Titus pääsi tänään mukaan agitreeneihin. Se halusi ihan omatoimisesti (karkaili remmissä niin pitkälle kun narua riittää) loikkia hyppyä eessuntaas vaikkei kyllä ollu tarkotus sitä hypyttää yhtään. Ryhmäläisten rakennellessa harjoituksiaan Paappa tepsutteli hihnassa tomerana. Tähtien treenin ajan se odotteli autossa, kunnes harkkojen loputtua se pääsi tositoimiin. Paappa sai juosta muutaman kerran puomin ja ne Annelle ja Minulle niin kovasti tutut "Nola-loikat" sieltä alastulokontakteille saatiin. Tuli ihan haikea mielí - tavallaan - vaikka samalla kyllä hemmetin ylpee ja iloinen olo, sillä harvanpa pappakoira on 13,5 vuotiaana tuommoisessa loikkakoikkavedossa. Putkikin oli vielä muistilohkossa ja keinu, tuo Tituksen TOP1 este, sai sen ihan täpinään. Viittä vaille lentokeinuja tyyppi laukkoi. Ihme äijjä! Nyt se on kauhian tyytyväinen aktiviteetti-iltaansa. Paappakoiran "tivoliin" vienti oli oikein onnistunut juttu. Tuli itsellekin superhyvä mieli.

Ennen tähtien treeniä otin pienen tokottelutuokion Fyran kanssa. Ensin muutama toisto pelkkää perusasentoa ja vaadin siltä malttia kontaktin pitämiseen. Seuraavaksi otin muutamat askeleet seuraamista ja vaadin, ettei kontakti tipu liikkeelle lähdettäessä. Tämä harkka sujui vähemmillä huomautteluilla kuin pelkkä perusasennossa istuminen, vaikka siitäkin jäi oikein hyvä mieli.

Luoksetulon vaihdoin tänään suoraan sivulle tuloksi. Tinka oppi aikoinaan käskyjen "liki" ja "sivu" eron, joten saa oppia pikkumustakin. Tätä taitoa sitten esitellään kun BH-kokeet koittanee joskus, nyt kuitenkin toistaiseksi tullaan suoraan sivulle. Ensimmäinen luoksetulo meni tänään Fyran miettiessä olenko tullut hulluksi kun pyydän suoraan luokse, mutta seuraavat kolme toistoa menivät jo ilman kummempia tuumailuja. Hyvä tästä liikkeestä vielä tulee. Vauhtia siinä ainakin treeneissä on riittänyt.

Väliin tehtiin parit juoksusta maahanmenot, koska ne on Fyran bravuuri ja ne se osaa. Sai vähän itseluottamustulvaa kun seuraavaksi siirryttiin hypylle, jota Fyra ei vielä kokonaisena liikkeenä osaa. Ensin namilautasella lennokkaita hypyn ylityksiä. Poistin namilautasen ja Fyra jatkoi edelleen kivoja hyppyjä, vaikka kyllä siitä näki jo sen, että se tietää namilautasen olevan jossain muualla kuin esteen takana. Hyvä hommeli, tää juttu on edistynyt! Heittelin sille sitten esteen toiselle puolelle Froliceja nassuun ja viimeinen yritys sujui niin täydellisesti (osuin siis JUURI sillä hetkellä suoraan suuhun kun Fyra kääntyi ja pysähtyi), jotta oli parasta lopettaa tuo harkka riemuiten.

Lopuksi Fyra harkkaili vielä luoksepäästävyyttä, ts. Fyran tapauksessa malttia. Minua lähestyvät ihmiset ei ole Fyran tervehtimistä varten, ei vaikka kuinka tekisi mieli ja tekeehän se... :-D

Kyllä tästä vielä koesuoritus rakennellaan. Meiltä ei oikeastaan puutu ALO-luokan tasoon ajateltuna enää kuin hiven suoritusvarmuutta, hypyn pysäytys esteen taakse + sivullemeno ja tuo sivistynyt ja "cool" luoksepäästävyys. Luokseenhan se kyllä päästää mutta aika riemuiten...