Femma on super! Kääpiö pinkoi viikonloppuna Oulussa ekoissa yhteisissä kakkosen starteissamme kaksi sijoitusnollaa, yhden kympin ja yhden hylsyn. Kakkosluokka ohitettiin melkein samalla kertaa kuin se korkattiinkin. WOW! Eihän tämän nyt näin helppoa pitänyt olla.

Eka rata meni onnettoman huonosti, suorastaan ala-arvoisesti. Ohjasin Femmaa miten sattuu ja kas... Femma totteli. Virhepistetili oli loppusuoran auetessa melkoinen, mutta fiksuna likkana Femma päätteli, että hylsy näyttää tilastoissa kauniimmalta kuin tsiljoona virhettä ja pinkoi väärälle esteelle. Eihän sitä voinut kuin kehua kun sillävissiin irtosi komiasti ja vieläpä renkaalle.

Toka radalla sain pikkuisen adrenaliininostatusta fiksuista kommenteista ennen rataa ja näillä huuruilla sitten tykitettiin nollavoitto. Rata oli onnistunut kaikilta muilta osin paitsi pituushypyltä. Se män sössöksi, ei hjuva, pitää harjotella mokomaa vielä kovasti. Virheittä se kuitenkin meni, mutta tyyli ei ollut nätti laisinkaan. Pituushyppyketutuksen kuitenkin kuittaa erinomainen puomin alastulokontakti. Femman juoksukontakti hipoi miltei täydellisyyttä tuolla radalla. Ei, ei se hiponut. Se oli sitä!

Kolmas rata lipsahti taas nollaksi. Voi sitä tuuletuksen määrää! Omassa mielessä tuolta radalta on Femman irtoaminen loppusuoralle ja se vaivattomuus, millä me se rata selvitettiin. Oli oikeasti tunne, että osattiin eikä vain tuuripelillä menty. Tällä radalla sijoituttiin toiseksi. Voiton vei nopea phalene, joka nousi kolmosiin.

Neljännellä radalla oli mahdollisuus nousta kolmosiin yhden viikonlopun aikana, mutta ihan ei onnistuttu. Se ois ollu jo ihan liikaa! Rata sinällään oli yksi kivoimmista millä ikinä olen ollut. Ei se helppo ollut, mutta semmoinen jouheva. Se tuntui heti kivalta ja mentävältä ja mehän Femman kanssa sitten mentiin se. Se oli oikeasti agilityä, eikä mitään varmistelua ja säätämistä. Ois kuitenkin pikkusen pitäny meinata eikä vain mennä, sillä kaksi rimaa tuli alas siinä kovaa paahtaessa. No eipä ne muutkaan onnistuneet sen kummemmin tuolla radalla (olivat joko huonompia tai hitaampia tai molempia), joten voittohan siitäkin tuli ja 12 euroa Mustiin ja Mirriin.

Femman saldo ekasta yhteisestä viikonlopustamme kakkosluokassa: kaksi nousunollaa, kymppi, hylsy ja kolme palkintosijaa. Olen niin ylpeä tuosta Vemmu-Emmusta!

Ella kisasi neljä starttia kolmosissa. Rukkanen on tehnyt viikon aikana tepposensa ja Ella on syttynyt haeskelemaan esteitä. Sen tarvitsemaan sanavarastoon ei agiradalla koskaan aikaisemmin ole kuulunut "tästästäs" -huomiokäskyt ja lapaseen ottamiset, vaan Ella on aina ollut max. 1,5 metriä minusta vailla omia ajatuksia esteiden suoritusjärjestyksestä. Kilinvillat! Nyt on toinen ääni kellossa aivan yhtäkkiä ja Ellan kanssa radallaolo pitää alkaa tuumimaan nyt eri näkövinkkeleistä. Viikonlopun aikana meille tuli 3 hylsyä, joista kaikissa Ella vain yksinkertaisesti päätti toimia niin kuin toimi. OK, olisin minä voinut tietenkin tiukemmin sitä ottaa käsiin noissa paikoissa, mutta kun ei koskaan aikaisemmin ole tuollaisia asioita pitänyt Ellan kanssa miettiä, niin mistä sen tajuaa. Olen oikeastaan vain iloinen näistä esteille porhalluksista. Ella tahtoo tehdä juttuja ja alkaa lukea rataa. Positiivistahan tämä vain on, vaikkei tulokset aivan Siilinjärven luokkaa olleet. Noh - tehtiin me kuitenkin yksi nolla. Sillä radalla ohjasin super-surkeasti radan kolme ekaa estettä ja aikaa tuhrautui siihen luvattoman paljon. Luulin jopa meille tulleen kiellonkin ja loppuradan loikin vain kontakteja varmistelemassa. Yllätys olikin suuri kun taululla seisoi nolla ratavirhettä ja sijoitus oli neljäs. Ihanneaika vain lipsahti noissa viisasteluissani 1 ja risat yli. Hyvin kuitenkin radalta, jolla tuli paljon hylsyjä ja epäonnistumisia. Ei parane valittaa, ei ainakaan isosti. Erityisen iloinen olen kuitenkin Ellan viimeisestä radasta. Hylsystä huolimatta tsemppi tuolla radalla oli ehkä viikonlopun parhainta, joten väsymys ei Ellua painanut. Kiva!

