Kaikkea sitä tienposkesta löytyy ja monenlaista juttua sinne heitellään, mutta tämänpäiväinen löydös vei jo voiton. Treeneistä tullessa löytyi melkein ajokaistalla makaava ihminen ja pienen kunniakierroksen jälkeen palattiin Naapurin kanssa löytöpaikkaan varmistamaan silmien ja aivojen koordinaatio. Joo-oo, ilmiselvä ihminen. Elossa? Jollain asteella, kai... Yritin siinä sitte pikkuisen kaveria herätellä, mutta eipä ollut kummoista vaikutusta. Piti sitten yks-yks-kakkoseen soitella ja kertoilla vastanneelle tädille kuulumisia. Jänskä homma kun soiton jälkeen ensin paikalle saapuu Miuku ja vasta sitten "kissalan pojat" noin vartin odottelun jälkeen. Tyyppi sai kyydin vaakatasossa jonnekin, määränpää tuntematon, veikkaamme putkaa. Nythän on vain niin, että vaikka löysin, pitää en halua! Miten lienee Naapurin laita?

Treenit Aksun, Unton ja Vannun kanssa meni kelvosti. Ainahan sitä pientä säätöä on suuntaan ja toiseen, mutta keskiverrosti homma sujui. Nyt älysin lopettaa onnistuneisiin suorituksiin. Muut oli ohjeistettu siihen, että potkaisevat mua napakasti jos alan säätämään ylimääräsiä. No, luojan kiitos älysin lopettaa PK-esteiden harkkaamisen onnistuneiden wubba-noutojen jälkeen ja minussa ei ole mustelmia :-D

Hyppy on nyt sillä mallilla, että kyllä se tokoliikkeeltä näyttämään saadaan ja on jo saatukin, mutta totuuden nimissä Fyralla ei ole hajuakaan mitä tarkoittaa "odota" siellä hypyn takana. Se on vain ehdollistunut hakemaan seisomiskohdan siitä hypyn takaa. Noh, korjaillaan sitten järkevämmäksi kun selvitetään tämä ALO-käynti pois alta - toivottavasti yhdellä yrittämällä ;-)

Seuraamiset on tokotteluvauhdilla ihan OK, mutta vähän vietittömän oloisia. PK-tottisteluvauhdilla ja tarmokkuudella tehtynä niissä on elämätä enemmän. Ahaa-elämyksen koin liikkeestä istumisen suhteen kun huomasin, että hitaampi seurautusvauhti helpottaa ISTU-käskyn hahmottamista. Seisominen ja maahanmeno tehdään sitten normivauhdista ja nekin onnistui ihan kivasti tänään. Luoksetulot oli nopeita, pikkuisen sanomista perusasennossa, mutta hinkataan tätä erikseen. Paikallaolot pysyi, mutta hiven sääsket häiritsivät keskittymistä. Harjoittelin paljon sen sivulle palaamista ja siitä uudelleen lähtemistä ilman että otin perusasentoon välissä. Tuo neropatti alkaa niin helposti ennakoimaan asioita.

Päivän vaikein sessio meillä oli ENNEN treenejä kun teimme kotipihalla lähtöä kentälle. Naapuri pääsi todistamaan Fyran kili-kili-kilinää auton lähellä. Se ei yksinkertaisesti hillitse itseään jos auton ovi on auki. Sinne on rynnättävä ja muutaman kerran se onkin ottanut lukua kun on hypännyt häkkiin jonka ovi on vielä kiinni. Nyt luukku oli auki ja Fyran päähän ei mahtunut mikään muu ajatus kuin autoon pääsy. Rynnimisestä käytiin kunnon keskustelu tuossa pihalla ja lopputulos oli se, että Fyra istui auton takapuskurin edessä ja sai lopulta luvan mennä autoon. Vaan olihan se vääntö... meinasin jättää jo koko illan treenin väliin kun tuli jo hiki pelkästään tuosta.

Tätä kirjoittaessani Jannulla ja Kattilla on bileet jaloissani. Jannu nauttii pikkuneidin kanssa touhuamisesta ja ajatus olisikin tehdä niistä sydänystäviä. Jannuhan ei ole niitä koiria, jotka nauttivat toisten koirien kanssa "leikkimisestä", ei edes narttujen. Tämä johtuu ihan täysin Jannun harmaasta ja osin mustastakin menneisyydestä. Ex-omistaja kun koitti tehdä siitä koirapuistomaailman pit bullia corgin kamppeissa ja sen jälkeen jätti sen "allergian" takia piharakennuksiin 7 kuukaudeksi unholaan kunnes kasvattajansa osti sen takaisin ja toimitti meille hulluille Suomeen. Me hullut suomalaisethan tartuttiin tarjoukseen vain parin tulitikkuaskin kokoisen kuvan ja kuvaustulosten perusteella, eikä ole kaduttanut. Jannu on omanlaisensa camel bootseilla varustettu erakko, mutta Kattin kanssa hommailu saa siitä esiin piirteitä, jotka saa tykkäämään siitä vieläkin enemmän. Jannussa on kovis kuori ja nyt näyttää siltä, että se vielä murtuu. On tuo Katti vain epeli ja Jannu  taas... no... se on Koira, jollaista varmaan en koskaan enää käsiini saa. Siihen liittyykin se Jannun suurin vika; se ei ole ollut minulla pennusta saakka.

Ja mitäkö kuuluu koivelle? Kiitos kysymästä, uudelleen kramppas nyt illalla. Ostin lääkärin määräyksestä purnukan magnesiumia ja tulin huijatuksi. Noita pitääkin ottaa 4 tabua päivässä (oli niiiiin pienellä präntätty) kun hiven kalliimpaa olisi pitänyt ottaa vain yksi. Tabumäärä purkeissa ois ollu sama. Voi varvas! Näin sitä kuningaskuluttajaa huijataan. Google osasi myös kertoa, että tummassa suklaassa on reippaasti magnesiumia, joten minua odottaakin tuolla levy Pandan tummaa. Aion syödä sen sen nautiskellen - lääkärin määräyksestä :-D Sunnuntaita varten on todistus juoksukyvyttömyydestä, mutta katson vielä huomenna mikä on tilanne. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Nyt parantamaan kinttua, suklaanautinto kutsuu!