikonlopun mukaista ja se vain kiihtyi edellispäivästä. Kontaktiesteet meni loistavasti, ohjautuminen hienosti ja hylkyrysät ei tuottaneet mitään päänvaivaa. Vain yksi rimanpahanen tuli tiukassa kurvissa alas. Ehkä vähän hätäilin kaarrosta turhan tiukaksi ja Misiullehan semmonen siivekkeiden nuoleskelu sopii. Se kostautui. Toisen mokan tein pujolle viennissä kun takaperin heitelty valssi suuntautu liikaa taaksepäin kun sen olis pitänyt suuntautua sivusuunnassa enemmän. Melkein sain Misiun osumaan renkaalle, mutta onneks pelastin mitä pelastettavissa oli. Pujon alotuksessa ei tullut virhettä ja matka jatku. Aikaa se tosin söi kun tommosen idioottilenkin koirallaan juoksuttaa. Ihanneaika kuitenkin alittui kivasti ja vitosella oltiin 11. noin 40 kisaajan joukosta.

smIMG_4177.jpg
Jossun huono takaperinvalssaus. Ei oo silmiä selässä ei...

Sunnuntain päätti hyppäri, joka oli Sivosen Vesan käsialaa. Mineillä ja makseilla oli vähän erilaiset radat. Muuri vaihtoi paikkaa aidan kanssa ja suoritussuunta muuttui ko. kohdassa. Myös putkien ja muutaman aidan paikkoja säädeltiin minien jälkeen makseille vähän isommaksi ja tilavammaksi. Hienoa Vesa!

Misiun rata oli viikonlopun parasta Misukkaa. Nyt vauhti oli vain kasvanut entisestään ja ois ollu jännä tietää kuinka paljon me ihanneaika alitettiin vaikka yksi ylimääräinen estekin suoritettiin. Rata oli siis hylsy, mutta jos mä olen pelännyt sen vauhdin hiipuvan ja innon laskevan niin väärässä olen ollut. Meidän pikatreenit jättipalkkauksella alkaa tuottamaan tulosta. Nyt jätin ruokakupin sille kehän reunalle ja hylsy varmaan aiheutui siitä, että Misiu luuli jo tulevansa loppusuoralle irroten hienosti eteenpäin melko matkan. Joo, käskin sen kurviltaan takas ja jatkettiin sitä muuten "nollarataa". Missään vaiheessa Misiulla ei into tipahtanut ja meno lannistunut. Loppusuora jatkui namikupille saakka. Misiu oli siellä paljon ennen minua ja aivan täpinöissään. Minä tanssin melkein ripaskaa ilosta. Saatiin kovasti kehuja kanssakilpailijoilta tuosta Misiun vauhdikkuudesta ja määrätietoisuudesta. Lisää näitä kisoja nyt ja vähän äkkiä!

Konna oli tuolla radalla aamurataan verrattuna ihan jees. Vähän se louskutti leukojaan ja rima tuli jossain kohtaa alas kun mä meinasin taas kontata, mutta aivan passeli suoritus silti. Melkein loppuun saakka päästiin vitosella, mutta sitten tuli mulla arviointivirhe. Tai siis se virhe tuli jo rataantutustumisessa kun kuvittelin Konnan hyppäävän pituushypyn eri kulmassa kuin se loppupelissä hyppäsi. Siinä kulmassa sillä ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa "eteen"-käskyllä kuin hypätä edessään oleva este. Oikea olisi ollut se vieressä oleva. Takaaleikkausta ois pitänä harrastaa siinä kohassa. Opittiimpa taas jottain. Hyvä mieli kuitenkin jäi tuosta suorituksesta. Se ei prima ollut, mutta ei kilissykkään ja yhteistyötä tehtiin. Hyvä Konna!

konnankilahdus.jpg
Konnan halipulakilahdus Petran kuvaamana.

KLAG on kyllä superviikonloppu kesän agiliitojen vertailussa. Kaunis paikka, kiireetön aikataulu (1-2-3-1-2-3) ja aikaa seurata muitakin luokkia & seurustella tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Tänä vuonna erityiskivaksi sen teki paitsi matkaseuran miellyttävyys ja meidän tähtiryhmässä treenaavan Saran & Sirun kakkosluokkaan nousu neljässä startissa, myös Petran kanssa pitkästä aikaa hengailu. "Olga ja Otto" oli taas vauhdissa ;-) Josko tuota usseemminkin joudettas jottain vastaavaa harrastaan?

Petra testaili mun kameraa viikonlopun aikana ja paljon otin kuvia minäkin. Noita kuvasia näkee kahesta eri paikasta: TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ . Älkää kysykö kuka otti minkäkin kuvan. Varmaa on vain se, että jos mä olen kuvassa, kuvaajan täytyy olla Petra ja jos Petra on kuvassa, mä taidan olla kameran takana (ellei se testannu sitä aikalaukasinta)...

Kattin viikonloppu kisoissa oli oikein mukava. Se mainittiin jopa kuulutuksiss:  "seuraavaksi radalle Johanna Flink ja cardigan Misiu. Johannalla näytti olevan radan reunalla suloinen tulevaisuuden lupauskin kasvamassa...". Niinpä! Suloinen ja lupaava oikein toden teolla.

Catwalk3kk_kisatunnelmissa.jpg
Radan reunalla...

Catwalk3kkB.jpg
... ja lupaava, ulkoisestikin. (kuvat Petra)

Päivän aikana törmäsimme vielä yllättäen Misiun tyttärentyttäreen taustajoukkoineen. Mukavan täpäkkä rekku oli, tosin ei kotona yhtään ongelmaton - päinvastoin. Lohdutettiin siinä omistajaa, että yhden hankalamman tapauksen kanssa oppii koirista enemmän kuin kymmenen nöösin, joten onnea vaan tuleville harrastuksille. Otuksessa oli todellakin ainesta, mutta saman verroin myös haastetta! Ja tältä se näytti:

smIMG_5020.jpg

Ja kun geelikuvia otettiin, joutu se tuo Konnakin pönöttämään fiksun näköisenä. Sen komeus ja viisaushan on todistettu jo moneen kertaan, mutta aina sitä vain jaksaa ihailla:

smIMG_4513.jpg smIMG_4511.jpg

Mistähän mä saisin tollasen Konnan? Mä en taho malia, mä tahon Konnan kloonin :-D