Eiliset piirinmestaruuskisat tuntuu omituisen kaukaisilta. Jännä, että jotain tämmöstä pärjäämistä on kovasti toivonut ja sitä silmällä pitäen treenannut ja sitten se yhtäkkiä onnistuu. Meille tuo kolmossija piirinmestaruuksissa ON iso juttu. Sai jotain kättä pidempää siitä, että ei olla turhaa töitä tehty ja valmennuksessa & treeneissä laukottu. Mun pääkin kesti jopa sen jälkimmäisen radan, joten siellä on tapahtunut myös jotain kohdalleen kilahtamista. Viime vuonnahan floppasin liki täysin nämä kisat. Tulos oli surkia ja en osunut Misiulla edes ensimmäiseen esteeseen...

Nyt mulla on tässä vain valinnan paikka edessä. Onko Misiu SE koira johon näistä "mineistä" eniten panostan jatkossakin, vai olisiko Ellan aika alkaa omistani "ykköskoiraksi"? Entäpä jos sittenkin Femma, tuo radalla tulinen pippurimylly, kiilaisi kokeneempiensa ohi ja alkaisi valmentautua oikein kunnolla? ARGH! On tämä vaikeaa. Tokihan sitä kaikkia treenaa ja kaikkien kanssa kisaa, mutta valintoja on silti tehtävä.

Kaikkein päivänselvintä on Konnan tilanne. Sen kohdalla tavoitteet on korkialla ja niistä ei liisitä ellei mitään yllättävää eteen tule. Meillä sujuu kokoajan paremmin ja paremmin radat, vaikka toki väliin floppejakin tulee - kenelleppä ei tulisi?

Fyra saa jatkaa samalla tiellä kuin tähänkin saakka. Tavoitteita on, mutta niitä on useammassa lajissa, joten vain ja ainoastaan yhteen asiaan me ei keskitytä. Monitoimitaituri ei ehkä tule supertaitajaksi missään lajissa tällä lajiskaalalla nopeasti, mutta pohjat on hyvät jokaiselle jutulle mitä tehty on.

Sitten tietty on nuo pienet juniorit Katti ja Luva. Onneksi ne tulevat nk. kisaikään vasta ties milloin, joten meillä ei ole muuta kuin aikaa tehdä tiettyjä agilityn suhteen tärkeitä taustajuttuja. Luvan kanssa ajattelin puskea talven aikana PRO-pentuagiin, mikäli sieltä sopiva ryhmä alkunsa saa ja Minna meidät sinne huolii ;) Maneesille en ajatellut sitä tuossa pentutukassa raahata :-D Katti saa kipitellä ohjausharjoituksia sitten maneesissa muiden seassa.

Tänään mä en treenannut omistani kuin Fyraa ja sitäkin oikeastaan vahingossa. Suunnittelin Tähtösillemme muistiharjoituksia ja koska kentällä oli käynyt treenaajakato lapsenhoito-ongelmien, juoksujen ja koirien loukkaantumisien vuoksi, olikin sopivia välejä juoksuttaa samoilla esteillä myös omaa moppea. Ei niitä Tähtösiä voinut ihan loppuun saakka rääkätä.

Tässä illan kurvit:

Tahtien_treenit_150908.jpg

Punaiset pallot oli omatoimisessa treenissä. Mustat neliöt vahdin minä ja Annella oli mustat pallot. Ensi kerralla mennään samat esteet, mutta eri järkässä. Sitten pidetäänkin joku Tähtösten nyyttäri-ilta ja aletaan odottelemaan talvikautta. Illat pimenee sitä kyytiä, että seiskalta aloitetut harjoitukset on mahdotonta pitää ulkona.

Putkihässäkkä meni oikein hyvin kaikilla viidellä. Meno oli vauhdikasta ja oli hauska huomata kuinka koirat alkoivat oikein imeytymään putkiin. Ne tulivat suorastaan villeiksi. Ihanaa!

Fyralla otin tuollaisenaan vain tuon putkihässäkän. Ensimmäisellä kiekalla sillä tahtoi olla putken suuaukoista tullessaan aika isot kaarrokset, mutta mä tiivistin ohjaustani ja otin sen putkilta nyrkkiin mukaan ja alkoihan se Fyrankin kaarros sieltä tiuketa. Jännä tommonen "ei paimenkoira" kun se ei lue ohjaajan sijoittumista oikein mitenkään. Pitää tommosetkin asiat opettaa. Hyvin se silti meni, en mä valita. Putket imi oikein kunnolla ja yhdessä välissä se sai putkikaverikseen Femman Nio-siskonkin, joka porhalsi oman treeninsä päätyttyä katsomaan mitä isomustaidoli tekee (meillä syntyneet pennut aika usein palvovat rottiksia aikuisenakin). Fyra ei ollut moksiskaan pienestä peränpitäjästä.

Puomia ja A:ta otin myös ja jauhoin noita kontaktipintoja ja lupaa saada mennä ko. esteelle. Siinä on Fyran kohdalla paljon tekemistä kun se on kontaktiestehullu. Vähän aitapyöritystä aina väliin ja taas kiipeilyä. Aitapyöritykset tiivistyivät taas sitä mukaa mitä harjoitusaika eteni. Se kyllä osaa kun vain ensin lämmittelee sen aivot kunnolla hommiin. Ei pelkkä ruumiillinen lämmittely riitä :-D

Nyt tässä nukkumaanmenon kynnyksellä ajatukset laukkaa päässä ja on tullut mietittyä yhtä sun toista. Olen yrittänyt jäsennellä mm. sitä, miksi toisille oli/on niin sallittua kaivaa jokaisesta asiasta pieninkin epäkohta esille ja verhota nuo vielä kaaottisemmaksi kuin asiat ikikuunapäivänä oikeasti ovatkaan/olivatkaan? Jos ei epäkohtaa ollutkaan, se kehitettiin - tehtiin todeksi vaikka väkisin keinoja kaihtamatta. Heihin itseensä kohdistunutta täysin aiheesta tulevaa kritiikkiä ei osata ymmärtää laisinkaan. Kritiikinsietokyky nolla, vaikka tapahtunut virhe olisi kuinka ilmiselvä. Näin se maailma pyörii... valitettavasti. Joku viisas tuntematon ajattelija onkin sanonut:

Elämän surullisimpia tosiasioita on, että viisaat taipuu typeryyden edessä.
Tästä johtuu tyhmyyden maailmanherruus.

Jokiranta vaikenee ;-)