Tässä luuvastaavan kuljetuspalvelua odotellessani ynnäilen vähän eilistä päivää tarkemmin.

Tykkäsin kisapaikasta. Tilava valoisa maneesi, jossa oli hyvin tamppautunut hiekkapohja, jota ratahenkilöt lanasivat luokkien välillä. Radat olivat Sisko Pulkkisen (eka kisa ja tokasta kisasta minit) ja Pertti Siimeksen (tokan kisan medit ja maksit + vimonen kisa) tuomaroimia. Kolmen parhaan lisäksi palkittiin lahjakorteilla myös sijoille 4. ja 5. sijoittuneet, mikäli näille pukkas nollaa. Kiva juttu, tuollakin oli jokaisessa luokassa n. 30 osallistujaa.

Olen yrittänyt piirtää muistin pohjalta ratoja, mutta eihän niistä tietenkään tule aivan sellaisia kuin ne olivat oikeasti. Sanotaanko, jotta ovat semmoset "sinnepäin ja vähän tolleen" -mallinnokset ;-)

Eka kisa, Timanttiset ranking:

siilinjarvi_paivaneka.jpg

Tällä ensimmäisellä radalla väkeä kosahteli aika paljon hylsyille. Hylsysuosikit olivat alussa A:lle rynniminen, ensimmäisen putken väärä pää TAI tuon kokonaan väärän putken tyrkyllä ollut pää ja sitten niinkin kumma paikka kun puomilta väärään päähän putkea meno. Koirilla oli sellainen ilme, että EIHÄN tuo tyrkyllä oleva pää voi se oikea kuitenkaan olla ja syöksyivät väärään. Esim tähän kosahti MM7 sheltti Elli. Liekö tuo superkoira ajatellut, että hähhää... luuletko että menen tähän lankaan?

Tällä radalla Ella ja Konna kulkivat hyvin, Konna varsinkin jokseenkin loistavasti, vaikka katselikin puomia taas vähän sillä silmällä, että yök... jos tää sitteki ois keinu. Maalissa kyselin, että tuliko nolla. Ei aidosti ollut hajuakaan siitä oliko virheitä tullut. Olikohan tuo sitten sitä keskittymistä ohjaajaltakin?

Ellan radan alkuosan vein koira oikealla puolellani ja persjätöllä vaihdoin sen puolta A:n edessä. Aika moni teki tuossa kohdassa valssia ja oli sitten 4-hypyn siiveke miltei sylissään kun juoksulinja menikin pikkuisen sekaisin. Putkeen vietäessä Ella kerran vilkaisi minua kysyäkseen kumpaa putkensuuta tarkoitan. A:lle tuli pikkusen ruma alastulokontakti, mutta silti selvä osuma (joo, enää en erikseen kirjoita näistä kontakteista eiliseltä, jokaisessa alastulossa keinuja lukuunottamatta oli napisemisen aihetta. Pannaan työnalle. Liisitty on harjoittelusta). Kympin jälkeinen kaarros oli Ellamaisittain niin pieni, että se miltei otti kylkiosumaa siivekkeeseen. Puomilla se melkein keuli ja mulla tuli oikeasti hätä varmistelemaan alastulokontakti. Pujo meni hyvin ja huomasin jopa luottavani Ellan pujoon jo niin paljon, että uskalsin varmistaa seuraavan esteen sijainnin siinä Ellan pujotellessa. Kaikkea sitä huomaa tekevänsäkin! Valssasin 15 esteen jälkeen ja ohjasin Ella oikealla puolellani 16 hypyn taakse saakka, josta se "nipponkäännöksenkaltainen" persjättöjutska (miepä tein sen kisoissa Minna!) hypylle 17. Valssaamalla jatkoin 18 esteen toiselle puolelle ja loppuesteet juoksin Ella oikealla puolellani. Ellalle pitää ohjaajan koko ajan liikkua, joten semmoset akselin ympäri paikallaan pyörähtelyt ei ole Ellukalle mitään moottorin hyrinää. Nollan pukkas ja aikaan ehittiin. Sijoitus oli viides ja saatiin alennusta ens vuoden HuPu-kisan startista. Kiva homma!

