Fyran mieli on järkkynyt. Pelkokerroin on kaakossa. Raukkaparka joutui kohtaamaan tänään "pikkutarhassa" tällaisen pelottavan ilmestyskirjan pedon:

1817537.jpg
Kuva "lainattu" Annen blogista

Mitään muuta eroa siinä ei tommoseen ollu, muuta ku että se oli poikapuolinen ja se ei elänyt - enää, maanantaina oli vielä potkinut. Itseasiassa siitä oli Fyran edessä vain pala koipea, mutta iso pala olikin ja kyllä se pelotti. Tapsa oli aikansa katsellut tätä kopista luuta tuijottavaa Fyraa, kunnes tuli päästämään polosen pahasta ja vei luun odottamaan seuraavaa esittelyä. Pienempi luu oli sitten kelvannut. Ehkä se luuli sitä pienempää palasta vasikaksi kun ilkes syödä :-D

Jannu vetää nyt tuossa jaloissa omaa päätään kaksi kertaa isompaa luuta ja sillä ei ole koko iltana ollut mitään asiaa meidän muille koirille. Sen keskittyminen on vain yhdessä teemassa. Kuinka saada tuosta mahtiluusta jotain otetta? Kuinka heittää niskalenkillä se omaan punkkaan? Kuinka saada tapetuksi jo valmiiksi tapettu sonni?

Meillä on vietetty luupäivää oikein urakalla. Meidän walesilaiset on vetäneet kupuunsa skotlantilaista ja mukana menossa on ollu myös kaksi saksalaista. SUURET kiitokset sinne minne kiitokset kuuluu!

Agiliideltiin taas

Tänään tuposteltiin Jennan kans (mukana Ella, Konna ja Ornella) ja meillä oli treeniseurana kelpie-juniori. Perustreenillä kontaktien kanssa touhutessa aloiteltiin ja otettiin pujolle vähän kinkkisempiä vientejä. Ellalla meni puomin kontaktit oikein kivasti ja pujolle viennitkin kun vain maltan. Yritin esitellä kuinka ollaan vedätyspujoja opeteltu, mutta nöyrtyä sain. Ei ihan vielä onnannut täydellisesti semmonen hosuminen. Konnalle aletaan rakentelemaan puomille samanlaista kuviota kuin A:lle. Nyt vain remmissä toistoja ja auttamisia niin avot, hyvä tulee. Pujot menikin tässä yhteydessä tuttuun  tapaan eli kulmasta huolimatta hyvin. Pujon nopeuttahan saisi olla tappo-tasasen varmasti enemmän, mutta aina välillä sieltä väläyttelee ne tosipujot olemassaolollaan. Jos on aivot vähän puoliteholla niin ei kai sitä voi täyttä tehoa vaatia toimintakapasiteetistakaan? Saanen anteeksi?

Yksittäisen A:n kanssa Konna sikaili eka erän, minä otin homman haltuun erissä nro 2, 3 ja 4. Ellan A:t tein varmistellen enkä antanut mahkua sikailla. Pitää koittaa kisoissa muistaa nillitellä.

Pikkasen mulla oli oman vauhdinsäätelyn kanssa onkkelmaa kun välillä jäin ku tikku luonnontuotteeseen ja välillä löysin itteni ihan mistä sattuu kaukaa ja typerästä paikasta. Se sitten vähän tuppas varsinkin Konnan kanssa vaikuttaan käännöksien ennakointeihin ja tokihan se "miten mä tässä olen" huomio aiheuttaa itsensä pieksentää ja loppuharkka menee sitten miten menee.

Lopuksi oli 10 esteen koukero, jossa oli vekkuli alku. Aita ja U-putki, josta vienti toiseen U-putkeen nk. "väärään" päähän. Jätin Konnan aidan taakse ja siirryin U-putken kaaren taakse vastaanottamaan. Se kohta onnistui hienosti, mitä nyt Konna meinas tulla Minnan putken saumoista läpi (tulikin... mutta koira sentään oikeasta päästä). Sitten tuli suunnitelmasta huolimatta säätöä ja löysin itseni IHAN toiselta puolelta kuviota kuin olin suunnitellut. Vielä mentiin nollalla  kolmosputki, aita ja rengas, kunnes keinun ja sitä seuranneen aidan jälkeen nuppini sanoi että otappa uusiksi. Ei ole hanskassa tämä juttu nyt. Otettiin uusinta, joka meni kyllä muuten paremmin, mutta yksi rima tuli alas ja keinu oli H-I-D-A-S. Paluu juurille... keinutreeniä tiedossa Konjamiinilla.

