... jos kulkee dieselillä.

Pitää siis priorisoida. Jotta muut sais mahdollisuuden, tältä viikonlopulta meiltä väliin jätettiin Seinäjoen näyttely, jonne ilmoitettuna olisi olleet Jannu, Femma ja Ringa. Oli todella huojentavaa tehdä tuo päätös lähtemättömyydestä koiranäyttelyn hälinään ja vaihtaa tuon päivän ohjelma Yli-Iissä järjestettyyn luonnetestiin, jossa koiranpuolikkaani, Hannan hyvässä huomassa elelevä Unto kohtasi mitä erilaisimpia haasteita. Unto oli todella reipas ja matsaili tuomarisetien kanssa meille kummallekin omistajalleen 103 pistettä per nenu. Yhteispisteet melkoisen selväjärkisen rekun papereiden kera olivat  kokonaista +206 ja laukaisuvarma.

Unto suoriutui testistä reippaasti ja tänään naurettiinkin Unton saaneen sellaisen pikkuisen "onnellisen pöljän pojan" paperit. Ei haittaa vaikka vähän kolhitaan ja rumasti toimitaan. Unto on ja pysyy iloisena ja reippaana. Kantaa ottaa juur sen verran kuin on tarvis, paljon ei mielessään pahoja muistele ja ne vähätkin unohtaa nopiaa. Hienoa!

Unton testin dokumentoinnit näet seuraavien linkkien taka:

  • Video: Testin osiot *klik*
  • Video: Loppuraportti *klik*
  • Kuvia *klik*

LTIMG_5651.jpg
Unto katu-uskottavana.

Mulla oli myös tuuri kerrankin näiden luonnetestien kanssa kohdillaan. Perjantai-iltana tuli tieto, että pääsisin sittenkin pikaperuutuspaikalle kunhan nopiasti päätetään. Miettiä ei tarvinnut otetaanko paikka vastaan vai ei, mutta ongelma oli seuraava: "Femma... Ella... Femma... Ella....Femma...???". Lopulta valinta kääntyi vanhemman eduksi ja Ellan tiedot lähtivät testin järjestäjille. Lauantaina palattuamme Unton testistä, tuli tieto, että sunnuntain testi peruttaisiin kammottavalta näyttäneen säätiedotuksen vuoksi. Ehdin jo manata huonoa tuuriani ja suunniteltiin Hannan kanssa jo ties mitä koulutuksellisia juttuja aamuselle, mutta sitten tuli uusi soitto. Testi pidettäisiinkin. Jippii!

Ella on ollut mulle hiven mysteeri. Se on aina osannut keskittyä siihen mitä hommaa sille eteen antaa, mutta väliajat se on todella vilkas tapaus. Se rakastaa ihmisiä yli kaiken ja mitä pienempi tuo ihminen on, sen parempi ja Ellalla on erittäin selvä taito näyttää tuo ihmisrakkautensa. Ella on nopeasti ja helposti asioita oppiva, alati positiivinen kiemurtelija, joka koskaan elämänsä varrella ei ole ainakaan minun silmieni alla kokenut uhkaa miltään taholta. En ole ikinä nähnyt sen pelkäävän, joten sen reaktiot pelkoa aiheuttaviin asioihin olivat täysin mysteereitä minulle. Tästä tulisi mielenkiintoista. Minua ei jännittänyt, olin vain täynnä uteliaisuutta. Meni syteen tai saveen.

Ella selvitti testin juuri niin kuin olin kuvitellutkin. Uutena asiana minulle tuli nämä toimintakykyasiat, mutta eipä noita oikein Ellan melko positiivispainotteisilla elämänkokemuksilla ole osannut arvaillakaan. Hyvä että tuli testattua! Ella on utelias, mutta ei mitenkään toimintakykyinen. Siltä siis puuttuu rohkeutta ja kun taistelutahdossakin oli pikkuisen sanomista, niin se ei isommin ota kantaa haasteellisiin asioihin. Mieli tekee tutkia, mutta sitten loppuu paukut. Kepin ja lelun kanssa se kyllä leikki, mutta taistelutahtoa ei muuten testin kuluessa näkynyt. Ella luokiteltiin siis vain leikkisäksi, koska siitä on mukavaa touhuta lelun kanssa. Puolustushalua mittaavassa kohdassa siltä irtosi pikkuisen jotain puolustukseen viittaavaa, mutta muuten se kyllä pysytteli enempikin enkelikuorona taka-alalla. Hermoiltaan se todettiin hieman rauhattomaksi, mikä totta onkin.

