Eilen Jyväskylän koiranäyttelystä palatessamme Hanna järkkäsi TIO:n etupenkillä diskon mukavan näyttelypäivän kunniaksi. Valmistusmateriaaleina olivat:
  • 1 kpl otsalamppu
  • 1 kpl radio Nova
  • 1 kpl PumPumPumPum-biisi
  • 1 kpl yliväsynyt Hanna
  • 300 g sokerisia karamelleja
  • 1 litra energiajuomaa
Kaikki ainekset sekoitettiin sopivassa sokeri- ja väsymyshumalassa ja TIO:n etupenkillä vilkkui robovalo ja diskoefekti oli jokseenkin hysteerinen. Totesimme myös tutustuneemme välillä Raahe - Jyväskylä jokaisen ABC-aseman palveluihin poikkeuksena Pulkkila, jonka kanta-asiakkaina ollaan yleensä aina kun suuntana on Kuopio tai Kajaani.

Näyteltiinkin me

Joku fiksu oli siirtänyt cardipennut eri tuomarille ja laittanut molemmat kehät alkamaan samaan aikaan. Niinpä Kattin esiintyminen samaa rotua harrastavien silmien edessä jäi laihanlaiseksi. Samaan kastiin kuuluu myös tulos, sillä Katti tuli kolmesta narttupennusta toiseksi jäi ilman kunniapalkintoa koska oli liian pitkä kyseiselle tuomarille. Myönnän sen olevan pidempi kuin omat koirani keskiverrosti ovat, joten sinällään pituuden huomioiminen oli oikein ja olen ihan iloinenkin, että joillakin tuomareilla tuo mielipide ideaalipituudesta on lyhyemmän sorttinen. Se että onko Katti sitten liian pitkä, on jo toinen keskustelunaihe. Noh, emme ota vakavasti ;-) Katti käyttäytyi ja esiintyi kauniisti. Pöytää meidän pitää harjoitella kyllä kovasti, jos aiotaan näissä leikeissä olla hyviä sielläkin. Nyt meni vähän säätämiseksi.

Erityisen iloinen olen tuosta Kattin kokonaisvaltaisesta käytöksestä näyttelyalueella. Ensikertalainen hälinähallin kävijä oli siellä hyvin rauhallinen. Se kuitenkin syttyi leikkimään välittömästi kun lelu kaivettiin esille ja ahnehan se namienkin perään on. Kaikkein välkyimmän homman se teki huomioimalla aika vaikeanoloisesti vammaisen down-pojan, joka istui samalla penkillä kuin minä olin rupattelemassa. Kattilla oli kai vähän tylsää ja se huomasi mahdollisen rapsuttelijan. Kohteliaasti lähestyen se liukeni pojan luo ja kiipesi syliin. Poika oli innoissaan ja Katti nautti! Onko Kattissa samanlaista sisäsyntyistä kykyä löytää erityishuomiota tarvitsevat ihmiset väkijoukosta, kuin isällään Misiulla oli esimerkiksi kevään agilitynäytöksessä? *klik, blogikirjoitus aiheesta*

Kattin kanssa trenattiin näyttelypäivän aikana tokottelujuttuja. Tyhjässä kehässä otettiin seuraamispätkiä, sivulletuloja ja kaukojen alkeita harkkaamalla asennonvaihtoja liikemuistiin. Katti oli reipas oppilas!

Jannun näyttelypäivä onnistui mukavasti (ROP-veteraani) ja se käyttäytyi koko päivän oikein mallikkaasti, mitä nyt meinasi ensin vouhottaa intoaan pikkuisen liikaa. Veteraanius ei oikein sovi tuolle mieskoiralle. Siihen se on vielä ihan liian nuori mieleltään. Isoa kehää odotellessa se pisti rauhallisena makaamaan, vetäisi takajalkansa oikoseksi ja painoi päänsä maahan, tarkkaillen kuitenkin valppaasti ympärilleen josko jotain säpinää näköpiiriin ilmaantuisi. Jannuhan osaa räiskähdellä, mutta harvoin se on itse tilanteita aiheuttamassa. Isossa kehässä sitä oli ihana juoksuttaa valojen loisteessa ja Jannukin ilmiselvästi nautti siitä vauhdista, jonka sen kanssa isossa kehässä kykenin ottamaan. Normikehissähän Jannun askeleet eivät pääse millään tavoin oikeuksiinsa, kun se on yleensä yhtä kaarrosta ja edessä on koiria, joita ei voi oikeasti juoksuttaa. Noissa tilanteissa Jannun liikunta tuntuu sellaiselta pidättelyltä ja ei kai se sitten näytäkään nin hyvältä.

Eihän sieltä BIS-vet sijoitusta tullut eikä sellaista toki edes kuviteltukaan tulevan, mutta hienoa oli olla mukana. Isosta kehästä poistuttuamme piti "leirille" mennessä oikein kokeilla KUINKA lujaa se kykenee ravaamaan. En minä sitä laukkaamaan saanut ja liikkeet vain paranivat paranemistaan. Pitäisi joskus videoida tuo liikunta ja katsoa näyttääkö se yhtä hyvältä kuin tuntuu remmin päässä.

Näyttelyistä mukaan tarttui takki Luva:lle, sininen BOT-kolttu (onko musta tullu BOT-fani nyt oikiasti?), Fyralle erinomaiset valjaat, paljon lihahyytelöitä ja vielä enemmän lihahyytelöiden mukana saatuja kaupantekijäisiä. Visa vingahteli ja pelkäsin, että kotona Tapsa taputtelee "riemuissaan" ostosten määrää, mutta ei... tarkemmin ottaen tänään tilattiin vielä Fyralle uusi takki :-D

Kotimatkalle päästiin vasta ties milloin ja kotona oltiin vajaa puol 11. Aikataulun vuoksi piti jättää "Senttiläisten" ehdottama ruokailukin väliin. Kiitos kuitenkin kutsusta ja kiva oli nähdä!

Kiitokset Hanna & Jonna mukavasta reissusta! Ei tosiaankaan kotimatkalla nukuttanut, nauratti senkin edestä :-D