Nimi on enne

Että pitikin ristiä koira Femmaksi! Koin yli 20-vuotta kestäneen geeleilyharrastelun ehkä yhden hölmistyttävimmistä hetkistä eilen Torniossa kun tuomari kysäs multa Femman ollessa pöydällä, jotta montakos hammasta sinä näet tässä alaleuassa edessä. Koska suureksi ihmeekseni mulla oli på svenska-kielitaito jotenkin yhtäkkisesti päällä, aloin laskea et, två, tre, fyra, fem..... JUMANKEKKA... missäs se kuudes? Femma on kirjaimellisesti Femma! Koskaan aikaisemmin KUKAAN, en minäkään siis, ole kyseenalaistanut sen alaleuan hampaiden lukumäärää. Suoraan sanottuna ei ole käynyt sellainen mielen vieressäkään. Olisi pitänyt - tiedän - siksi hölmistyttääkin. EH:tahan se pukkasi, sillä ärrieri-spesialistille tommoset asiat on tärkeitä. Mulle on ihan sama vaikka ois ton vuoksi antanu vaikka mitä, sillä mua sai ruoskia tommosesta huomaamattomuudesta toden teolla. Hetken olin jo ottamassa Femmalta kohtua vekka ja hautasin kaikki mahdolliset astutusajatukset. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kuvataan nyt koira luustoltaan ja kysellään sisaruksien hampaiden lukumäärät ja ajatellaan asiaa sitten uudemman kerran. Eihän se yhdellä puuttuvalla etuhampaallaan kävele, vaikka en mä tuota asiaa nyt ihan villaisella painele. Härregyyd edelleen tätä hölmistykseni määrää! Noin sitä sokeutuu omilleen, huoh! Toisaalta puolustaudun sillä, että ne kaikki enemmän ja vähemmän asiantuntevat tuomarit siellä näytelmäkehissä ovat myös menneet tämän muutoin niin siistin hammasrivin jippoon. Tuskin kukaan niitä on laskenut (kai?) ja eihän corgit lukeudu siihen kaartiin joilta automaattisesti aina kyseenalaistettaisiin hampaiden lukumäärä, joten synninpäästö osiltaan sen vuoksin domareillekin - mutta itselleni, sille en kyllä anteeks anna. Piiskaan itseäni tällä sokkoudella vielä tovin ja toisenkin.

Nyt tosiaan vain tulee mieleen se sanonta "mikään koira ei ole täydellinen" ja Pirjolle terveisiä, ettei edes Femma :-P

Optisia harhoja?

FemmaJoulukuu07A.jpg Ian_huhtied2.jpg
Eturinnattomat? 

Olihan eilen Femmassa muutaki vikkaa. Arvostelu alkoi taas sillä sanalla "pieni". Joo, ehkä verrattuna avoimessa luokassa juuri aikaisemmin arvosteltuun Jannuakin isompaan narttuun ja kilpakumppaninaan olleeseen Hilla-emänsä kokoluokkaa olevaan Misiun tyttäreen Parikseen näin onkin, mutta loppujen lopuksi karvattomana esitetty vajaa 30-senttinen Femma näyttää varmasti kirpulta komeassa turkkivaiheessa olleen sopivasti korkeamman & kookkaamman Partsan rinnalla. Kumpikin karvallisina tai karvattomina rinnakkain, olisi voinut antaa vähän vähemmän optista harhaa.

