Eilen kisattiin OKK:n Haukkukeitaalla iltakarkelot. Urheilumeininkiä tarvittiin mun viiteen starttiin, sillä ilmoitettuna oli Femma, Fyra, Misiu, Ella ja Konna. Tuomarina oli Mujusen Salme ja ainakin ykkösluokkalaiset ootti Salmelle tyypillisiä suoria baanauksia. Sitä saatiinkin; suoraa! Rata oli yksinkertainen M-kirjaimen muotoinen helppo baanaus. Oli siellä silti omat nakkikohtansa piilotettuna ja kosahtelihan sitä noihin yksi jos toinenkin. Ykkösen radalla minun kohtaloksi koitui rengas, jolle en näköjään sitten videon perusteella osannut ohjata koiraa sitten alkuunkaan. Sekä Femma että Fyra tottelivat kiltisti renkaan ohi ohjaamistani. Ei voi koiria moittia siitä kun tekevät niinku näytetään. Jossulta heikko esitys!

Femma meni ensin. Radalta tuli renkaan ohituksen lisäksi loppusuoralla muurin ohitus ja videolta voi vähän kyllä aistia, että olisin minä voinut sen varmemmin sille näyttää. Kai taas oletin että kyllä se suoraa esteille osuu. Ei sais olettaa ei. Muuria uusiessa tuli sitten vielä palikka päältä alas, joten loppusaldo 15 ja ihanneajan alitus silti 15 ja jottain. Radan jälkeen olin sitä mieltä että Femma oli jotenkin vetämätön, mutta ei se siltä videolla näytä. Lieneeköhän tuon poissaolevuustuntemuksen takana jälleen se riivatun ukkonen joka pyöri siinä kentän ympärillä ratasuorituksen aikaan. Ei Femma sitä näyttänyt pelkäävän, mutta mun oma pelkokerroin oli kaakossa. Oliskohan se voinut aikaansaada minussa alkavan luulotaudin. Onneksi videolla homma näyttää ihan asialliselta FEMMAN osalta:

Fyrahan osallistui agilitykilpailuihin universumin ensimmäisenä maahismetsän rottiksena. Silkasta hetken päähänpistosta ilmoitin sen karkeloihin ja homman järkevyys tuli esille rataantutustumisessa, jossa huomasin, ettei Fyra ole koskaan nähnyt pituushyppyä. No nyt on ja loikka näytti ihan katu-uskottaavalta. Renkaan ohi tosiaan senKIN sain ja sen jälkeen säädettiin jotain tovi yhdellä aidalla. Loppusuoralla tippui vielä yksi rima kun Fyran askeleet ei kertakaikkiaan sopineet esteväliin. Muuten rata meni kyllä kertakaikkisen hienosti ja pelkoni siitä, että Fyra häipyy maisemista ensimmäisestä mutkasta, oli täysin turha. Pikkumusta oli kivasti kuulolla ja teki reippaasti hommia. Pujottelukin meni niinku isoilla tytöillä tai ainakin sinne päin. Tuloksena siis kymppi ja ihanneaika alittui 15 ja risat silläkin. Videollahan se tuokin historiallinen tempaus on:

Kakkosluokkien aikana Katti-Vikkeläinen hoiteli PR-hommia ja hankki kymmenittäin rapsutuksia. Pahus tuota mittään "sosiaalistaa" tartte kun se tekee homman ihan itte. Ainoa mikä vähän vielä sitä öllöttää on hihna. Sen kun panee kaulaan niin pää painaa kaksinkertaisesti. Ehkä se viisaus on painavaa tavaraa?

Kolmosluokkalaiset odotti innolla Salmen suoria ja baanausrataa ja matalia hyppyjä, mutta kas vain - eipä semmosta saatu ja rimat nous tappiinsa. Radan suorimmat paikat taisi olla kaksi suoraa putkea ja pujottelu, mutta siihen se jäikin. Vääntöä oli ja jos vääntö ei onnistunut, koira meni... ja menihän ne mullakin :-D

Misiu lähti minikolmosissa ekana. Tyypillä oli todella menemisen meininkiä ja kolmevitoset rimat ei sitä hidastaneet. Se lipsahti putkiansaan, mutta mä en jaksa välittää siitä nyt yhtään. Se oli sen putkenpään päättänyt jo edellisessä putkessa ollessaan ja mieli ei ois muuttunut vaikka oisin päälläni seissy. Mä olen nyt vain NIIN iloinen sen asenteesta, hyppyinnosta ja siitä kokonaisuudesta mitä sen kanssa radalla oleminen oli olla. Vastoinkäymisiä takana ja nyt se on taas oma ittensä. Mä nautin ja videon perusteella nautti äijjä ittekki:

