Aksun apukoulu part X jatkui taas eilen Käpiksessä. Mulla oli mukana Fyra, Pörri ja Katti. Pörri vain lähinnä seuraili ja teki perusasentoja. Muutama maahanmeno ja muutama seisominen lisättynä luoksetulolla kuului myös ohjelmaan, jonka pääasiallisin tarkoitus oli vain antaa Pörrille tekemistä. Pääsi se kahdesti pujottelemaankin. Muistissa oli tuo jalo taito edelleen, vaikka vähän meinasi oikoa kurveissaan.

Katti teki perusasentoja ja seuraamispätkiä. Lisäksi leikittiin ja juoksenneltiin mutkaputkeen harjoitellen takaaleikkauksia ja nollakulmaa. Nollakulma löytyi, mutta hiven laajemmalla kaarroksella... Katti haki sitä nollakulmassa olleen mutkaputken "väärää" päätä. Minkäs sille voi jos tassut juoksee laajempaa kurvia kun akka haluais :-D On se kyllä kovasti innokas pakkaus!

Fyra aloitti parilla A:n kontaktilla ja pujottelulla. Sitten siirryttiin tottistelemaan ja harjoittelin sillä pitkää seuraamista ja sitä etten tuijottaisi sitä. Hyvin se pysyy kuulolla. Liikkeestä istumisia tein taas ja niissä alkaa olemaan homma mallillaan. Ei enää tarvii jokaisessa suorituksessa varmistaa liikkeen onnistumista vartalo-ohjauksella. Luoksetulot oli Fyramaiseen tapaan vauhdikkaita.

Aksun kaverina otettiin paikallaoloa ja tavallisuudesta poiketen otin Fyralla paikallaoloa istuen. Pitää kai se tuokin laittaa työn alle ja näppäränä ajattelin tuon myös auttavan siihen paikallaolon valmisteluissa tulevaan ennakointiin. Sehän meinaa tipahtaa perusasennosta makuulle ennen kuin saa käskyn. Josko tällä silloin tällöin istumaan jättämisellä saisi sitä skarpimmaksi siitä KUMPI paikallaolo sieltä olisikaan tarkoitus tehdä. Kerran se vajosi istumisesta makuulle, mutta palautin sen takaisin istumaan ja siellä se istui sääskiparvessa. Ei nämä ötökkäilmat ole koiria varten... jos nyt ei koiranohjaajiakaan.

Hypyissä vahvistelin taas perusasentoa ennen hyppyä ja seísomista hypyn jälkeen. Se hyppyosiohan sillä menee jopa turhankin innokkaasti. Nyt se karkasi vain kerran sanasta "valmis" hypyn yli, muut kerrat malttoi mielensä.

Ihan lopuksi kaivoin kerhon kopista 0,6 kg:n noutokapulan ja otin pari tasamaanoutoa. Eka meni muuten hyvin, mutta luovutuksessa hyvään asentoon tultuaan käänsi kapulaa ottaessani päänsä niin takakenoon, että pikkuisen oli vaikea yltää ottamaan se suusta. Ihan kuin se olisi sanonu, että tässä oon, mutta kapulaapa et saa. Noh, parilla uusinnalla se tuli ihan kelvosti ja pääkin pysyi luovutusasennossa. Pitkään aikaanhan en ole Fyralla ottanut noutoa muilla kuin leluilla, joten tämä kapulajuttu oli kyllä positiivinen ylläri. Pitihän sitä sitten tietenkin kokeilla myös PK-A:lla. Ekan heiton lähti hakemaan hienosti, nosti hyvin, mutta sitten ote kapulasta helleni ja kapula tippui vierien A:n sivuun niin paljon, että Fyra toi kapulan esteen sivusta. Toisen heiton haki taas hyvin, mutta palatessaan esteen yli sillä ei ollutkaan kapulaa suussaan. Menin etsimään sitä esteen toiselta puolelta ja en vain löytänyt kunnes... katsoin A-esteelle ja siellähän se vaakarimalla napotti sievästi aseteltuna. Miten ihmeessä se Fyra palatessaan sen siihen ripusti? Kolmas meni sitten jo ihan ilman mitään säätöjä. Opitaan me!

Mun pitää vain käydä yksikseen heittelemässä noita kapuloita esteiden yli, jotta opin tähtäämään. Vaikia homma näin noviisina yrittää saada se hyviin asemiin ei liian lähelle eikä liian kauas. Mä en koskaan ole ollut hyvä heittolajeissa, paitsi olenhan mä Oulun koulujenvälisten yleisurheilukisojen pallonheiton hopeamitalisti ikäluokassani vuodelta 1981. Aaaaa mikä titteli!

Kohta ois Tuposkeikkaa tiedossa. Pitänee kai tehdä siellä paljastuksia... ;-)