Mikä päivä tänään on? Ai keskiviikko, okei. Mihin katosi kartalta tiistai?

Maanantaina vedin tähtösille treenit, mutta olo oli jo karsea. Paleli, mutta hikeä pukkasi. Ei tiennyt hyvää. Yö meni asentoa vaihdellessa ja lopulta parhaat unet tuli istuma-asennossa. Tuon asennon keksimiseen vain meni uniajasta aika kauan. Aamu koitti, mutta olo oli edelleen karsea, karseampi kuin edellisiltana.

Sain eilen vietyä Jennin eskariin ja raahauduttua työterveyshuoltoon. Todettiin siinä hoitajan kanssa että kuumetta oli jo aamutuimaan lupaavasti ja naama kuin norsun takapuoli. Silmät oli kuin särjellä, lihoja revittiin irti luista ja päässä oli aivojen tilalla iso räkäpallo, jossa oli nenän kohdalla reikä ja lisää reikiä taottiin koko ajan niin että jyskytti. Ei hyvä! Komennettiin sänkyyn kahdeksi päiväksi ja torstaina lisätutkimuksiin jos ei särky lakkaa.

Kotiin päästyäni kaaduin petiin ja pysyin siellä tähän aamuun saakka (siinä se tiistai kai sitten oli ja meni). Pakolliset jalkeilla käynnit meni seinistä tukea ottaen. En ihan heti muista koska oisin ollut noin kipeänä viimeksi. Illalla piti jo turvautua Panacodin apuun, mutta eihän se koko päivän lepäämisen jälkeen varsinaisesti nukuttanut, tekipä vain neljätuntisen tollotilan, vai pitäisikö sitä kutsua töllötilaksi, sillä oli mulla telkku päällä. Sieltä tuli erilaisia ohjelmia, tai ainakin ääntä ja kuvaa. Mitä ne sitten olivat? Ei niinku pienintäkään hajua. Värillisiä kuitenkin olivat, että en kai mä vanhaa kotimaista elokuvaa sitten ainakaan kattellu. Oivoi!

Olin mä jossain vaiheessa nukahtanut, sillä aamulla heräsin. Eikö herääminen ole sen merkki että on ainakin torkahtanut?

Kuumetta on vielä tänäänkin ollut, mutta kaikki irrotettavissa olevat lihat on nyt kai luista irti kun se eilinen repivä tuska on vähentynyt. Enää särkee vain selkää ja päätä ja räkäpallossa on reikä vielä auki. Naama näyttää vielä enemmän norsun takalistolta, mutta mikäs ihme tuo on kun lähtötasokaan ei ole ruususelta. Olen koittanut olla pikkuisen jalkeilla ja onneksi on tuo läppäri ollut apuna, joten sain urakoitua pedistä käsin nettisivut ajan tasalle, tai ainakin ne on yritetty laittaa. Niin paljon on viime aikoina tapahtunut. Ei voi tässä hapessa muistaa kaikkea.

Myönnän, että olo on parempi kuin eilen, mutta onko se vielä kelpo, sen kertoo huomisaamu. Vien Jennin eskariin ja tuumin tilanteen mukaan jatkanko töihin vai työterveyshuoltoon. Viime syksynä tämä tauti meni iloisesti poskionteloihin ja siitä vasta riesan saikin. Samaa rallia en tahtoisi nyt uudelleen. Toivottavasti tuo kuume edes hellittää. Se vie vedon täysin pois.

Koirapäivitystä tautien talosta:

Luvan kanssa menee oikein hyvin. Kattin kanssa ovat ystävystyneet ja etupiha tongittu yhteistuumin. Hauska ötökkä. Liityttiin tänään Schapendoes yhdistykseenkin ja arvatkaas mitä - aion olla tasan justiinsa se onnellinen mistään mitään tietämätön rivijäsen. PISTE!

Ringalla on varmaan pissatulehdus kun on nyt monena yönä pissannut sisälle. Motorisia ongelmia ei ole eikä liikkumisessa ole mitään vikaa. On vain vähän vaisu ja arkoo alaselkäänsä. Tapsa vei näytteen Jarmolle. Nyt on ainakin ensalkuun tulehduskipulääkkeellä ja viljely näyttänee mahdollisen lääketarpeen. Mummeli ei ole enää nuori.

Totti täytti tänään 8 vuotta. Tuuti-siskoa on edelleen ikävä vaikka kuolemasta tulee jo 6,5 vuotta. Nuoren koiran poismenoa ei koskaan hyväksy, vaikka kuinka aika kultaisi muistot.

Fyra pääsi BH kokeeseen Ouluun 13.9. Sieltä sitten suoraan AGI:n joukkuepiirinmestaruuksiin. Raahelle saatiin kuin saatiinkin joukkueet jokaiseen säkäluokkaan. Superhienoa!

Isä ja Tapsa käytti tänään Miksun lobotomi... eiku pallien poistossa. Toistuvat eturauhastulehdukset sai nyt jäädä ja koira aloittaa eunukkielämän ilman naishuolia. Niitä sillä onkin raukalla riittänyt näiden vuosien aikana ja se yksi laillinen loppuun saakka viety heilastelu sai jäädä sen ainokaiseksi makupalaksi. Koiran terveys ennen kaikkea, viis mahdollisista söpöysmittelöistä. 

Viikonlopun agiliidoista löytyy netistä kuvia seuraavien linkkien takaa.

Joo ei, nyt loppui taas veto tästä muijasta. Tyyny kutsuu. ATSIIH!

Pysykää tervennä. Tätä tautia en toivo kenellekään, vaikka pessimistinä sanon, ettei sitä kyllä kukaan välttääkään voi jos se tullakseen on. Tylsää!