Konna oli taas... noh.... Konna! Ennen radalle lähtöä Konna hörhöili kaikkea kummallista. Se esimerkiksi varasti lämmittelylenkillä pipon päästäni. Yleensä tuo mieliala on Konnalla johtanut aina mitä kummallisimpiin sirkushuveihin, mutta lähtökäskyn saatuaan se skarppasi ja oli täysillä mukana siinä mitä tehtiin yhdessä. Alkuradalla mietitytti kumman puolen otan. Ottaakko Konna vastaan 2 & 3 hyppyjen välistä esteen 14 puolen, vai juostakko sujuvasti koko kaarros tuolta loppuhyppelyhässäkän puolelta ja leikata takaa sitten keinulta. Valitsin tämän jälkimmäisen, sillä ajattelin oman liikkeeni vetävän Konnan pois hylkyrysänä olleelta A-esteeltä. Seiskaputkeen K ampaisi kuin itsestään ja A-esteelle tuli hieno kontakti. Kymppihypyn jälkeen tuli monella koiralla isoja kaarroksia, mutta jotain me on opiskeltu ja omaksuttu tuosta koiran kääntämisestä. Sain Konnan kääntymään aika sukkelasti kohti puomia. Ylösmenossa se vähän himmaili, mutta pienellä kannustamisella tuo nanosekunnin epävarmuus kaikkosi. Loppukoukeron ohjaamalla kohti 16 hyppyä tuolta A:n puolelta ja tehden sille takaaleikkauksen. Siirryin tuonne 17-18 väliin ja otin Konnan vastaan tuolta takaahypyltä. Käännyin akselini ympäri ja juoksin kohti vimosta estettä, jossa takaaleikkauksella käänsin konnaa suoremmalle hypylle. Viisto linja meni aikalailla kohti maneesin seinää, joten pelkäsin, että rima tulee alas ilman tuota leikkausta. Nollanhan se pukkas ja jännitys vain kasvoi kun kuultiin, ettei meitä nollanneita ollut kovin monta. Pikkusen piti kiljasta kun kuuluttivat että maksien järjestys oli Konna - Taarna - Telkkä.... hetkinen... Kariluotoska valtas sitten seuraavat palkintosijat ittelleen juuri kun oli toivonut, että jos ees kympin sakkiin pääsis. No pääsit, ONNEA!

Toka kisa

siilinjarvi_paivantoinen.jpg
minien alku punainen pallura + numero, maksien alku normaalisti numeroituna

Ella taas radalle ensin. Alkukoukerossa piti kovasti miettiä miten veisin niin, ettei oma liike katkeaisi. Ehkä en aivan onnistunut kurveissani, sillä vähän tuntui ohjatessa käsijarrun hankaus maneesin hiekkaan. Pitänee rakentaa sama alku joskus jossain ja kokeilla uudemman kerran. Pujon tein amatöörimäisesti hallin seinänpuolelta. Ella osaa pujon molemmin puolin, mutta jos pitää tuplanollaa koittaa varmistella niin sitähän sitten varmistellaan. Loppuradasta mulla ei ole mitään erityistä mainitsemista. Hyvin sain painettua sen 14 hypyn oikealle puolelle ja valssilla otin sen sieltä yli estettä 15 kohden, josta taas valssilla koira tuolta 14 hypyn puolelta kohti rengasta. Loppurata kelvosti ja sitten jännättiin menikö alle ihanneaikaan. Menihän se ja vieläpä 2 sekuntia sijoituksen ollessa kahdeksas. Tuplanolla oli totta! Johan oli päivän tavotteet kasassa ja vielä startteja jäljellä.

Konnalle olin suunnitellut jo radan ulkopuolelta miten tuon alun vien, mutta perhana kun menivät muuttamaan kurvit makseille erilaisiksi. Niinhän siinä kävi että K lipsahti monen muun koiran tavoin neloshypyltä tuonne putkeen. Olisi kai vaatinut nyrkissä viemistä, että koira ois kääntynyt oikeaan suuntaan. No matka jatkui ja Konna pelasi taas loistavasti. Hienosti löysi pujon alun ja keinu & putken oikea pää löytyivät hyvin. Olin etukäteen keksinyt estevälille puomi - rengas sellaisen brassailukurvin ja päätin, että jos meidät on hylätty ennen puomia, mä kokeilen sitä superajatusta. Noh - ohjasin Konnan puomin alastulokontaktille, huiskaisin isosti hyppyä 12 kohti ja lähdin juoksemaan puomin ja A:n välissä kohti 13-putken loppupäätä huutaen Konnalle "putkeenputkeenputkeen" ja tiedättekö mitä? SE TOIMI ja yleisössä kohahdettiin. Konna teki vielä hienoakin hienomman takaahypyn ja loppurata meni mallikkaasti. A:n alastulossa kokeilin kisatilanteessa Konnan ohijuoksua ja kyllähän se pysähtyi itsenäisesti nopeaan kakskakkoseen. Jatkoi matkaansa vasta kun annoin sille mukaantuloluvan jostain muurin kohdalta. WAU, vaikka hylsy olikin!