Konnan kanssa tehtiin kolme kelpoa rataa ja yksi vähemmän kelpo, jolla harjoiteltiin kontakteja. Eka radalla ohjasin Konnaa huonosti yhdellä hypyllä ja rima tuli alas. Muuten ko. kurvit meni niin kuin pitikin ja sijoituskin oli muistaakseni seitsemäs tuolla vitosella. Aikakin oli ihan jees. Toka radalla otettiin hyppärinolla ja tämä on nyt Konnan viides SM-nolla. Sijoitus oli tuolla radalla neljäs, mutta ilman Konnan täydellistä sotkeentumista pussiin, oltais oltu varmaan korkeammalla. Se aika, mitä Konna kiemurteli pussin sisällä, tuntui ikuisuudelta! Kolmas rata alkoi loistavasti, mutta hätäilin liian tiukan käännöksen pujottelusta poispäin ja Konna lipsahti seuraavan esteen ohi. Sen vitosen jälkeen oma ohjaukseni herpaantui ja harkattiin kontakteja. Hylsyksikin hommeli päästettiin. Konnan tivolia tuo rata ei kuitenkaan ollut, sillä se meni just sinne minne näytin ja jätti menemättä jos en näyttänyt. Viimeinen rata hipoi Konnan ja mun TOP5 ratasuorituksia aina 3. viimeiselle esteelle saakka. Sitä ennen jäin vähän turhan paljon Konnaa jälkeen ja ehkä vähän huonoon juoksulinjaan seuraavaa estettä ajatellen. Konna vilkaisi mua taaksepäin ja ohitti esteen hiuksenhienosti. Kieltovirhe siitä tuli, mutta nopein vitonen sakista. Voittajalle Konna jäi hiven yli 2 sekuntia, joten ilman tuota korjaustarvetta... noh... saa jossitella kuka haluaa. Minä tyydyn vain olemaan tyytyväinen tuohon rataan ja siihen hurjaan kyytiin mitä onnistuttiin sen kans puottelemaan. Konnan suhteen viikonlopun radat osoittivat sen, että meidän suoritusvarmuus voi vaikka vahingossa olla noususuunnassa. Huomasin myös osaavani ratasuunnittelussa huomioida paremmin sen realismin mihin ehdin, mistä oion ja missä otan koiraa kiinni, saavutus sekin.

Mulla on varmaan turnajaiskunnossa jottain vikkaa kun tällä kertaa jäin Pian luo Ouluun yökylään kisojen väliyöksi. Eipä silti, en valita ja kutsun otan vastaan toistekin jos vielä kylään huolitaan. Säästyihän tässä ylimääräiseltä ajamiselta melko reippaasti. Kiitti Pia!

Pitää mun vielä pikkusen kehua noita meidän kesän tähtösryhmäläisiä. Merja ja Wili saivat ekan nollansa ja Mia ja Jermu nollan nro2. Kisakärpänen puras pahemman kerran Tanjaa, Siraa & Viimaa ja Paula & Jeppekin teki aivan kivoja ratoja. Paikallisten kisaajien joukosta kuitenkin veretseisauttavimman suorituksen juoksi Satu ja Myyrä, joiden radalta ei voi mitenkään keksiä mitään napisemisen aihetta. Voe mahoton! Koita nyt Satu nostaa se Myyräs kolmosiin pikapikkaa niin saadaan ens kesänä SM-joukkue makseistakin. Annelta ei ees kysytä mitä se Eeron kanssa joutuu tässä talven kisoissa kans tekemään :-D

Lisäiloa viikonloppuna tuotti cardiganien runsaslukuinen esiintyminen noissa agikisoissa. Ykkösissä Frodo ja Hippa, kakkosissa Femma, kolmosissa Alma, Panda, Nelli, Unssi, Jola ja Ella... Palkintopallillakin corgeja nähtiin joka luokassa. Frodo kahdesti, Hippa kahdesti, Femma kolmesti, Unssi kerran ja Alma kerran. Kukkoskan sanoja lainatakseni: "Valmetillakin pääsee kun on Kimi kuskina"... vai miten se menikään? Tässä tapauksessa tosin voisi sanoa, että on "Kimiksi halajavat" kuskeina, sillä se oikea ja alkuperäinen, the one and only "Kimi" on Unssin kartturi Minna ja täysin ansaitusti! Terkkuja vaan ;-)

Seuraava agikisakoitos on Kajaanissa 1.11. Eiköhän sinne pidä Ellan ja Femman kanssa ainakin lähtä. Joku ykkösluokkalainenkin pitäs varmaan mukaan haalata niin ois koko komppania muassa. Konnankin mukaan ottaminen himottas niin vallan kauhiasti, mutta kun siellä on se pentunäyttelykin samaan aikaan niin meneekö tuo aivan säätämiseksi koko päivä. Ehkä liika on liikaa, levätköön iso mies kun kyllä se ne kaks nollaansa saa kuiteski ennen SM-deadlinen sulkeutumista. Niitä voittojahan sen ei tartte vähään aikaan metsästellä ;-)

Viikonlopun radat on Minnan ratojen osalta netissä: http://sata1.com/eyespy/kisat/kas18102008.html 
Me juostiin noista siis kakkosen ja kolmosen radoilla. Tuomarikokelaiden ratoja tuolta ei luonnollisesti löydy, mutta jospa ne kurvit jostain muistin sopukoista sais piirroksiksi asti kaivettua... tai oikeastaan... en edes yritä sitä tehdä. TiinaK taisi ne piirtää, joten jos tämän satut lukaisemaan niin kiitos ja tack, et piirtelis niitä mullekki?