... keräillään flunssakoomasta, tosin ei sen selkärankaa ole vielä taitettu. Eiliset treenit meni ihan läskiksi. Nauratti vaan kuinka vähän sitä flunssaisena kykenee ajattelemaan ja keskittymään. Olin hiestä märkä jo ensimmäisen aita-putki juoksentelun jälkeen. Treenit oli max 6 esteen vetoja ja mä selvitin aina kaksi estettä ja sitten levis pakka käsiin. Meni sitten vähän pätkimiseksi tämä treeni ihan kirjaimellisestikin.

Positiiviset asiat eilisistä treeneistä:

  • Konnalla oli kivat puomisuoritukset, siis se alastulokin.
  • Konna hyppäs pääosin hyvin ja oli kuulolla jos vain sille annettiin mahdollisuus olla kuulolla (lue: sille kerrottiin mitä pitäs tehdä)
  • Femma sai onnistuneita pituushyppyjä ensimmäisen epäonnistuneen jälkeen.
  • Femman puomi pelitti.
  • Kummallakin putkiin heitot toimi oikein hyvin. Päästivät flunssaista helpolla kun ei tarvinnut putkia vierestä näytellä.
  • Keinu kumpaisellakin nopea ja vauhdikas.
  • Kumpainenkaan ei tiputtanut eka rimaa lavastetussa "Ylivieskan radan" aloitustilanteessa.
  • Kuten noista plussista näkee, hirmusesti plussia ei tule itselleni ja plussat rajoittuvat lähinnä yksittäisiin esteisiin.

Mikä ei niin superia ollut?

  • Kummallakin oli vähän säätöä hankalimmilla A-esteelle vienneillä. Femmalla ylösmenossa ja Konnalla alastulon kakskakkosessa kun hypin sen edestä esteen toiselle puolelle. Ei ne mitään varsinaisesti mokailleet, kunhan vain paljastivat sen, että tommosia erikoistilannevientejä pitää vielä harjotella lisää ja paljon.
  • Femman takaaleikkaukset... joo - tiedetään, ei olla oikein ees harjoiteltu muille esteille kuin putkille. Ja koira kakkosluokassa.... hmmm...
  • Femma vähän hiippaili lähdöissä. Pitää alkaa itse huolellisemmaksi siellä vastaanottopäässä ja oikeasti pysähtyä ennen kuin koiran kutsuu. Ei lentäviä lähtöjä enää!
  • Mun ohjauskunto oli nollassa ja huumori herkässä. Se EI ole hyvä yhtälö, hauska kyllä, muttei mitenkään loisto suorituksiin yltävä. Olin tilanteissa NIIN myöhässä kuin olla ja saattaa. Tämän kummemmin ei kannata noita pallerokohtia jatkaakaan, sillä eriteltynä näistä mun eilisistä mokista tulee vähintään pieni novelli.

Jenni oli mukana Luvan kanssa. Siellä meidän kentällä treenatessa ne opettelivat hallin puolella maan tasalla olevaa "möllirengasta" ja siivekkeiden välissä maassa ollutta rimaa. Annoin touhuta kun kerran Luvakin näytti toimivan niin kuin Jenni halusi ja kumpikin tykkäs. Nauratti vain aina välillä kun sieltä kuului oikein papukaijamainen toisto: "hyyyyYYYYyyyyyvääääää tyyyyYYYyyyyttöööööÖÖÖööö". Keneltähän tuollasen on oppinut? :-P

Treenien lopuksi Minna todistajien läsnäollessa totesi, että Jossu lähtee täältä pois elävänä ja puhuukin vielä kohtalaisen selkoja. Noooh - selkoja ja selkoja? Parempi mun mielentilalausunnon kannalta oli, että se ei ehkä kuullut meidän lähtevän treenien päätteeksi etsimään Tuppi ABC:ltä vappupalloja... ei muuten löydetty...

Luvan kanssa touhuillaan

Kattinkans.jpg
Liikahtappas

Viuhtivauhtit.jpg
Eikummenoks!

Katti ja Luva on jo parhaat kaiffarit. Niiden sekoileva sielunelämä näyttää sopivan samalle älyaallolle oikein loistavasti. Luva toimii Kattin kulmurien irrotusvälineenä ja tästä kiitollisena Katti antaa Luvan kasvavalle karvalle kosteushoitoja pyyhkimällä sillä märkää nurmikkoa kuivemmaksi. Ne on oikein söpösöpösöpö pari.

