Minna pisti meidät tänään juoksemaan! Juoksinkin siihen saakka ihan kelvosti kunnes yhdellä Ellan radalla tuli täysi stoppi. Jalat pysähtyivät, henki ei kulkenut ja siinä sitte otettiin lukua hetkinen. Noh saipahan Ella kesken harjoituksen palkkahetken, mutta hieman ihmetytti kyllä itseä miksi sitä tuolleen hyytyi. Tulin siihen tulokseen, että yhdistelmä takaraivossa piilotteleva flunssa + tavallisuudesta poikkeava ennen treenejä syöty ruoka-annos tekivät yhteistuumin tepposet. Totuus taitaa olla se, että mulla vaan on kunto romahtanut, mutta saahan sitä selitellä ;-)

Tässä on jokseenkin piirrettynä illan treenit. En ihan mene vannomaan jokaisesta estevälin pituudesta tai esteiden välisistä tarkoista kulmista, mutta jotensakin näin se meni:

MinnanTreeni280808.jpg

Ensin mentiin valkoisia palloja kahdesti per koirakko ja sitten mustia neliöitä. Minna vitsaili/uhkaili/kiusasi, että takataskussa ois ollu vielä 35 esteen pätkä, mutta ainakaan tänään meille ei sitä esitelty. Tunnissa ei ihan kaikkea LUOJAN KIITOS ehdi :-D

Konnan eka kiekka valkoisilla palloilla meni loistavasti. Vitosputken ohjasin tuosta putken ja pituuden välistä ja heitin Konnan kutosaidalle jääden putken "alapuolelle" ja sieltä tuli hyvä linja sitten ohjata pussiin, ysille ja kympille. Toka kieppi meni pikkuisen säätämiseksi, mutta tulipahan opittua, että tommosia kikkailuita mitä vitosputken jälkeen eka kiepillä tein, ei kannata tehdä montaa kertaa peräkkäin. Totesin myös ohjaussuunnitelmaa muuttaessani, että jos ohjasi seiskaputken aidan puolelta, ei kannattanut himmailla takaaleikkausta tekemään pussille. Silloin jäin ihan liian taakse aidalle ja putkelle vietäessä ja Konna valkkas silloin väärän pään putkea. Persjättö toimi parhaiten. Keksin myös uuden pro-viritelmän tuolle 5/7 putkelle, mutta sitä kokeilen kaikessa rauhassa kun kukaan ei näe ;-) Eka kiepillä Konnan alastulo puomilta oli melko hyvä, mutta toka kiepillä suorastaan täydellinen. Tää oli pakko kirjata itelle muistiin.

Mustille neliöille suunnittelin taas kikkailun pujolle. Otin Konnan puomilta valssaten puomin edessä 10-aidalle päin ja heitin sen sieltä pujoon. Ohjasin pujon "alapuolelta" ja käänsin Konnan siitä A-esteelle niin, että ohjasin sen sinne pujon jäädessä väliimme. Eka kerralla vain kädet näytti Konnalle suuntaa ja hartiat kertoi toista (Konna painui muurille), mutta tarkennus tuotti oikean lopputuloksen ja Konna teki kuvion hienosti ja kruunas homman hienolla A:n kontaktilla. Loppurata ok, samoin tosiaan se alkuratakin. Siinä Konna kyllä auttoi mua kovasti valkkaamalla pituushypyn jälkeen aivan oikean putkensuun, vaikka jäin sitä todella paljon jälkeen. Noh, Konna on viisas. Siitä ei ole epäilystäkään.

Mustille neliöille tehtiin puomilta A-esteelle saakka vielä toisenlainen ohjaussuunnitelma ja siinä irtosin Konnalta puomin aikana 10-aidan ja pujon väliin. Otin sieltä Konnan alas (alastulokontakti oli tällöin hidas), heitin sen edestäni pujolle ja tein takaaleikkauksen. Näin olin samalla puolella pujoa kuin A-estekin. Konna kääntyi pujottelulta hyvin ja teki hienon A:n.

Lopuksi jankattiin Konnalla puomin alastuloja. Hullua kiihdytystä ja palkkaa nopeasta kontaktista. Konnan ollessa irti niitä ei oikein tullut, mutta kaksi hienoa läpijuoksua tuli vahingossa. Periaatteessa kategoriaa "ei hyvä", mutta Konnan tapauksessa hiven positiivisuuttakin tuossa oli, sillä Konna tarttee nyt vauhtia siihen alastuloon. Viimeiset harjoitukset tehtiin remmissä, jotta päästiin varmasti palkkaamaan sitä aivan oikeasta asiasta ja aiheesta.