Ellan kanssa meni myös hienosti. Väännettiin nollaa ja ihan vertailukelpoista sellaista, mutta kolmanneksi viimeisellä esteellä ajauduin liian lähelle seuraavaa siivekettä ja videolta näkee kuinka kumarrun. Tämä aiheuttaa sen, että Ella lipsahtaa 17 hypyn väärälle puolelle. Oishan tuo jo ollukki jos Ella ois sijotusnollan napannu kolmannesta kolmosen startistaan. Johan sen ohjaajan piti päästä mokaamaan koko juttu! Mutta edelleen - who cares kun koira menee kivasti, itsellä on kivaa ja suurin osa suorituksesta meni yli odotuksien. Kolmevitoset rimat ei aiheuttanu hidastelua, nollakulman putki löytyi hyvin, putkiin lähettämiset muutenkin meni innokkaasti, pujottelu hyvin. Itseäni tässä pitää ruoskia jos ketä, mutta koska olen sitten maalis-huhtikuun vaihteen jälkeen alkanut minäKIN itserakkaaksi p*skiaiseksi, en semmosta ilkivaltaa henno ittelleni tehdä. Ehkä ens kerralla onnistun minäkin? Ruoskin mielummin muita :-D *hehhe* Tässä tuo Ellan varsin kelpo esitys. Minäkin olin ihan kelpo sinne esteelle 17 saakka:

Ja sitten pääsemme illan komediapätkään. Lyhyesti sanottuna KONNALLA KILAHTI! Meillä ei ollut mitään yhteistä juttua tuolla radalla, kuminauha välillämme oli solmussa ja vähäinenkin suora oli takertunut esteisiin. Konnankoukkuja riitti ja yleisö sai nähdä esityksen, jollaista eivät taatusti odottaneet. Se teki osan esteistä peilikuvana, osa jätettiin väliin kun alkoi mennä jo niin harakoille tämä juttu ja hylsyjä tuli varmaan seitsemän yhden radan aikana, ehkä enemmänkin. Mua ei edes suututtanut sen kummastuksen vuoksi, nauratti vaan vietävästi kun homma meni niin surkiasti, ettei ihan äkkiseltään voi tuon heikommin mennä. Tyyppi ei taaksensa kattellu ja jos kattelikin, sääti sitten kummissaan jotain omia ideoitaan. Mamman teorian mukaan Konna oli siltä päivää yliväsynyt ja voihan se niin ollakin. Paljon oli koirapojan päivässä tapahtumia ollut ja vasta iltamyöhäsellä päästettiin vapaaksi leikkikentälle nimeltä agilitykisat. Kilahtaa kai siinä huvipuistossa jokainen alle 7-vuotias ;-)

Ottakaa hyvä asento, nolaan itseni nyt ehkä sen Bogart co -historiapläjäyksen jälkeen seuraavaksi pahiten:

Mä kyllä yritin pyhästi alkuradalla olla terävänä, mutta tuo pujottelulta täysin toiseen suuntaan lähtö tuli niin puun takaa, etten semmoiseen ollut yhtään valmistautunut. Siinä meni keskittyminen sitten ihan kokonaan, mutta en mä nyt myönnä ihan niin toivoton olleeni, että se pelkästään ois Konnan tommosille kurveille ajanu. Oli tossa Konnanki säätöä ja oma-aloitteisuutta. Eskelisen Sari oli napannu minusta ihan hauskan kuvan Konnan radalta. Siinä kulminoituu koko homman syvin ajatus: tyrmistys ja huvitus yhtä aikaa:  http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2008-07-02+Oulu/PICT8147.jpg

Kiva ilta tuo silti oli ja paljon hyvää tuli koettua. Femman ja Fyran onnistuneet pujottelut, Fyran kelpo tulos, Femman lähdössä pysyminen, Misiun innokas asenne ja pikkurikettä lukuunottamatta kiva rata, Ellan kanssa melkein ylionnistuminen sen taitotasoon nähden ja Konnalla... hmmm... no jos mä jotain kaivan positiivista niin pujottelun aloitus ja heitto nollakulman putkeen ja siitä kaks seuraavaa hyppyä - se hyppy nro 15kin, joka koitui niin monelle kohtaloksi. Niin ja olipahan Tapsalla ainakin erilainen synttäripäivä ja lahjaksi sai koiralleen keltaisen kilpailukirjan ja multa lupauksen hankkia sen täytteeksi tulevaisuudessa muutakin kuin eka aukeaman tunnistetiedot.