Femman arvostelussa mainittiin myös puutteellinen rintakehä ja kevyt luusto. Se kotipihalle koko kesän ajan tiputettu karvapeite oli "fin päls". Tuomarisetämme on vissiin käynyt tietämättämme meillä kotona, sillä erityisesti sitä karvapeitettä meillä ei kyllä eilen ollut Femman mukana laisinkaan. Liikkeet oli "hyvät". Rintakehää ja luustoa oli kyllä, mutta ehkei se erottunut sen kaiken fiinin pälsin seasta :-D Ja nyt ei tarvi kenenkään kuvitella, etten itsekin toivoisi Femmaa hiven kookkaammaksi, mutta jos ruvetaan vääntämään Femman luustosta ja rintakehästä suhteessa sen ulkoiseen olemukseen, niin mä en suostu periksi ihan hevillä antamaan. Kyllä mie tiedän mikä on samankokoinen koira kevyellä luustolla. Joksuttelin semmoista kaunotarta vielä jokunen vuosi sitten kehissä HYVIN voitokkaasti ;-)

Jannukin koki merkillisen rinnattomuuden. Jannu oli "ilmava" ja sillä pitäisi olla parempi rintakehä. Joskus toivoo, että voisi tuomarilta kysellä, että millaista sitä sitten herra/rouva haluaisi nähdä, jotta ois mieleinen. Eilisessä kehässä se ei oikein tullut esille, sillä voittajauros oli vielä kovasti rintakehältään kehittymätön  ilmava juniori ja kakkosena oli sitten uros, jolla oli rintakehää alaspäin, vaikka naapurille lainaisi ja sitä "näyttelymassaa" oli koitettu tiputtaa kunnon dieetillä reipas tovi ennen Tornion keikkaa. Jannun liikkeitä ei nyt kuitenkaan moitittu, vaikka siinä rinteeseen tehdyssä pottupeltokehässä oli hyvin vaikea saada JOPA Jannua liikkumaan tasaisesti. Jannulle ERI1 ilman PU-sijoitusta.

Ringa-Hontto-Petteri-Honttinen oli eka sitä mieltä, että se ei yksin enää kehään lähde ja se oli perässä hilattavaa mallia. Kehään meno oli sille EVVK ja pisti nyt miettimään, josko nyt Ringan näyttelyt ois näytelty. Paras narttu -kehässä se kuitenkin mennä viipotti entiseen malliin kun sai eteensä "tap-tap-tapettavia". Se nousikin lopulta PN4-sijalle ja hetken jo pelkäsin, että se voitta ROP-veteraaninkin Jannun edestä. No ei onneksi, isoon kehään lähetettiin Jannu-Hannu-Hermanni. 

Woody oli meidän koirapoppoosta ainokainen, jossa ei ollut mittään vik-vik-vikkaa. Arvostelu oli silkkaa ylistyslaulua, mutta PU-kehässä se ei sijoitukseen riittänyt. Ne keulille menneet sai vissiin vielä parempia ylistyksiä. Kiva!

Mielipiteistähän sitä maksetaan

JEP, niin maksetaan ja niin maksettiin nytkin, enkä minä siitä valitakaan. Mielipiteisiin on täysi oikeus ja sepä tästä näyttelyharrastuksesta tekeekin niin mielivaltaisen homman jalostuksellisesti. Mielipiteiden antajia on tuolla kehien keskellä erilaisia niin taustoiltaan kuin tietotaidoiltaan. Tuomarikoulutukset ja tuomariksi pätevöitymiset & pätevöitymisajat vaihtelevat maakohtaisesti. Kustakin rodusta annetut opit ja oppisuuntaukset vaihtelevat ja on tuomarista kiinni haluaako uskoa yhtä gurua vai muodostaa rotutuntemuksensa laajempaan paneutumiseen. Kaikki vaihtelee, se menestyskin. Ken rodunharrastajista uskoo tähän koiranäyttelyistä saatuun "jalostusarvoon" sokeasti, on kyllä upottavalla suolla. Tärkeintä ois se oman rodun tunteminen ja se, että pystyy kyseenalaistamaan saadut mielipiteet, siis ne saadut kehutkin vaikkei haluaisikaan.