Ellalla tuo loppukouhero meni ihan kivasti, mutta eihän sitä tietenkään täydelliseksi uskalla kehua. Ehei! Mun erkaantuminen siitä oli tehny siitä tavallista hitaamman ja lopuksi siinä fiilisteltiin ihan vaan semmosta karkuunjuoksemisjuttua. Tässä meille myös läksyä: vauhdin on pysyttävä hyvänä vaikken ole vieressä viiksistä vetämässä. Koukero itsessään meni kuitenkin eka yrittämällä nollalla vimosena olleelle pujolle saakka. Siinä sitten taas näppäränä koitin vedätellä. Hyvin löysi ekan välin, mutta kakkosväliin ei taipunutkaan. [itsensäruoskiminen] Etkö sä jo Jossu OPI varmistamaan sitä kakkosväliä, edes yrittää voisit? [/itsensäruoskiminen] Jos nyt joku tositosihyvä juttu tuolta radanpuolikkaalta pitää esille nostaa, niin se oli Ellan keinu. Sen siistimpi ei keinu voi olla. Täysiä melkein kontaktille saakka, lauta painuu vauhdilla maahan ja menoksi. Melkein näyttää että lentokeinu tulee, mutta koira ei hievahdakaan ennen kuin lauta on maassa. Just, tämmöstähän sille on koitettu rakennellakin.

Minnan mielestä meillä jäi treeni muka jotenkin kesken, mutta ei me itte kyllä semmosta huomattu. Hiki päästä valuen painettiin treeniä ja se kenttä oli kyllä kokenut sitten viime viikon oikein jättiparanemisen. Jotain hyötyä sateistakin.

Kesä ei ole vielä loppu

Syksyllähän sääsket lähtee, eikö? No ei sitten ole syksy! Fyra ja Aksu kävi tuolla rantapusikoissa tässä männä iltana treffeillä ja me Miukun kanssa oltiin esiliinoina. Me ei tiedetä sitten yhtään mittään mitä nuo black&white mahollisesti puuhas, sillä kaikki energia meni melkein hirvikärpästen kokoisten sääskien tappamiseen. Rutina vain kävi. Jotain pientä havaintoa on siitä että white kauhoi kahdeksikkoa vedessä ja black leikki seuraa-kuin-hai-laivaa jutskaa mun vasemmalla puolella ja poistui siitä vain huijaamalla tai käskemällä. Kun palattiin takaisin, oli meillä kaikilla pää täys... paukamia siis. Kiva kun on kesä!

Lampaat laiduntaa kiltisti. Fyrakin on ollut mukana auttelemassa siirroissa, mutta sitä en ole uskaltanut vielä hihnasta laskea irti noiden edessä/takana/sivulla. Kiinnostus eläimiin on kuitenkin suuri, muttei sillä pala silmissä mikään jahtaamisvalo kuitenkaan. Tokokokeisiin valmistautuminen on ollut työn alla, mutta se hyppy jota pitäisi harkata, on aivan atomeina edelleen. Saapa nähdä mitä tästä vielä tulee. Huomenna kuitenkin treenaillaan ja näillä näkymin pum-PUM-pumputellaankin.

Katti ja Titus piti privat putkitreenit äsken keittiössä. Niillä taisi olla kisa siitä, kumpi ehtii ennemmin ulos siitä. Katti voitti aika useasti iso-iso-isänsä. Pörri ei hommasta jaksanut välittää kun sillä on vielä oma skottikoipensa kesken. Tuli annettua sillekin vähän isompi palanen kun miekkonen kerralla pystyy käsittelemään.

Menneen viikon hyvät uutiset kasvattirintamalta saivat jatkoa kun Rulla (Kiwi Durra) & Ulpu kävivät hankkimassa menolipun ee-vee-ällään. Vesisateessa voivoteltu 1-tulos ja hoppee ei oo häppee. HIENOA ja ONNEA!

Viikonloppuna tiedossa agikisaa, Jennin "kummiserkun" synttäriä, tupareita, 3-kymppisiä ja ties mitä muuta vielä eteen tuleekaan. Paree koittaa nukkumatin kanssa treffata, jotta tuon kaiken jaksaa läpi kahlata.