Ellan valkeat pallot meni ensimmäisellä kerralla hienosti ja eipä se toisella kerrallakaan tainnut virheitä tehdä. Niin ainakin muistelen. Vedätin sitä aika lailla ja sieltähän se kipittää mukana. Erityisen iloinen olin sen putkiin heitoista, sillä niissä ei enää tarvitse olla rautalangasta vääntämässä putkensuun vieressä, vaan Ella kaivaa nollakulmiakin oikein kivasti.

Mustilla neliöillä koin yhden agiharrastukseni suurimmista hyytymisistä. Ihan kelvosti mentiin aina pujon loppuun saakka kunnes jalat sanoi sopparin irti A-esteellä ja keuhkot renkaalla. Aita ja putki meni vielä sisulla, mutta sitten loppui sekin ja piti hengittää. Paristot vain loppui kuin tänään töissä niittaristani ikään. Tovin puhaltelun jälkeen, jatkoin maaliin. Tällä koukerolla Ella teki vähän rumat alastulokontaktit sekä puomilla että A:lla, mutta tämä vaihehan on meillä tiedossa. Meinaa pikkuisen noi paukkua, joten tarkkana saa olla. Toisella kiekalla molemmat kontaktit osui hyvin kun olin tarkempi. Eka koukerolla ohjasin puomilta A:lle tehden valssin puomin päässä ja toisen valssin ennen pujoa, tokalla koukerolla tein vain valssin puomin päässä ja ohjasin kepit umpikulmasta aidan ja pujon välistä. A:lle käänsin Ellan pujon jälkeen edestäni jollain nimettömällä koukerolla, ihan joka termiä kun ei ole hallussa ilman agility-suomi-agility -sanakirjaa :-D

Koirien osalta treenit sujui hienosti. Työtä on molemmilla koirilla kontaktiesteillä, mutta kumpikin ohjautui tänään kivasti ja oli kuulolla. Minäkin pelitin kun olin tajuissani.

Treenin jälkeen tulin siihen tulokseen, että jos joskus satun sokeutumaan, tahdon oppaakseni vain ja ainoastaan Konnan. Se on niin viisas, että saa käytöksellään minut muuttamaan idioottia toimintaani ja muistamaan asioita. Tultiin autoille tuomaan reppuja ja laitoin Ellan autoon. Konnaa autoon laittaessani se löi nelitassujarrutuksen päälle ja toistin uudelleen jotta "Konna autoon". Jarrutus jatkui. Hetken ihmettelin aina niin tottelevaisen Konnan käytöstä kunnes tajusin, että mehän ei oltu käyty vielä jäähdyttelykävelyllä laisinkaan. Konna oli hyvin huojentuneen oloinen kun otin nöyränä Ellan autosta ja painuttiin kävelylle. Pia tuo nauraen tuumasikin, että millaistahan se on elellä noin älykkään koiran kanssa. Noh, vain Mamma osaa tähän vastata. Mä kuorin vain kermat "kakusta" :-D

Hiven meinasi olla kolea olo autolle palattuamme, joten käväistiin Jennan kanssa vielä Tuppi-aapeeseellä kaakaolla. Lähtee ne karstat sieltä kurkusta ja sielu saa lämmikettä.

Illalla tuli vielä vähän ylimääräistä toimintaa kun Mezzotieltä soitettiin Mikin ja hoidossa olevan Maxin ottaneen yhteen. Maximuksella oli vähän osumaa jalassa ja sitä pitäs tulla katsomaan. Kävin puhdistamassa ja paketoimassa tassun (hampaan kolo polkuanturassa ja vastakolo varpaan päällä) ja tarkistamassa Mikin mahdolliset vammat. Niitä ei ollut, mutta ilman uusia vammoja ei kuitenkaan selvitty. Minä onnistuin tekemään mahtilennon keittiön oven edessä kun jalka takertui koiraporttiin ja loppu olikin sitten aikuistensanojen värittämää tuskaa. Mikä siinä muuten on, että kun lentää kunnolla, pitää AINA varata kädellä lattiaan ennen maahan mätkähtämistä niin että ranne ei tykkää? Onko juuri siinä kohdassa johon selkänsä iskee, oltava se seinän ainokainen alhaalla oleva koukku? Onko ihan pakko kieputtaa siinä kaatuessaan varpaansa sen porttipahasen verkkoon? Olenko mä jotenkin erityiskömpelö vai onko mulla vain Aku Ankan tuuri? Molempia?

1861283.jpg