Töistä tullessani olin IHAN puhki. Ruoanlaitosta ei edes keskusteltu, vaan haettiin "Kokilta" perhepizza, jonka halkaisija on vaatimattomat 70 senttiä. Siitä riittää vielä huomisellekin! Kovasti tykkäämäni brittisarjan aikaan taju kävi poissa ja kun heräsin, tuli Maiju ja otettiin pum-pum harkkoja Tapsan toimiessa paukuttelijana. Fyra ei ollut moksiskaan.

Illalla vedettiin Käpiksessä Tähdille peruutus- & valssaustreeniä. Rakenneltiin oheiset koukerot:

tahtienharkkaa250808.jpg

Tuossa toisessa koukerossa (vaaleat pallot) olen koittanut piirrellä niitä linjoja, joilla koira & ohjaaja meni. Ei oikein onnistunut tämä visuaalinen esitys, mutta jotain suuntaa tuo kertoo. Otettiin tarkoituksella kaikilla tuo kakkoseste tuommosella kaarroksella, sillä samallahan tuli kolmoselle tuota kautta vietäessä esteen ohitusharjoitus, joka ei sekään pahitteeksi ole. Vaikeuksia oli lähinnä suoraan putkeen takaa leikkaus ja koiran kääntäminen oikeaan suuntaan putken jälkeen. Oli myös hyvin koirakohtaista mihin ohjaajan tuli asettua kakkosesteen kohdalla lähdössä saadakseen koiran sujuvasti oikeasta kohdasta aidalle. Eiköhän me jokaiselle passelit kurvit löydetty, luulisin ainakin niin.

Anne veti tuota mustien pallojen kuviota. En ehtinyt seuraamaan, miten siellä sujui, mutta epäilen, että nelosaidan ohittaminen ei ollut ihan harvinaista. Ohjaajat oli neuvottu harjoittelemaan 9-10 väliä sylkkärintapaisella kääntämisellä, joten siinä saattoi tulla säätämistä.

Treenien lopuksi porukka otti sukkulaviestikisan. Juoksivat ja pyörivät vimmatusti ja osa varmaan huomasi, että kantsis oikeasti opetella koiran kanssa juoksemista... ihan ilman niitä esteitäkin ;-)

Kattilla otin pitkästä aikaa pikkuisen agiliitoa. Otin kaksi toistoa valkoisten pallojen koukeron esteillä 1-5. Avustaja piti ensin Kattia lähdössä (pitäsköhän panna paikallaolo alulle?), joten sain lähtöasetelman järkeväksi. Ensimmäinen koukero onnistui, mutta se oli vähän tökstöks. Toinen yritys oli todella sulava ja Katti oli pätevänä, meni tiukoin kurvein ja lujaa. Lopuksi Katti teki parit puomin alastulokontaktit ja täytyy myöntää, että koko puominkin "peräti" kahdesti. Ihana kakara!

Konna tuli Tähtien vuoron jälkeen treenaamaan kontakteja ja mahtoi siinä katselijat olla ihmeissään kun Konnaa kuumennettiin kaikin tavoin puomin suoritukseen. Toiset hinkkaa alastulokontaktin varmuutta, me taas räjähtävää nopeutta alastulo-osuudelle ja NAPS-kakskakkosta kontaktille. Mamma heilui Wubban kanssa maalina ja me Konnan kanssa rynnittiin. Lopetettiin likimain täydelliseen suoritukseen. Antaa pojan miettiä! Siinä se on hyvä. Enempää en olis vielä uskaltanu juostakaan.

Fyra otti parit puomit ja aloin käyttämään sillä ylösmenokontakteille namia. Vähän meinaa olla askelmerkki hukassa ylös mennessä. Alastulossa alkaa jo tarjoilla sitä istumista kontaktille. Mistähän tuokin istuminen tuli? Samapa mulle, semmosta se sinne kyykkää, joten palkataan sitten siitä. Sama kai se on miten se sinne pysähtyy, kunhan pysähtyy ja samalla kaavalla.

Pikkumustan varsinainen tarkoitus oli kyllä agilityn sijasta olla tokottelemassa Miukun ja Aksun kaverina. Meillä oli taas treenitreffit ja nyt ihan Miukun aloitteesta. Se alkaa olla kivasti jo kajahtanut sekin! Hyvä hyvä! Fyra harkkas hypyn edessä perusasennossa istumista, siis sitä Fyralta puuttuvaa malttia, joka nyt ois aika valttia. Marika oli liikkurina. Hyppyliike on nyt malttiharjoituksia vaille kisakunnossa. Pysähtymisessä on oiottu, mutta pääasia on se, että päästään sillä ALO-luokasta eroon mahdollisimman pian. Luoksetulot oli OK, samoin seuraamispätkät. Sitä mä vain ihmettelen miten EVL:ssä ohjaajat kykenee juosten tekemään seuraamiset käännöksineen niin siististi. Mä sotkeennun jalkoihini, koiraan ja ihan kaikkeen. Suunnatkin katoaa ja rynnin vain eteenpäin. Onneksi - siis korostan: ONNEKSI - mun ei tartte vielä ajatella tommosia aikoihin. Tulipas vain kokeiltua. Jättävät liikkeet tein idarina ja mun on pakko kehaista, että yksi liike EVL:stä on takataskussa hallussa. Ei enää puutu kuin muutama muu ja niitä suuresti kammoamiani koetilanteita :-P Idarista sen verran, että seisomisessa ei hievahtanutkaan, istuminen meni vain pienellä lisäavulla vauhtia käskyn kohdalla vähän hiljentäen ja maahanmeno oli kerrassaan hieno. Mutta on tuo vain oikeasti nimensä mukaan idioottirinki! Ihme lampsimista.

Paikallaoloissa Fyra oli malttavainen, mutta siitä näki, että sääsket haittasivat sitä tosissaan. Oli niitä kyllä AIKA paljon, myönnetään. Fyran oli pakko välillä haroa tassulla naamaansa, jotta pääs eroon niistä vampyyreistä, mutta paikallaan se pysyi.

Takana oikein kiva treeni-ilta. Lisäfiilistä antoi Nio-Femmansiskon ja Suvin treenien seuraaminen (taas) tänään. Tunsin taas niin suurta kasvattajan iloa ja ylpeyttä, nähdessäni niin iloisesti hommia tekevän koiran ja ohjaajan, joka ilmiselvästi nauttii kaikesta koiransa kanssa puuhastelusta. Kotivalinta on osunut nappiin ja oikea koira on mennyt oikeaan perheeseen. Voisiko kasvattaja enempää toivoa?

1853237.jpg
Ja tämäkin ilahdutti tänään. Kuvassa on Kattin sisko Tera tuolta Helsingin suunnalta. Kiitos Hanna!