Ella oli just oma itsensä koko testin ajan. Rohkeuden puutteista huolimatta Ella ei stressaantunut testin aikana. Osioiden välit se kipitti iloisesti häntä pystyssä. Ne parhaimmat arvosanansa, plus kolmoset, Ellukka sai hyvin odotetusti luoksepäästävyydestä ja temperamentista. Ella on luoksepäästävä ja avoin potenssiin 100 ja temperamentiltaan vilkas. Joskus olen miettinyt tuota vilkkautta olevan jopa liiaksi asti, mutta kuten jo ennen testiä itsekin totesin - Ellan saatua jonkun tehtävän eteensä, se kyllä siihen keskittyy, eikä muita ajattele. Tuomareiden mukaan se on "terveellä tavalla vilkas". Sen luotto ihmisiin on myös käsittämätön. Välittömästi ihmisen aiheuttaman uhkan jälkeen se oli ylintä ystävää tuomareiden kanssa. Videolta katsottuna tuo pistää oikein hymyilemään. Ella ei ole ollut jonossa kun on pidättyväisyyttä jaettu!

Ellankin testi on dokumentoitu:

  • Video OSA1 *klik*
  • Video OSA2 *klik*
  • Kuvia *klik* (kuvat Pia Alatorvinen)

LTIMG_5998.jpg
Häviäisköhän tuo tyyppi jos sille varovasti kieltä näyttäs?

LTIMG_6012.jpg
Jihaa, setoimi, setoimi, setoimi!!!

LTIMG_6022.jpg
JEE! Halitaan!

LTIMG_6033.jpg
Niin määki sua...

Jossain nettipalstojen syövereissä oli lukenut jotain siitä, kuinka kauan koira tarvitsee palautuakseen luonnetestistä. Joku oli kertonut että kuukauden... huh huh! Siinä on kyllä ollut joko kertojassa, koirassa, testaajassa tai ties missä vikaa, mutta jos tuo niin kauhian rankkaa koiralle olisi, niin oishan nää testit kielletty jo eläinsuojelulaissa. Luonnetestit ovat näppärä tapa nähdä pieni katsaus koiransa pään sisältöön tilanteessa, jossa sitä kuormitetaan vähässä ajassa tavallista arkea enemmän. Se mikä minua ihmetyttää, on joidenkin ihmisten kommentit siitä, että sitä omaa rekkua ei voi viedä luonnetestiin kun ei se saisi hyviä pisteitä. MITÄ HYVIÄ? Koiran saamaa arvosteluahan, siis sitä koiran toimintaahan siellä pitää tutkailla. Pistekisa se ei ole!

Ellankin kohdalla olen todella iloinen siitä, että se selvitti testin positiivisella asenteella pienoisista heikkouksistaan huolimatta. Niitä monen rakastamia pisteitä se sai "vain" melkeinpä puolet siitä, mitä Unto sai edellispäivänä, mutta Ellan saamat arvosanat nyt vain on pisteytetty tietyn kaavan mukaan. Nyt tiedämme sekä Unton että Ellan heikkoudet ja vahvuudet ja olemme näiltä osin viisaampia. Unton kohdalla tämä testi tulee olemaan sille kaavaillussa jalostuskäytössä kullanarvoista tietoa. Ella tuskin enää koskaan "porsii", mutta testitulos hyödynnettäköön sen jo maailmassa olevien pentujen taustatietona. Aijjuu, JOS Ella olis collie, siitä kuitenkin vois tulla valio. Testi meni siis niissä rajoissa kirkkaasti läpi.

Torstain treenit

Palaan pikkuisen taaksepäin ajassa aina tuonne Torstaille saakka. Ellan, Konnan, Eeron ja Viskin kanssa trenailtiin Tupoksella perustreenejä kontaktiesteillä ja pujossa ja sitten muutamaa ohjauskiemuraa aivojen virkistämiseksi (vai olikohan se rassaamiseksi?).

Konnan puomi oli nyt parempi kuin oikeastaan koskaan. Sen alastuloon alkaa tulemaan vauhtia ja ne kakskakkosetkin alkoivat löytyä ilman lisäselittelyjä. Kyl se tästä vielä valmiiksi tulee. A-este on Konnan barvuuri, siitä ei sen kummempia. Keinu oli hidas ja sitä pitää ottaa runsaalla palkalla ja paljon. Pujoon saatiin rähinää Minnan pallotellessa Wubballa palkkaustolppana.

Ellalle otettiin kauempana olevalla namikipolla palkkausta kontakteille. Siltä vaadittiin selkeitä alasjuoksuja ja välillä palkattiin huijausmielessä kädestä jo sen saatua kaikki neljä jalkaa kontaktin alastulon "ulkopuolelle". Sekä puomi että varsinkin A menivät aivan kelvosti. Pitäisi vain muistaa ottaa näitä yksittäisiäkin taas ohjelmaan. Keinuhan on Ellan bravuuri, ei moitteita, päinvastoin! Pujossa on vielä aika verkkainen tahti, mutta nopeutunut ja varmistunut se on kovasti. Ellalla on pujotekniikka kuitenkin sellainen kiva ja matala kauhomiseen viittaava kiemurtelu. Treeniä treeniä vaan lisää.

