On se kiva kun kaverit huolehtii siitä, että tulee treenattua muutakin kuin agiliitoa. Tänään huolehtimisvuorossa olivat Marika ja Tanja, joiden avustuksella etsittiin Fyran kanssa ukkoja metsästä. Viisi pikkuisen erilaista haamua ja viisi mukavaa hakua. Yksi lähetys (ukko3) oli vähän pliisu, kun Fyra ei nähnyt haamua, mutta haamun heiluessa pikkuisen paremmalla linjalla, tämäkin meni loistavasti. Rullat tuli hyvin ja näytöt onnistui.

Tarkoitus oli ottaa vielä kuudes oikein kovasti pakeneva ukko loppuun, mutta koska vitosukko onnistui niin loistavasti, päätettiin jättää homma siihen. Vitosella Fyra oikeasti teki metsässä hommia ja etsi. Se näki haamusta vain pienen vilahduksen ja se minne haamu meni jäi sille ihan hämärän peittoon. Voi että se etsi. Pikkumusta ei ole luovuttajatyyppiä kun alkaa jotain tosissaan tekemään! Pikkuisen pelkäsin, että Fyra pudottaa tuollaisen etsinnän jälkeen rullan tuodessaan, mutta väärässä olin. Rulla tuli perille saakka ja näytölle lähtökin onnistui, vaikka itse meinasin sössiä sen näytölle lähetyksen aivan kokonaan laittamalla Fyraa sellaisesta puska kohdasta näytölle, josta oli melkein mahdoton päästä läpi. Fyra oli fiksumpi, kiersi pusikon ja painui naru perässä metsään.

Kiitti treeniseurasta! Ollaan taas yhden treenikerran verran viisaampia.

Treenin jälkeen päätin kerätä mustikoita piirakkaa varten. Ei tarvitse pelästyä. Minusta EI ole tullut kodinhengetärtä, joka leipoo essu edessään, mutta nyt vain yksinkertaisesti persotti ajatus mustikkapiirakasta. Keräsin kahden piirakan verran marjoja ja nyt voin ilokseni todeta, että monen tunnin uurastuksen ja mutkan jälkeen meillä on yksi piirakka nostettu uunista. Tuoksuu erehdyttävästi kotitekoiselle, vaikka onkin Siwan tätien tekemälle taikinapohjalle tehty. Sen vain totesin, että kyllä sitä helpommalla pääsee kun ostaa valmista, sanovat oikeat kodinhengettäret mitä tahansa!

Nyt saunaan!