Melkein viikko on tässä vierähtänyt sitten viime kirjoituksen. Hyi häpiä! Kun summaa yhteen mitä viikon aikana on tapahtunut, tulos jää laihanlaiseksi. Sunnuntaina poikettiin Haukiputaalla SRY Pohjois-Suomen alaosaston järkkäämässä luonnetestissä ja annettiin Fyralle, Luvalle ja Kattille Lagunan kyytiä. Maanantaina käytiin Jennin eskariopen kanssa palaverissa & touhuiltiin kotona niitä näitä. Trenasin myös parit pujotukset koirilla. Tiistaina oli maailman nopein Koirakerhon hallituksen kokous. Keskiviikkoilta meni kokonaan Jennin huoneessa "Tuppon ja Töppön" aiheuttamaa katastrofia siivotessa (kaksi koiranpentua ja 6 vuotiaan lapsen sekainen huone kaksikon temmellyskenttänä EI ole hyvä juttu). Torstai kului Tupoksessa ja tämä perjantai ensin koiranleluja metsästäessä, sitten leikkiessä ja lopulta erinäisten AV-laitteiden parissa (telkku & kompuutteri). Siinäpä lyhkäsesti tiivistettynä tämä minun viikko-ohjelmani. Keskityn nyt tarkemmin loppuviikkoon.

Eilen trenailtiin Tupoksessa melkoista hevi-agiliitoa. Namit oli kiellossa ja koirat palkattiin riehuleikeillä ja lempileluilla. Tunnin ajan oli täys rähinä päällä ja hiki virtasi. Mullahan kosahti tuo leikkiminen jo heti ekassa treenissä Konnan kans näpeille. Olen AIVAN liian tapaturma-altis noissa leluhommeleissa tai sitten Konna on liian perusteellinen kun sille annetaan lupa käydä leluun kiinni. Noh, kiinni kävi, mutta arvatkaapa tajusinko taaskaan vetää omaa kättäni sieltä välistä? No en, voi pahvi! Harkkojen ajan testattiinkin Konnalle yhtä sun toista lelua varrella, narulla ja ilman ja lopputulos oli se, että mikään ei ole "jossuvarma". Emmätiä, kai sitä pitää vetää kainaloon saakka olevat hitsarinkinttaat ens kerralla käteen tai lainata mondioring-molareilta kokopukua.

Jos miinustaa tuosta tämän lelua tavoittelevien hampaiden väistelyn ja kaiken siihen liittyvän vehtaamisen, niin Konnan treenit meni todella hyvin. Siinä oli taas aimo annos lisää sitä "sikaa" mitä siihen koitetaan kokoajan saada. Kuumumisestaan huolimatta se kuitenkin kuunteli ja tuli "käteen" hyvin... niin... siis oikeastaan ERITTÄIN hyvin, jopa liiankin ;-)

Ellan kanssa huomasin, että olen onnistunut jossain vaiheessa sammuttamaan siltä sen siinä nuorempana kyteneen raivopäisen taisteluleikkihalun. Kyllähän se narulelullaan leikki, mutta ei se sille ollut tuollainen moottori kuin Konnalle. Sillekin saatiin kuitenkin selviä hyviä pätkiä, joissa se painui alas ja viiletti epäellamaisella vireellä silmät leiskuen. Osassa pätkiä se taas oli oma kiltti joojookaikkionkliffaa-itsensä, joka etenee radalla justiinsa yhtä nopeaa tai hitaasti kuin ohjaajansa. Pikkuisen kuitenkin kummastutti, kuinka se leikkiminen näytti Ellasta välillä vähän pakkopullaltakin, mutta päätin, ettei tämä tähän jää. Mehän opitaan taas leikkimään kunnolla.

Meidän koirat pääsi eilen juoksentelemaan MM-kisoista tutussa putkessa, siis siinä THE putkessa, joka meni ässänä maxifinaalissa puomin alta. Siellä se nökötti suoraksi vedettynä Minnan hallissa ja me juoksutettiin koiriamme siitä läpi toivoen, että edes jotain fiiliksiä huipputasolta tarttuis. Aika siistiä sanoa, että samaa putkea on sitten eestaas juoksennelleet maailman huiput. Ollaankos me nyt sitten niiden jalanjäljillä? No olipa miten oli, mutta kyse ei ole nyt mistään melkeinsukuajulkkikselle-hommasta, vaan putki on oikeasti "teeveestä tuttu" :-D  (on muuten hemmetin pitkä putki)

