LuvaPihalla.jpg
Luvattoman söpö?

Koska se on nyt niin kauhiasti muodissa vaihdella tuota "omaa rotua" niin tässä tämä meidän muotivirtaus sitten on. Tokihan sen turkin pitää olla pitkä ja kammattava. Ai mikäkö se on? No tietenkin s........S..... schapendoes! Oisko ollu ehottaa jottain muuta? Joo, vessaharja se ei ole, eikä myöskään trasselitukko. Se on koira, josta piti tulla nimeltään TäsTäs, mutta koska nimet on viime aikoina ollut pahasti enteellisiä ja me ei haluta agiliitoon mitään p*rskärpästä, siitä tuli LUVA. Agilitytermi tuokin kaiken muun tuohon sanaan liittyvän hauskuuden lisäksi.

Miksi schapendoes? No en minä vain tiedä. Ei meillä ollut erityistä ajatusta hankkia mitä tahansa schapendoesia. Ensin vain muutama muu rotuidea kaatui omaan mahdottomuuteensa ko roduissa esiintyvien sairaalloisten piirteiden tai muiden rodussa tai sen parissa esiintyvien kummajaisten vuoksi. Samaan syssyyn tarjoutui mahdollisuus saada kovasti tykkäämästämme Nappi-Tuppo-Koistis-Kerttulasta pentu sijoitukseen, vieläpä se Riikan oma suosikki. Mitään muuta vikaa tässä kuviossa ei ollut kuin se, että Kattikin on vielä pentu ja työmaata senkin kanssa edessä. Noh, ollaan päätetty selvitä ja selvittiinhän me Fyran ja Femmankin kanssa aivan kelvosti ihan jo nyt virallisten tulostenkin valossa. Koko perhe on tässä rojektissa mukana enemmän kuin innoissaan. Mahdollisuuteen on tartuttava kun sopiva sellainen kohdalle osuu.

Luva täyttää ominaisuuksiltaan kaikki ne kriteerit, joita meillä erirotuiselle koirahaaveellemme oli asetettu: keskikokoinen (mielellään agilityn medi-luokkalainen), sporttinen, rodussa ei liioiteltuja piirteitä, karvaa kammattavaksi saakka (jep, olen aina haaveillut "tukkakoirasta"), kevytrakenteinen, laumassakin toimeen tuleva, iloinen, lasten puuhissa viihtyvä, nokkela, kontaktinhakuinen ja tämän listan kun sai vielä kuorrutettua sillä, että on paimenkoirarotuinen niin se on vain piste iin päällä. Lisäplussana virikkeellinen kasvuympäristö ja tuttu emä, jonka harrastusuraa on seurannut alusta saakka. Luvan kanssa haaveillaan tietenkin agiliitourasta ja Jennille siitä kaavaillaan koiraa jolla sitten aikanaan voisi aloitella junnuhandlereissa kisaamisen. Näyttelyissä käydään tarpeellinen määrä, katsotaan nyt millainen tuosta kasvaa. Jennin kanssa sovittiin, että minä hoitelen agiliidot, se hoitelee "koirakilpailut". Tällä se tarkottaa siis koiranäyttelyitä. Näin kai on tehtävä kun kerran sovittiin.

Luva7vkoA.jpg
Saako tämä koira nollia näyttelyistä vai agilitystä? Ken tietää... aika näyttää ;-)

Todella virkistävää hypätä "aidan toiselle puolelle" ja olla rehellisesti ihan noviisi rodun parissa. Mulla ei ole pienintäkään hajua, onko meillä majaileva karvanaama luvattoman kaunis & lupaava vai jottain muuta vähemmän imartelevaa. Omasta mielestäni se liikkuu vetävästi ja on tasapainoinen. Se ovatko rodunomaiset yksityiskohdat just oikeilla kohdilla, selvinnee rotutuntemuksen lisääntymisen myötä ajan kanssa. Aion ottaa selville, kysellä nöyrästi ja opiskella, uppoutua tiedonhankintaan. Tämä on kiehtovaa! Ulkoisen olemuksen yli kuitenkin menee kirkkaasti toive tervepäisestä, kelvolla terveydellä varustetusta pitkäikäisestä harrastuskelpoisesta koirakaverista. Se, täyttääkö Luva nuo haaveet, jää nähtäväksi. Sellaista kristallipalloa ei ole kenelläkään, joka tuollaiset asiat varmaksi pikkupennusta ennustaisi.

Tänään poikettiin jo Luvan kanssa Käpiksessä vetämässä Tähtösten treenit. Luva oli reipas ja tepsutti hihnassa pikkuvanhana häntä pystyssä. Ensimmäiset putkiharkat on kipitetty ja parit targetin edessä tehdyt kaks-kakkosetkin on kokeiltu. Pienelle koiralle puomin alastulokontaktin puolikas on piiiiiitkä matka ;-) Tästä se lähtee!

LuvaPihalla4.jpg
Nollasta sataan ja nopeaa!