Meidän Pörrin pikselit löytyvät: http://www.pedigree.fi/jointcare/kokemuksia.html

PorriLaukkaaKohti.jpg Porri_nenitellaanko2.jpg

Pörrin kanssa oltiin mukana viime kesänä 6 viikon kokeilussa, jossa testattiin päivittäisessä käytössä Pedigreen Joint Care -makupalapatukoita. Positiivisia oli kokemukset ja Pörri voi tuona kokeilujaksona mainiosti. Ainoa haittatekijä oli kuuden viikon kokeilujakson päättymisen jälkeinen kausi, jolloin piti olla ilman ko. tuotetta ennen kuin se tulee oikeasti myyntiin Suomessa. Nyt sitä saa kauppojenkin hyllyiltä, joten "Pörrin patukat" on taas mikron päällä odottelemassa "naukkapala-aikaa".

Koirat on tänään olleet aika työllistettyjä. Luuvastaava vieraili taas tuossa pihassa ja jopas olikin nättejä luita, rustoja ja liha-rasva-retkuja. Kirves ei tänään Jokirannassa heilahdellut, sillä joku ystävällinen sielu oli paloitellut luut jo valmiiksi. Koirat pääsi syömään heti kuormasta ja loput pussitettiin pakkaseen. Näyttää taas siltä, että meidän koirien ruokinta alkaa taas siirtymään enemmän ja enemmän barffauksen puolelle.

Marja kyseli joku aika sitten, että kuinkas meidän laumassa on tämä luiden syönti organisoitu. Takapihalla ja etupihan tarhassa oli kolmikot (Ella-Femma-Misiu & Totti-Ringa-Esko) jauhamassa luitaan, pentuset (Katti&Luva) leikki etupihalla rustohippaa ja isot pojat (Jannu, Titus ja Pörri) saivat luunsa sisällä. Jannu tänne työhuoneeseen ja Titus & Pörri jauhoivat luitaan bokseissa omassa rauhassaan. Fyran ja Nössyn kanssa keskusteltiin saako luita syödä soffalla vai pitääkö tyytyä koiranpeteihin. Silleen meillä. Reikiä nolla. Syömättömät luunjämät kerätään sitten pois ajelemasta, sillä esmes koirien ulos ryntääminen on jo itsessään kiihdyttävää, joten siihen ei enää tarvita "mun_luu" räksähdyksiä. Ehkä avaintekijä tuossa luiden syömisessä meidän huushollissa on oman rauhan ja tilan järjestäminen. Ulkona koirat voivat levitä justiinsa niin laajalle jauhamaan saaliitaan kuin haluavat ja sisällä oma rauha järjestetään keinotekoisesti. Toiset koirat tarvitsevat isomman rauhareviirin kuin toiset. Tää on tämmöstä ennakointia. Olen ennemmin liian varovainen, kuin otan riskejä tappeluista, joista helposti jää hampaan koloon kaunaa kytemään.

Ois kai mulla paljon muutakin asiaa mistä kirjoittaa, päällimmäisenä ehkä tämä kummajaiseksi muuttunut rotujärjestön käsitys sananvapaudesta ja keskeneräisen asian loppuun saattamisesta. Koska Pia on tuossa omassa blogissaan kirjoittanut jo kaiken olennaisen erittäin hyvin ja Hennikin on valottanut näkemyksiään kattavasti, en edes yritä pukea sanoiksi omia ajatuksiani. Pyörää on turha keksiä uudelleen. Sen verran on vain pakko vielä erikseen mainita, että on aivan turhaa syyttää niitä, jotka haluavat asioiden selvittämistä. Peräänkuulutetun hallituksen työrauhan saisi hyvin yksinkertaisella teolla ja se teko on selkä suorassa uuden yleiskokouksen järjestäminen. Se olisi kaikkien etu, mutta ennen kaikkea yhdistyksen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Hallituksella on ollut moneen kertaan avaimet rauhan tyyssijoille käsissään, mutta niitä ei vain joko osata tai haluta käyttää. Ainakin itse koen hyvin voimakkaasti, että ilmassa roikkuva tili- ja vastuuvapaudettomuus paitsi loukkaa oikeusturvaani myös sotii oikeudentajuani vastaan. On myös hyvin hämmästyttävää, että nykyhallituksessa istuu asioita päättämässä väkeä, jolla tuo samainen vastuuvapaudettomuuden pallo nilkassa roikkuu. En käsitä!