Meidän Fyra on nyt varjobeehoo. Tänään meni tuo harjoituskoe ihan kelvosti läpi vaikka leikkasin Fyran kynnen vertatursuavaksi juuri ennen kentälle lähtöä ja siinä samalla huomasin, että Fyrasta lentää tisseistä maito kun se menee selälleen. Oltiin superiskussa, koira muissa sfääreissä, kynsi auki ja ohjaaja nilkku. GRRRR!

otokoitaym_021.jpg
"Johanna F & rwn Maahismetsän Fiini Flikka ilmoittautuvat palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen" (kuva Maiju)

Paikallaolo oli likipitäin täydellinen, välillä oli kuulemma laskenut päänsä etutassujen päälle. Mun puolesta saa tuota tehdä kun onpahan vain merkki siitä, että rauhassa on ja hötkytä ei tartte. Paikallaolon aikana kuului Rauraruukin suunnalta neljä aika isoa pamausta ja totesinkin siinä mielessäni, että tulipa sittenkin laukaukset vaikkei suunniteltu.

otokoitaym_028.jpg
Sivu! (kuva Maiju)

Seuraamiset meni oikeinkin hyvin, paikka ja kontakti OK. Remmissä seuraamisessa juoksuosuus meni multa vähän hätiköinniksi ja Fyra meinas vähä pomppia apilapuskassa, mutta ei tuon vakavampaa. Henkilöryhmä jees. Vapaanaseuraamisessa ensimmäisten askelien jälkeen se aavistuksen jätätti ja odotteli jotain jättökäskyä, mutta ei mitään sellaista himmailua, että se kokonaisuutta olisi haitannut ja tuskin tuota kaikki katselijat edes huomasi. Käännökset oli Fyramaisittain kelpoja, mutta osaa se vieläkin paremman täyskäännöksen vasemmalla. Harmi kun ei sitä esittänyt ;-)

otokoitaym_032.jpg
Henkilöryhmässä ei onkkelmaa (kuva Maiju)

otokoitaym_037.jpg
Perusasento näyttää erehdyttävästi perusasennolta (kuva Maiju)

Liikkeestä istumisessa annoin liikettä varmistellakseni vahvan vartaloavun, mutta liike kuitenkin onnistui ja Fyra istui. Palatessani sen luo, se vajosi maahan. Mikä lie aivopieru? Maahanmeno ja luoksetulo otettiin kahdesti, koska paikallaolossa ollut koira innostui luoksetulokäskystäni vähän liikaa ja porhalsi Fyran perään. Fyra käyttäytyi tilanteessa loistavasti, eikä hätkähtänyt juoksukaverinsa ilmestymistä. Toki siinä tilanteessa eteen istuminen meni vähän läskiksi jne, mutta me saatiin uusia liike ja tätä ekaa ei arvosteltu. Uusintahommelissa maahanmenokäskyn annoin enemmän varmistellen kuin ekassa yrityksessä ja siinä tuli sitten vähän vartaloapua. Hyvin kuitenkin tipahti alas kyljen korkuiseen apilapehkoon ja luoksetulo oli nopea ja tehokas. Eteenistumisessa se jäi pikkuisen turhan kauas minusta, mutta siitä sivulle siirtyminen oli taas Fyran näytöstä. Sen se kyllä hallitsee näyttävästi. Hienoa muuten huomata se, että se tosiaan osaa erot LIKI ja SIVU käskylle vauhdikkaassakin luoksetulotilanteessa.

Oma toimintani oli kuvioiden ja kaavioiden osalta OK. Vähäsen mä tuppaan tiirailemaan mitä tuo koira hommaa siinä vieressä ja naama painuu alaspäin, mutta lupaan sitten koetilanteessa olla katsomatta mitä koira tekee.

otokoitaym_042.jpg
Reippaasti menee, hyvä likka! (kuva Maiju)

Tuomarina ollut Tanja päästi meidät läpi tästä harkkaBH:sta ja kyllä minä itsekin olisin päästänyt. Tein sen aivan koemaisesti ja Fyra pelitti kivasti. Kiitokset Tanjan suuntaan tästä leikkikoeideasta ja toteutuksesta!

Nyt pitää alkaa sitä koekalenteria selaamaan. Pitää kai se virallinenkin koitos saada alta pois. Kaupunkiosuuttahan tuossa ei tänään tehty, mutta eiköhän se läpi mene maalaistollollakin, jos ei muulla niin käskyn alla seurauttamisella. Eipä tuota ole koskaan tarvinnut ihmisten ilmoilla hävetä. Kummahan tuo ois jos ryssis sitten koetilanteessa.

BH-treenikokeen jälkeen otettiin kentällä pum-pumeja ja Fyra ei ollut hommasta millänsäkään. Tottisteli samaan malliin kuin aina ennenkin. Kahden eka paukun aikana (silloin oltiin vielä parkkialueella) se käänsi päätään ja kuunteli mistä se ääni kuuluu, muttei paineistunut. Kentällä suoritettu 12 pum-pumin sarja oli sille täysin merkityksetön asia.