Luva on nyt suopunut nukkumaan yönsä eteisessä portin takana omassa yksiössä. Aluksi se meinasi HIEMAN protestoida tätä telkeämistä ja sillä ei muuten ole IHAN pieni ääni ja ääniskaala.

Nörtti on ihan tohkeissaan pienestä pentuloisesta ja tämä pikkuinen vastaa joka solullaan ison idolinsa rakkauteen. Näin sivusta seuranneena vois melkein sanoa jo, että se käyttää tilannetta täysillä omaksi hyödykseen ja tuo iso musta yltiökiltti "lammas", rwn Nörtti 8,5 vee, pomppii pienen vessaharjan määräysvallassa. Vai mitäs sanotte tästä:

LuvanTirsat.jpg
En voi liikahtaa ettei pieni herää!

Ihmettelyä

Maksettiin keskiviikkona schapendoesyhdistyksen jäsenmaksu ja TÄNÄÄN perjantaina tuli postissa kaksi lehteä. OOO-HOPS! Sanon mä että johan oli sukkelaa palvelua! Pitää perehtyä lehtiin paremmalla ajalla, mutta yhden artikkelin mä sieltä jo luin. Se käsitteli opintomatkaa schappe-kehtoon Hollantiin. Mielenkiintoinen ja opettavainenkin kirjoitus, varsinkin tämmöselle supernoviisille.

Toinen silmiin osunut artikkeli oli juttu vahinkoastumisista ja nk. aborttipiikeistä. Sellasen artikkelin levittäminen laajemminkin olis aika hyvä juttu, sillä taas törmäsin netissä vahinkoastumiseen, jonka seurauksena pentu saa pentuja. Kaikissa muissa vahinkoastumisissa (vanhemmat aikuisia) voi vielä keksiä ties mitä selityksiä (on meilläkin vahinkoastuminen ollut), mutta pennun saadessa pennut, nuo selittelyt on kyllä aika vähissä. Mä en vain osaa ymmärtää eikä mun ole pakko ymmärtää. Nih!

Kolmas ihmettelyn aihe liittyy meidän tulevaan pentunäyttelyyn. On talkooväki taas kortilla. Aivan samat nimet siellä pyörii tehtävälistoilla kuin viime vuonnakin ja tokihan me sillä sakilla hommat kotiin hoidetaan. Minä en enää tiedä millaisella selkokielellä, ystävällisesti, kannustavasti ja anellen, pitäisi porukkaa yhteisiin hommiin herätellä. Riehumisella, reuhaamisella ja pakottamisellakaan se tuskin onnistuu. Onko se vapaaehtoisuus kadonnut ihan kokonaan? Alan oikeasti olla sitä mieltä, että yhdistyksen treenit napsahtakoot maksullisiksi kaudesta 2009 alkaen. Eipähän tartte sitten järjestää enää mitään millä rahaa kerätään toiminnan pyörittämiseksi tai jos järjestetäänkin, voivat nuo ainokaiset aktiivit saada sitten palkkaa tuosta niska limassa juoksemisestaan.

Oli mulla kyllä tänään positiivinenkin hetki pentunäyttelyn suhteen. Kaupassa ollessani sain puhelun yhdeltä talkooväkeen kuuluvalta ja hän soitteli eilen keksineensä yhden visuaalisen idean ja saisiko hän sen toteuttaa. Hän ottas koko jutun hoiteisiinsa ja meille se ois niinku nou hätä sen osalta. Omatoimisuus elää sittenkin! Ihanaa! Lisää tällaista!

Viikonloppu alkaa

Huomenna serkkupojan häät. Jenni jännittää jo kovasti. Uusi mekko on ison etsintätyön jälkeen hommattuna (Jennille siis, ei herranen aika sentään mulle!!!) ja sukkahousuja on viidet erilaiset kun ei oikein tiedetä mitkä passaa. Mä investoin itselleni puseron ja kaulakorun, muut kamppeet löytyikin sopivasti kaapista. Tapsa jää kotimieheksi.

Sunnuntaina on Fyralla tokouran korkkaus. Tänään olis vielä tarkotus käydä tekeen liikkeet läpi kisakentällä ja antaa sitten sunnuntaihin asti homman olla. Ei se enää tässä välissä mitään uutta opi, joten näillä eväillä mennään. 

Näihin tunnelmiin Jokirannasta tältä erää.

Tapsa lähettää terveiset tölkkikuskille. Kiva kun poikkesit!