Ohjauskoukeroissa huomasin, että jos oma ajatus harhailee, ei hommakaan toimi. Joka solullaan on oltava mukana. Aina kun niin päätin olla, homma onnistui, mutta jos liisin vähääkään, meni kummallakin koiralla höpöksi. Sinällään kiva, ettei tämä ole koirien heikkoutta. Saa syyttää vain peilikuvaa. Ellan kohdalla tehtiin sellainen huomio, että sellaisiin lähtöihin, joissa omaa liikettä minulla ei juurikaan ole kutsuessani Ellaa, tulee moottoria rakentaa vielä paljon lisää. Se viime viikonlopun kökkö aloitus Oulussa ei ehkä siis ollutkaan ohjaukseni huonoutta. Tuli vain yllätyksenä asia, jota ei oltukaan harjoiteltu. Sama hidastelu saatiin aikaiseksi nyt Minnallakin. Olin aivan yhtä ihmeissäni kuin Oulussa viikko aikaisemmin. No hyvä että tuonkin tajusi ja tuommosia luoksetuloharjotuksia on ihan helppo lavastaa ilman esteitäkin.

Muuta

Lomareissuni Puolaan on enää 1,5 vkon päässä. Matkakuume kasvaa sfääreihin, joita ei käsitä. Loma tulee kyllä tarpeeseen. Olen kurkkuani myöten täynnä tämän vuoden aikana eteen tulleita hankaluuksia ja niiden selvittelyitä. Katoan mielelläni muutamaksi päiväksi kaikkea tuota ja nautin ikiomasta reissustani.

Yhdistyssotkun tiimoilta homma on mitä ilmeisimmin etenemässä. Puheenjohtajalta saamani puhelun mukaan uudet nimilistat ovat hallituksella, allekirjoituksia pitäisi olla tarpeeksi ja hänen sanomansa mukaan ylimääräinen yleiskokous taitaa olla ilmiselvästi tulossa (viimein). Nähtäväksi nyt vain jää, kaivavatko nyt nämä hallituksen yli-energiset PRH:n vakioasiakkaat jonkun 30-vuotta vanhan hallintoesityksen, jolla eväävät nuo nimilistat esim. pilkkuvirheen tai lomakkeen väärän taustavärin vuoksi. Neljän nimen hylkäämisen aikaisemmalla lähetyskerralla aiheutti HE vuosimallia 1988 ja tuonkin tekstipätkän esiin kaivaminen oli verrattavissa salapoliisihommiin. Saimme kyllä tiedon, että joku näppärä juristi kääntäisi tuonkin kohdan kyllä niin, ettei sitä tulkittaisi niinkuin on tulkittu, mutta koska meillä ei sitä näppärää juristia ole ja nimiä on jo muutenkin tarpeeksi, asia jäänee tähän. On vain suorastaan ihailtavaa miten suuri ylimääräinen energiamäärä rotujärjestön ydinporukalla oikein on, sillä ylimääräisen yleiskokouksen järjestämisen "pakoilun" eteen on kyllä tehty töitä.

Minä sain kiitosta siitä, etten ole osallistunut tähän ylimääräisen yleiskokouksen tiimoilta olevaan sekamelskaan kirjoituksineni. Olenhan, mutta varpaat on vielä lämpimät kun kannanottofoorumini on ollut pääasiassa tämä ikioma blogini. Olen ihan yhtä syntinen kuin muutkin, mutta onko syntiä se, että vaatii jotain keskeneräistä asiaa loppuunsaatetuksi. Tokihan tässä on tullut jo ties mitä muita ikäviä lieveilmiöitä asian tiimoilta, mutta terveisiä vain niille jotka tämän sotkun aikaan saivat: sitä saa mitä tilaa ja metsä vastaa justiinsa niin kuin sinne huudetaan. Ei se sen kummempaa ole. Asian voi hoitaa joko siististi, hyvin ja nopeasti pois päiväjärjestyksestä tai huonosti, hitaasti ja sotkujen saattelemana. Nyt ollaan lipsahdettu jo hyvän aikaa sitten tuon viimeksi mainitun pauloihin.

Kennelliiton valtuustoseminaarikutsukin lipsahti postilootasta. Mulla on tässä kehitteillä ihan valtuustoaloitteen poikanen, tai aloitteen poikasen poikasen esiaste aiheesta, joka olennaisesti liittyy rotujärjestösotkuihin. Katsotaan saanko jalostettua siitä mitään esityskelpoista tähän hätään. No - jos en saa, onhan tuota valtuustokautta vielä jäljellä ;-)

Tämä tällä erää, Jokiranta painuu unten maille.

JK. Hymyileppäs! Sulle on justiinsa käynyt niin, että olet piilokamerassa (vähän semmosessa niinku me oltiin eilen aamulla tuolla Kiimingin alapuolella salaman välähtäessä tienvarresta)... tai siis träkkerissä. Suurta hupia on seurailla kukamikäjamistä tätä blogia lukeekaan. Ei sillä etteikö sitä tehdä sais, ehei, mutta erikoista vain on, että tietyntyyppisten kirjotusten jälkeen ryntäys on ollut aina melkoinen. Heipat vaan teille vakkari IP-osot!