Eilen otin Tupokseen mukaan Konnan ja Misiun. Osasin vähän aavistella, että MM-kisojen ideoita siellä puretaan ja siksi kookivalintani kohdistui Misukkaan. En ollut väärässä lainkaan ja siellähän ne kentällä pönöttivät - maxien finaaliradan pussi+A ja puomi+alta menevä S-putki.

Ekaksi otettiin kahdella aidalla pyöritystä eri ohjauskikkojen avulla. Minna oli tarkkaillu japseja tuolla kisoissa ja meillä on nyt lisättynä Nippon-käännös tähän termiviidakon kirjoittamattomaan sanakirjaan. Eipä ois ihan heti käyny mielessä nakella persjättöä semmoseen kohtaan, mutta hups heijjaa - sehän toimikin ja jopa tuli pikkuset kurvit. Tohtiikohan tuota juttua viljellä joskus kisoissakin...

tr_mm_fin.jpg

Lopputreeni keskityttiin MM-radan kurveihin. Minna oli soveltanut ne mielenkiintoisimmat kohdat MM-radasta (kuva tossa yllä, jotensakki noin se meni) omalle kentälleen sopivaksi radaksi ja me päästiin kokeilemaan. Aloitettiin ensin puomin alastulon kohdalta pituushypylle ja siitä S-putkeen lähettämisellä Minnan palkatessa koiran "jollain lentävällä" heti putken jälkeen. Parin toiston jälkeen jätetiin homma korkeimman haltuun ja tutustuttiin tuohon 16 esteen rataan.

Misiulla meni alkurata oikein kivasti ja itseasiassa se meni oikeinkin loistavasti kokonaisuudessaankin, jos unohdetaan siitä se, että onnistuin ohjaamaan sen 11 esteen ohi ja pituushyppy meni läskiksi kun se oli unohtunut maxi-mittaan. Misiu ei siitä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan jatkoi urhoollisesti putkeen ja pääsin vastaanottamaan sitä tuonne loppusuoralle. Uusittiin sitten vielä radan loppupätkä suoralta putkelta saakka ja sainhan minä sen 11 esteelle kun vähäsen maltoin kääntää. Kaikkein positiivisin juttu Misiussa oli tuossa harkassa se menemisen meininki. Se oikein syöksähteli S-putkeen ja oli oikein irtoavalla tuulella, siis se ilmiselvästi nautti menemisestä. Tuli hyvä mieli kun välillä olen vakavasti miettinyt sitä, pomppiiko Misiu agilityä vain siksi kun se on MINUSTA kivaa. Saahan sitä aina miettiä, mutta totuus on se, että kyllä siitä aidosti on itselläänkin lystiä. Omaa vuoroa odotellessaan se oikein volisi radalle päin ja nappasi minua lahkeestakin mennessäni Konnan kanssa radalle. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta minä olin tästä enemmän kuin iloinen! Hoopo harrastus :-D

Keksin ennen Konnan vuoroa, että ehkei Misiulle tekemäni ohjaussuunnitelma esteille 9-11 olekaan ihan Konnalle viisain tapa ja mielessäni mietin toiset kurvit. Oikeassa olin. Kokeilin kuitenkin ensin Misiu-versiolla ja eihän se oikein meinannut toimia. Tai siis toimi se, mutta kaarteista tuli turhan laajoja ja se oli vähän semmosta veitsi kurkulla vääntämistä; töks, töks, apua ja huoh. Päässä kytenyt uusi ajatus ohjauskiemuroista oli lopulta se viisaampi veto. Mä alan oppia hoksimaan mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Konna suoritti myös kivoja esityksiä ja olin tosi tyytyväinen siihen, että mä uskalsin päästää sitä ja vastaavasti ottaa välillä sitä aika liki suorittamaan jotain pikkujuttua. Meno tuntu semmoselta jouhevalta. Sattuhan meille toki muutama kämmi uusintakierroksella (Konna tippu mm. puomilta kun askelmerkit veti vähän sivuluiruun), mutta sellanen perusmeininki oli, että osattiin enemmän kuin olisin kuvitellutkaan.

Aivan lopuksi otettiin yhden aidan kautta pöydälle menemistä ja koiran sinne jättämistä. Siitä Minnan laskettua viiteen neljän esteen vauhtisuora ja 90 asteen umpikulman pujo. Kummallakaan pojista ei mitään ongelmia siinä pujon aloituksessa. Misiun kanssa meinasin pöydän mokata kun eihän se paikka-käskyä osaa. Sen paikka = odota ja pitipä yksi pöydälle vienty tyriä tuon vuoksi. Oikean sanan kuultuaan se kyllä odotti pöydällä kun siirryin suoralle sitä odottelemaan.

Todella hyvä mieli oli treenien jälkeen ja hiven kadoksissa ollut treenimotivaatio sai ison potkun persuksiin. Ehkä tää syksy on ollut sen verta rankka, että tarvittiin tommonen MM-kisareissu ja sen päälle kivat ja haastavat treenit, että tämä eukko palautui takas himotreenariksi.

Ai niin ja juu, treenasin ennen eilisiin treeneihin lähtöä verkkopujoilla Femman ja Ellan kans. Otin kaukaa lähetyksiä, leikkauksia ja irtoamisia. Alkutakkuilun jälkeen ne hoksi molemmat, mistä oli kyse. Nyt pitäs ottaa päivittäiseen ohjelmaan nuo mokomat kepit, sillä tuolla MM-kisoissa tajus sen, kuinka tärkeää ne on oikeasti opettaa itsenäisesti tuon kiemurtelun tekemään kulmasta kuin kulmasta. Ei ois ohjaussuunnitteluissa enää "keppien orja".

Tänään Katti ja Luva käväs kartsalla viettämässä eläinten päivää sivistyksen parissa. Mitäpä noita sosiaalistaa kun niissä ei ole mitään sosiaalistettavaa. Ei ne mistään hätkähä, ei ees siitä, että keskellä eläintarvikeliikkeeseen menoväylää seisoo poni. SO WHAT... kerrankos noita :-D

Huomenna tiedossa agiliitoa koko liitelevällä laumalla ja koko perheen voimin. Tästä se ens kesän projekti lähtee ;-)