Kolmas kisa

siilinjarvi_paivankolmas.jpg

Ellalle otin lentävän lähdön ja se antoikin alkuradalle kivasti vipinää. Ohjasin sen neloshypylle tuota lyhintä tietä kolmosen ja nelosen välistä ja hienosti se ohjautui oikeaan putken päähän (aika moni hylsytti siinä kohdassa). A:n alastulossa tein etuvalssin ja seiskalta aina muurille nro 12 ohjasin Ella vasemmalla puolellani. 13 hypyn taakse tein semmoisen laakean valssin  ja jatkoin Ella oikealla puolellani välin 14-18. Tuon lopun tein kahdella valssilla, jotta Ellan vauhti säilyisi. Nolla tuli tästäkin, ihanneaika tosin ylittyi reilun kymmenyksen, mutta nolla mikä nolla. Ella teki nyt saman mitä Misiu Torniossa vuosi sitten - jokaisesta startista nolla, triplanolla! Hyvä akka!

Konnan rataa on vaikea kuvailla. Siinä levisi pakka käsiin jo keinulla. Oletin kaiken aikaisemmin Konnan kanssa kokemani perusteella, että Konna tekee tavanomaisen rauhallisenvarman keinunsa. Mitä sitä hullua! Jos en olisi jäänyt sen viereen jarruttelemaan, olisi se ottanut lentokeinun. Siinäpä se kolmosen ja nelosen ohjaus pissikin (oli tarkoitus kääntää ulkokautta jollain jaakotuksen tapaisella). Konna "karkasi" keinulta, meni kolmosen yli ja pitkälle, sieltä takaisin tullessaan se aikoi hypätä kolmosen takaspäin. Sain estettyä ja jollain ihmeen kaupalla vedettyä sen kolmosen ja nelosen välistä ja vieläpä nelosen yli oikeaan päähän putkea. Konnan ollessa A:lla tupisin ääneen, että ei tämä voi mennä näin persiilleen heti. Tuomarikin hörähti. A:esteeltä Konna meinasi mennä vieressä olevaan putkeen, mutta sain sen takaisin kuulolle. Seiska ja kasi meni ihmeen kaupalla räpistellessä ja putkeen mennessä Konna nyki A:lle. Sain pelastettua. Putkesta Konna porhalsi oikealle aidalle ja onneksi olin suunnitellutkin sille pujolle ohjauksen niin, että tuo hyppy nro 15 jää minun ja Konnan väliin... niinhän siinä kävi ja se jopa onnistui. Muurille osui ja sieltä kääntyi kyllä hyvin, mutta taas se meinasi mennä putkeen. Hätäpelastus ja Konna ja kartturi taas niukin naukin kartalla. Puomi meni hyvin ja toisten vahingoista viisastuneena otin Konnaa lujasti lapaseen jo ennen rengasta ettei se hyppää tuota viimeistä estettä väärältä puolelta. No ei hypännyt, mutta eipä hypännyt sitten sitä rengastakaan. Tulihan se virallinen virhekin sieltä :-D Uusintaottoon meni vähän aikaa, mutta loppukurvit sitten hoidettiin kunnialla. Ratavirheitä siis virallisesti vain vitonen ja kaikesta kohelluksesta 1,5 sekuntia yliaikaa. Tuloksella oltiin kuitenkin kympin sakissa, vaikka enemmän kyllä ko. rataa kuvaisi 7 hylkyä ja loppuunkulutettu tivoliranneke. Siis ihan käsittämättömän huono rata meiltä molemmilta!

Kotimatkalla oltiin iloisia, onnellisia ja ennen kaikkea nälkäisiä. Matin ja Liisan asemalla saatiin pizzahelpotusta ja loppumatka kului karkkipussin parissa ja maailmaa parantaen. Urhoollinen ja koko päivän hyväntuulisena jaksanut Serena nukahti vasta Vihannissa ja oli kuulemma nukkunut tähän aamuun saakka.

Harjoitusmietteitä korvan taakse:

  • Eka radan loppukoukeroon keksin monia monia eri variaatioita. Pitää joskus kokeilla erilaisia juttuja.
  • Kakkosradan alkukoukerot tahtoo myös lavastaa uudelleen.
  • Ellalle nuo A:n ja puomin alastulokontaktit vähän selkeämmiksi. Se osuu, mutta nippanappa.
  • Konnalle ja mulle tätä ratakestävyyttä lisää. Me osataan tehdä hienoja juttuja ja nollaakin, mutta silti se tulosvarmuus on vielä hakusassa. Noh, eihän se moppe ole ollut kolmosissa kuin 10 kk.

Mutta oltiin me hyviä ja kehtaan kehua, NIH!