Esimerkki:

18 kk. Excellent in type with good proportions. Typical head. Correct bite. Nice earset. Good reach of neck for the age. Strong back. Well developed brisket. Good tail and feet. In movement he could have more drive in rear and has to stabilize in front. Tail carrier a bit too proud. TULOS: PU1 SERT CACIB & ROP

Tämä arvostelu tuli meidän Totin tähtihetkenä Kokkolassa. Tuo tähtihetki tosin jäi lyhyen lännäksi, sillä ikänä kuuna päivänä se moppe ei ole tuon tuloksen arvoinen vaikka meille koirana kovin rakas onkin. Hyvä tyyppi & mittasuhteet.... hmmm... joo, kyllä, ihan cardiksi tunnistettava vaikka hivenen on pitkä lanneosansa turhan pituuden vuoksi tuo "tyypillinen pää" onkin pentuna onnettomuudessa murjoutunut vinoksi. Purenta on oikea (kävin laskemassa hampaat äsken koska en enää luota omaan älyyni). "Ikäisekseen hyvä kaulan pituus", okei (ikäisekseen????)! Totin selkälinja on aina elänyt omaa elämäänsä, mutta onhan se voinut seistä vahingossa jossain kuopassa sopivalla hetkellä peittääkseen pystyä peräänsä. Rintakehä oli noihin aikoihin kyllä enemmän littana ja lattana kuin täyteläinen, mutta ilmeisesti kristallipallosta näki että nyt vajaa 8-vuotiaana sitä on, jonkin verran. Liikkeistä tämä tuomari oli varsin oikeassa, sillä takapotkua sillä ei ole kun ei ole minkäänlaisia kulmiakaan millä potkia ja etuosan liikkeet on vispilänkauppaa - edelleen.

totti0503.jpg
Tämä kuva on otettu Totista pari kuukautta ennen tuota näyttelyä ja se kuvaa tuolloista Tottia aika rehellisesti, ellei jopa hemmotellutkin vähäsen.

Mutta kiva oli kuulla, että tuomari tykkäsi koirastamme tuolloin niin paljon, että pani sen parhaaksi ohi selvästi parempiensa :-D Se olikin ihan juhlimisen arvoinen THE tapahtuma. Olihan arvostelussa totuuden siementäkin, sitä en kiellä ja liikkeiden kuvauksesta voi päätellä, että jotain jujuakin löytyi. Lähempänä totuutta olisi kuitenkin: "Ystävällisesti käyttäytyvä 18-kuinen punabrindle uros. Oikea purenta, kaikki hampaat ja tumma pigmentti. Silmien väritys turkin väriin sointuvaa. Vino kallo, löysät huulet ja hivenen löysät alaluomet antavat surumielisen ilmeen. Kookkaita, oikeanmuotoisia korviaan voisi kantaa hiven alempanakin. Kaunis kaula. Niukasti kulmautunut ja takakorkea, vielä varsin rungoton ja rintakehä puutteellinen sekä syvyydeltään että pituudeltaan. Kauniit tassut ja hyvä luusto. Eturaajat voisivat olla rodunomaisemmin muotoutuneet. Kääntää vasenta tassuaan liiaksi ulospäin. Vahva matala kinner. Liikkuu iloisesti, mutta tehottomasti tepastellen kantaen hyvin kiinnittyneen häntänsä liikkeessä hieman turhan korkealla. Oikeanlaatuinen karvapeite." Tulos jotain T:n ja H:n välimaastoa. Todellinen tilannehan tuollanen arvostelu ei ois, sillä eihän kukaan noin pitkiä ja yksityiskohtasia sanele... vai saneleeko?

Ja juu - Totilla on jälkeläisiä. Pääosin kaikki ulkonäöltään isäänsä parempia, mutta se nyt ei ole kummoinen vaatimus *LOL*

Muuta turinata eiliseltä

Näyttelyissä oli kivoja tuttuja ja kivoja uusia tuttavuuksia. Ruotsalaisten kanssa tultiin juttuun oikein mainiosti ja oli todella kiva, että saivat kotiinviemisiäkin menestyksen merkeissä. Merle-herrasta tuli inttivalio ja merle-neiti sai sertin. Pikkuisen siinä semmoisia "koiranhääjutskiakin" suunniteltiin, mutta ans kattoo nyt mitä sitä vielä keksitäänkään. Trinan 1. sulho Malte oli petrannut mahdottomasti tuota avoimuuspuoltaan ja se oli oikein iloinen näky. Varsin tomera pikku-ukko!