Kotiläksy leikkimisen osalta aloitettiin jo tänään. Esin M&M:stä valikoin kolme erilaista nimenomaan Ellan tarpeisiin sopivaa lelua (karvarotta, pehmee uus köysi ja kangassuikaleessa kiinni oleva pallo) ja paluumatkalla ruinasin vielä Mezzotieltä vanhat nahkarukkaset ja eikun läksyn tekkoon. Koin hyvin nöyryyttävän hetken kun Ella valikoi lelukseen välittömästi sen nahkarukkasen, jonka olin kääntänyt karvapuoli ulospäin. Ne rahalla maksetut koiranlelut oli sille aivan toisarvoisia, vaikka kyllä se niilläkin leikki kuumennuttuaan ensin lempilelustaan. Rukkanen sai kyytiä ja Ella roikkui siinä tosissaan. Murisikin muka ja tapporavistuksia tuli niin että koko kroppa heilui. Tällä fiiliksellä käytiin ottamassa 6 kepin pujoa ja that's it. Hyvä Ellukka! Kyllä tämä tästä.

Kun nyt leikkimään oli alettu, niin leikittiin sitten muidenkin kanssa sillä rukkasella. Femma oli kuin takiainen, Misiu viiletti vimmatusti, Katti oli ihan raivopäänä sen rukkasen perään ja Luvallakin oli kuulolaite käännetty yhteysasennolle ja lelu kiinnosti enemmän kuin maailman ihmeet. Tässä se taas nähtiin kuinka paras lelu ei välttämättä ole se kaupan hienoin juttu.

Ostin tänään myös semmoisen tasapainoilujutun, jolla kohotetaan kuntoa ja keppuroidaan yrittäen pysyä pystyssä. Samantyyppistä käytettiin myös huippu agikoiran tasapainoharjoituksissa telkkarissa, mutta ei tätä meille koirakäyttöön varsinaisesti ostettu. Sen verran piti kuitenkin keikkujuttua kokeilla, että harjoittelin sillä pentujen kanssa liikkuvalle alustalle astumista. Se toimi meillä minikeinuna ja eipä tuo nuoriso ollut kummissaan yhtään. Tituskin keksi lopulta, että nameja olisi jaossa ja tuli taiteilemaan omia versioitaan. Jännä oli huomata miten nopeasti koirat alkoivat tarjoamaan tassujen laittoa ko. härvelin päälle.

Alkuviikosta kasasin valokuvistani mietelausekirjan, jota vien marraskuussa tuliaisiksi Puolaan ja myöhemmin lähetän joululahjaksi muutamille tutuille tuolla ulkomailla. Painosmäärä ensimmäisessä erässä hyvin pieni ja ne riittää vain omaan valittuun käyttöön, mutta pitää katsoa millaisia niistä loppupelissä tulee. Jos joku on kiinnostunut semmosen ittelleen hankkimaan, niin kyllä niitä voidaan isompikin kakkoserä ottaa Ifolorilta. Kovat kannet, koko 21*21 senttiä, 36 sivua, paljon kuvia ja englanninkieliset koiramaiset mietelauseet tai ajatelmalainaukset. Omasta mielestäni siitä tuli ihan kiva ainakin tietokoneen ruudulla.

Reilun viikon päästä pitäisi olla valmiit kirjat minulla. Pääsen sitten lopullisesti arvioimaan valmista opusta. Uskon, että kirja tulee olemaan tekemäni kaltainen ja ainakin kuvat pysynevät paikoillaan. Valitettavasti aivan samoin ei taida käydä erään toisen kasaamani tuotoksen kanssa. Ilmeisesti näihin kansiin oli ehdolla väärien koirien kuvat, en mä muuta selitystä keksi. Pari valittua sanaa pyörii päässä aiheen tiimoilta, mutta jääköön sanomatta. Ei ole sen arvoista... enää... pitäköön tunkkinsa, jos näin voi sanoa. Pakko vain todeta, että eipä yllättänyt tämäkään käänne millään lailla.

Huomenna meillä tapahtuu pannuhuoneen "räjäytys" (siivous siis). Sunnuntaina pitää herätä jo ennen kuin ensimmäinenkään sika tässä maassa päästää suolistokaasujaan vapauteen. Lähdetään Marikan kanssa kohti Siilinjärveä ja agiliitokisoja. Tarkoitus olisi juosta Misiun, Ellan ja Konnan kanssa kolme kolmosen starttia per rekku. Maneesikisat, joten alusta voi olla raskas. Saapa nähdä kuinka akan käy.

Aijjuu, se pitää vielä mainita, että meillä on taas uus koira. Ihme kyllä, vastoin kaikkia ennakkosuunnitelmia, se on corgi ja sen nimi on Paju. Ei hauku, on sisäsiiisti, tuoksuu kirjaimellisesti pajulle ja on aivan supisuomalaista tuotantoa. Kuvaa ei vielä ole, mutta jospa huomenna voisin pikaisesti kiinnostuneille sen blogissani esitellä. Kiitokset Sinikalle ja Arille tästä uudesta, persoonallisesta perheenjäsenestä.