Tottistelun jälkeen tehtiin Konnan kanssa kotiläksyjä ja harkattiin samaa "rimojentiputtelukoukeroa" kuin Minnallakin. Ehkä se meininki aavistuksen verran parani (rimat ainakin pysyi ja hiven oli jo kääntymistä havaittavissa), mutta työtä ja notkistelua on vielä tiedossa. Minä olen tuossa harkassa huono ja koirakaan ei anna mulle anteeksi tätä, joten ei lopu harjoitteluaiheet meiltä. Puomille hain nopeutta ja jäljillä ollaan. Tovin se vielä kuitenkin ottaa, että päästään samaan mitä se A:lla osaa, tai ehkä se vain odottaa juuri oikeaa hetkeä palkkaamisen suhteen, että Konna hoksaa. Siitähän se tuon älykön kanssa usein vain on kiinni.

otokoitaym_084.jpg
Tässä kuvassa Konna ihan pikkiriikkisen näyttää siltä, että se saattas olla kääntymässä hypyn aikana. Tarina ei kerro törmäskö se siivekkeeseen, mutta se onkin kokonaan toinen onkkelma sitten se ;-) (kuva Maiju)

Fyrakin teki pari onnistunutta koukeroa "Konnan kiemuralla" ja onnistuneet puomin kontaktit, mutta sen pääasiallinen tarkoitus kentälle palaamiseen oli toko hyppy. Muuten meni hyvin, mutta se meinasi ennakoida sitä istumista mennessäni koiran luo. Tein sitten harjoituksia ilman perusasentoa ja hyvin onnistui kun ensin sain sen tajuamaan, että istumista en todellakaan tähän kohtaan halua enkä odota.

Autossa mukana ollut Pörri pääs mielensä virkistämiseksi tekemään ALO-hypyn ja kumma homma - viime syksynä täysin sekavina atomeina ollut, tässä välissä harjoittelematon hyppyliike onnistui täydellisesti. Tauko on tehnyt siis todella hyvää kun koira osaa yhtäkkiä liikkeen, jota ei osannut edellisen harjoituksen aikana kauan sitten. Pakko oli kokeilla pari kertaa, mutta vahinko se ei ollut. Pörri hyppäsi, pysähtyi käskystä ja - noh - suoritti sen liikkeen hienosti. Pörri sai myös juosta puomin ja voi että se oli tohkeissaan. Pappakoira pinkoi minkä käyrillä kintuillaan pääsi ja nautti jokaisesta askeleesta. Voi kauhia, sanoinko mä sitä Papaksi... eihän se ole "vasta" kuin 9-vuotias.

Agiliitoa treenatessa kokeilin myös tuon kintun kestävyyttä. Ei se itse treenitilanteessa vaivannut, mutta annas olla kun pääsin kotiin, se alkoi tärisemään aina kun sille varasi painoa. Ei ole vielä kinttu kunnossa, joten jää huomisen liidot meidän osalta. Olisikin vain yksi tai kaksi starttia, mutta se yhdeksän on mission impossible jos aikoo jaloillaan selvitä sieltä takaisinkin. Pöh, ei ole mua tuurilla paiskattu nyt! Anne lupasi ensi viikolla hieroa nuo jalat kahteen otteeseen, josko lukot aukeaisi ja oisin kunnossa Ylivieskassa ja Oulussa. Ja aukeaahan ne kun niin päätetään!

Huominen Iisalmen keikka vaihtui nyt hakutreeneiksi ja pitänee varautua hyttyslakilla ja pitkällä pinnalla. Rampa saa varmaan istua eniten siellä metsässä maalimiehenä, eihän sillä oo mihinkään kiire :-P Aamun jännitysmomentti vain on, osaako tuo yksi valkkarillaan harkkoihin tulija HAKEA ne HAKU treenit oikeasta paikasta. Tähän saakka kun sen koiran treenaus on takunnut vain siksi, ettei ohjaaja ole LÖYTÄNYT treenejä. Ongelma tuokin, tosi-tosi-TOSI ongelma!

Kentältä poistuessamme olin melkein häiritä orastavaa lempeä. Ruohon seasta kuului kenkäni vierestä kauhia surina ja tarkempi tarkastelu osoitti, että siellä tehtiin pikkusudenkorentoja tai sitten muuten vaan pöristiin päällekäin. Nuo elikot oli mahottoman isoja ja niitä ei töllistelijät häirinny yhtään. Pörrikin suorastaan töni niitä suorituksen yhtään keskeytymättä. Maijuhan se tietenkin ikuisti tämän "minihelikopterien" huumahetken:

otokoitaym_092.jpg

*muoks & päivitys* Kävin Palveluskoiraliiton sivuilla ja soittelin BH-kokeita läpi. Yhteen ollaan varasijalla 4. Tunkua on, hitsi! No - jos ei syksylle päästä, ollaanpahan vielä parempia ensi kevään beehoossa :-D