Katti ja Vätys biletti kehän laidalla ja saivat tällä sekoilullaan ympärilleen yleisöä. Niitä kuvattiinkin aika paljon ja eiköhän tuolta pienemmän rapakon takaa tule jotain kuvamateriaaliakin tästä pentutapaamisesta. Katti kävi myös kokeilemassa tyhjässä kehässä koiranäyttelyjuttuja ja täytyy kyllä sanoa, että mulla menee sen kans jo nyt kylmät väreet. Siinä on jotain tuttua karismaa. Se haluaa tulla nähdyksi. Dejavu!

Partsan ROP-voitto oli todella kiva juttu. Onnea sinne Rovaniemen suuntaan! Partsa on kehittynyt aikuiseksi tasaista tahtia ja sen parhaat voitot on kauneusmittelöissä varmasti vielä edessäpäin ja agiliitokin tuntuu sujuvan, joten eipä iskäkoiran omistaja voi paljon enempi tyytyväinen olla.

Mä pääsin munaamaan itseni vielä Väinön kanssa pemukehään. Mahto Väinö-parkaa hävettää kun pokkana sille varasertin juttelin PU-kehästä. SEHÄN ON VALIO, vaan arvatkaapa kävikö mielessä vaikka itse sitä ekana oon valionarvosta ollu onnittelemassa? ROP-veteraaniruusuketta hakiessa piti kehäsihteerille paljastaa tämä sekoiluni, jotta tulokset menee oikein. Anteeks Väinö! :-D

Meillä oli Naapurin kanssa superkeikka. Mukavaa oli koko rahalla... varsinkin RAHALLA. Käytiin Hapiksessa pikkuisen Ikeassa ja pikkuisen Karkkimaailmassa ja vielä vähemmän pikkuisen ICA:ssa. Poikettiin me isossa eläinkaupassakin, mutta sieltä ei tarttunut mitään muuta kuin kauhia puistatusmielikuva sauvasirkkoihin. Nyt on meillä saunajuomaa pitkäks aikaa ja kaikenlaista "et mitenkään ole voinut tulla toimeen ilman tätä" -krääsää Ikeasta.

Viikon loma alkaa huomenna, samoin Jennin eskari. Se hukkas jo eilen ostetut tossut jonnekin tänne meidän kodin kaaokseen. Vaihtoehdot on alkaa siivoamaan ja etsimään tai hankkia uudet. En tiedä kumpi vaatii vähemmän aktiviteettia. Ehkä se uusien ostaminen...

Nyt lähden laskemaan kaikkien koiriemme hampaat. Erityisesti Fyran hammaskaluston lukumäärä mietityttää. En tahdo että nomen est omen toteutuu senki kohalla. Se tais juuri saada uuden nimen Sex, tosin sen huuteleminen tuolla rantapusikoissa voisi aiheuttaa yhtä paljon huomiota kuin rotutoverinsa Himon, joka asuu sekin tuossa kivenheiton päässä.

JK. perjantai-iltana oltiin Naapurin ja Fyran kanssa vartioimassa Härkätorin puistossa tapahtuma-alueen telttoja. Rauhallinen ilta ja todettiin, että siinäkin pienessä kauniissa puistossa voi lenkkeillä 3 tuntia kyllästymättä :-D

PÄIVITYS ILTAPÄIVÄLLÄ klo 14 ja risat

Hammastelua:

1809705.jpg
1, 2, 3, 4, 5... mitä ihmettä...? (Femma)

1809704.jpg
Vertailun vuoksi Ellan kalustoa.

1809707.jpg
Fyran kohdalla "nimi on enne" ei ONNEKSI toteutunutkaan...

1809711.jpg
... mutta MIKÄ kummajainen tämä onkaan. Palikat suussa varaosien kera?