Bytövei, Anne ja Eero nous nyt sinne kakkosiin. Onnea onnea onnea! Tosin mä kyllä oisin potkassu jos niiden taidoilla ois siltä radalta jääny se nolla HAKEMATTA. Tästä alkaa nyt projektit Gia ja Fyra ykkösissä ja sieltä pois niin pian ku suinki. Eka oma koira Nola tahkos ykkösluokkaa seittemän vuotta ja rapiat päälle ja nyt ei todellakaan ole halua tuota samaa enää harrastella. No Nollukan puolustukseksi sanottakoon, että tuohon vuosimäärään mahtu kokonaista 15 starttia. Mä en ollu siihen aikaan häävisti aktiivinen kisaamaan ja eipä noita kisojakaan ollut tämmöstä määrää valittavana kun nykysin on.

Mitenkäs treenit nyt tästä eteenpäin näillä kisakoirilla (kuulostaapa hienolta - Fyra, kisakoira...)?

Fyra: ohjausta, hypyn ajoitusta ja pituushyppyä kontaktiesteitä unohtamatta.
Femma: pituushyppy ja muuri tehotreeniin
Ella: äää - emmätiä, jatkamme kai irtomisharjoituksia
Misiu: katselee muiden treenejä kentän laidalla ja baanaa lopuksi jotain superkivaa saadakseen superpalkan. Tämä linja on nyt purrut paremmin kuin kuvittelinkaan.
Konna: tarkoin suunniteltuja pikkuharjoituksia ja menosuoria, joissa pitää kuitenkin kuunnella mitä perästä viisotaan

Tulossa:

Sunnuntaina agirotu. Mukana Ella ja Misiu plus liuta muita tynkäkoipia.

Viikon päästä KLAG Kokkolassa ja ilmotettu Ella, Femma, Misiu ja Konna. Femman tulollaan oleva juoksu voi tosin sotkea kuviot. Huoliskohan nuo vielä Fyran vaihokkina...?

Heinäkuun 19. pvä on suvun kääpiöihminen saa papilta nimen ja Jossu-täti ja serkku tälläytyy hienoiksi. Siitä seuraavana päivänä on samaisessa pitäjässä geelikarkelot, jolloin Jannu, Femma ja Ringa tälläytyy parhaimpiinsa. Femman mielestä se asu on uimapuku...

Sitten oiski ollu ne ämmämmä-karsinnat, jotka päätin jättää väliin Misiun epävarman kuntotilanteen vuoksi. Ei ois kestänyt pää jännitystä siitä onko se ok vai ei. Ei ois muuten kestänyt kenelläkään muullakaan, olen nimittäin tuon koiran kanssa likimain yhtä neuroottinen kuin olin Tinkan kanssa aikoinaan... aina ja kaikessa ja täysin syyttä ja mielikuvituksen keksiessä kaikenlaista.

Sitten ollaankin jo elokuussa. Voi kauhia. Kesä menee eikä sitä ees huomaa!

Kavereita on paljon Tukholmassa maailmanvoittajanäyttelyssä ja mua aivan ihmetyttää kun nuo karkelot ei aikuisten oikeasti vois vähemmän kiinnostaa. Ainoa selkeä kiinnostuksen aihe on Tuplan kehäkäynti ja näyttäytyminen Dorota-kasvattajalleen, niin ja taitaa siellä olla Rusko-Tärpänveli Moskovasta myös ilmoitettuna. Tsemppiä Marjalle&Tuplalle ja Ruskon poppoolle. Samat jo ennalta nähdyt koirat siellä kuitenkin rinkiä kiertää ja mulle on aivan sama mihin järkkään ne siellä pistetään. Ei yksikään niistä kuitenkaan saamansa tittelin tai palkintosijan vuoksi muutu a) vihreäksi b) kutistu rusinaksi c) kasvata viidettä jalkaa tai d) saa aikaan mitään muutakaan maailmanhistorian mullistusta. Samoja rekkuja ovat ennen ja jälkeen näyttelyn ja toivottavasti omistajilleen justiinsa yhtä rakkaita ja tärkeitä kuin omani on mulle. Voitoskumppa virratkoon mun puolesta vaikka Viking Linen kannelta Tallinnan kautta Travemündeen ja sieltä Suezin kanavalle. :-D

Parasta kai mennä nukkumaan! Hopi hopi!